torstai 12. marraskuuta 2009
Hyvässä seurassa ;-)
Ai, tämähän on kiinnostavaa. Kaikki lausunnon antajat hallituksen esitykseen viestintämarkkinalain ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun muuttamiseksi ovatkin julkisesti listattuina täällä.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Nelosen uutisissa tänään kuvailusta
Nelosen toimittajan mukaan tänään maanantaina 26.10. klo 18.45 alkavissa Nelosen uutisissa nähdään NKL:n tiedonsaantijohtaja Teuvo Heikkosen ja pastori Mikko Ojasen haastattelut Postia pappi Jaakobille-elokuvan DVD:n kuvailusta. Huomenna 27.10. Ylen radion kulttuuriuutisissa on niin ikään luvassa em. asiantuntijoiden haastattelut. Suomen ensimmäisestä kuvaillusta DVD-elokuvasta ovat uutisoineet myös MTV3 ja Helsingin Sanomat. Huomisista Ilta-Sanomistakin voi löytää aihetta koskevan uutisen.
- - - -
Tässä vielä tiedotetekstiä projektista:
Postia pappi Jaakobille –
ensimmäinen näkövammaisille kuvailtu DVD – elokuva
Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille on ensimmäinen Suomessa julkaistu kuvailuraidalla varustettu DVD. Kuvailu välittää näkövammaiselle katsojalle sen, mitä elokuvan repliikit ja äänimaisema eivät kerro: henkilöiden ulkonäön, ilmeet, eleet ja katseet sekä rakennukset, huoneet ja maiseman. DVD julkaistaan 6.11.2009
Pirkko-Leena Toikan kuvailu sulautuu luontevaksi osaksi Postia pappi Jaakobille - elokuvan kerrontaa. Se ei ole vain päälle liimattu selostus. Kuvailun kuunteleminen ei vastaa elokuvan katsomista, mutta se on erinomainen ”käännös”.
Suomessa ei ole tähän päivään saakka voinut ostaa DVD- elokuvaa, jossa olisi kuvailuraita. Toisin on esimerkiksi Britanniassa, jossa julkaistaan kymmeniä, ellei satoja kuvailtuja DVD- tallenteita vuosittain.
Postia pappi Jaakobille on lämminhenkinen ja koskettava kertomus armahduksen saaneesta elinkautisvanki Leilasta. Leila on tottunut pitämään huolta vain itsestään, joten tehtävä sokean pappi Jaakobin henkilökohtaisena avustajana aiheuttaa ristiriitoja.
Posteljooni tuo päivittäin kirjeitä, joissa ihmiset pyytävät apua pappi Jaakobilta. Kirjeisiin vastaaminen on Jaakobin elämäntehtävä. Leila on jo päättänyt lähteä pappilasta, kun kirjeiden tulo yllättäen lakkaa ja Jaakobin elämä järkkyy.
Kaksi täysin erilaista maailmaa kietoutuvat odottamattomasti toisiinsa, jolloin auttajan ja autettavan osat kääntyvät päälaelleen.
Postia pappi Jaakobille on Suomen ehdokas Oscar-kisaan.
”Postia pappi Jaakobille - elokuvan kuvailuraita kertoo minulle sen, miksi tämä koskettava tarina halutaan kertoa juuri elokuvan keinoin. Itsekin sokeana seurakuntapappina olen kiinnostunut ”näkemään”, miten Jaakob ja hänen avustajansa kohtaavat toisensa sanattomasti.”
Mikko Ojanen, Lappeenrannan seurakunnan kappalainen
Tanja Turunen/ Kulttuuripalvelu
- - - -
Tässä vielä tiedotetekstiä projektista:
Postia pappi Jaakobille –
ensimmäinen näkövammaisille kuvailtu DVD – elokuva
Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille on ensimmäinen Suomessa julkaistu kuvailuraidalla varustettu DVD. Kuvailu välittää näkövammaiselle katsojalle sen, mitä elokuvan repliikit ja äänimaisema eivät kerro: henkilöiden ulkonäön, ilmeet, eleet ja katseet sekä rakennukset, huoneet ja maiseman. DVD julkaistaan 6.11.2009
Pirkko-Leena Toikan kuvailu sulautuu luontevaksi osaksi Postia pappi Jaakobille - elokuvan kerrontaa. Se ei ole vain päälle liimattu selostus. Kuvailun kuunteleminen ei vastaa elokuvan katsomista, mutta se on erinomainen ”käännös”.
Suomessa ei ole tähän päivään saakka voinut ostaa DVD- elokuvaa, jossa olisi kuvailuraita. Toisin on esimerkiksi Britanniassa, jossa julkaistaan kymmeniä, ellei satoja kuvailtuja DVD- tallenteita vuosittain.
Postia pappi Jaakobille on lämminhenkinen ja koskettava kertomus armahduksen saaneesta elinkautisvanki Leilasta. Leila on tottunut pitämään huolta vain itsestään, joten tehtävä sokean pappi Jaakobin henkilökohtaisena avustajana aiheuttaa ristiriitoja.
Posteljooni tuo päivittäin kirjeitä, joissa ihmiset pyytävät apua pappi Jaakobilta. Kirjeisiin vastaaminen on Jaakobin elämäntehtävä. Leila on jo päättänyt lähteä pappilasta, kun kirjeiden tulo yllättäen lakkaa ja Jaakobin elämä järkkyy.
Kaksi täysin erilaista maailmaa kietoutuvat odottamattomasti toisiinsa, jolloin auttajan ja autettavan osat kääntyvät päälaelleen.
Postia pappi Jaakobille on Suomen ehdokas Oscar-kisaan.
”Postia pappi Jaakobille - elokuvan kuvailuraita kertoo minulle sen, miksi tämä koskettava tarina halutaan kertoa juuri elokuvan keinoin. Itsekin sokeana seurakuntapappina olen kiinnostunut ”näkemään”, miten Jaakob ja hänen avustajansa kohtaavat toisensa sanattomasti.”
Mikko Ojanen, Lappeenrannan seurakunnan kappalainen
Tanja Turunen/ Kulttuuripalvelu
perjantai 9. lokakuuta 2009
Lausun lakiluonnoksesta!
Lystikästä, että juuri firman kuulovammainen hemmo kiinnitti huomioni tähän uutiseen (lainsäädäntöhanke tv-ohjelmien tekstityksestä) ja sen mahdolliseen liittymiseen kuvailutyöhön. Olin ohittanut uutiset seminaarista ja lainvalmistelusta, koska kuvittelin otsikoiden perusteella, että aiheena on pelkkä TV-ohjelmien tekstitys. Itse asiassa aiheena on TV-viestinnän saavutettavuuden parantaminen, joten kuvailun on teoriassa pakko liittyä siihen.
Teoriassa.
Kun hankin käsiini lakiluonnostekstin, siellä mainittiin esimerkkimaan Britannian kohdalla kuvailu termillä 'äänikuvailu' (s. 8 ja 9). Eli kuka tekstin onkin kirjoittanut, hänellä on hiukan hajua siitä mitä esityksestä puuttuu - kuvailun osuus. Soitin asiaa valmistelevalle virkamiehelle Jussi Mäkiselle, ja häneltä sain tietää, että kuvailun osuudesta oli puhuttu, mutta äänitekstityksen tehokkuus oli sitten ajanut sen yli. Mäkinen sanoi myös, että kuvailun puuttumista tekstistä olisi toki voinut avata selvemmin.
No, oli miten oli, samainen Mäkinen kertoi että lausunnon laista voi jättää kuka vain, ei vain ne joille lausuntopyyntö on lähetetty. Lausuntojen tehot on jo nähty, mutta toisaalta tämä lie nyt ainoa hetki kun minämeitsi ikinä sanoisin lainsäädäntöhommiin mitään. Joten pistänpä lausunnon sitten menekseen.
Lausuntopyynnön vastaanottajissa näyttää olevan myös Näkövammaisten keskusliitto, joten toivon tietenkin että he ymmärtää puolestaan myös mäjäyttää samalla seikalla.
Tämmöisen laitoin:
"Asia: Luonnos 9.10.2009 - Hallituksen esitys laeiksi viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain muuttamiseksi
Pyytäisin asiaa valmistelevia viranhaltijoita huomaamaan seuraavan: kuvailu (ennen tunnettu nimellä kuvailutulkkaus, hallituksen esityksessä mainittu Britannian kohdalla s. 8 ja 9 termillä äänikuvailu) on yksi keino saattaa visuaalinen aineisto paremmin näkövammaisten saavuttamaan muotoon. Kuvailua käytetään Suomessa jo mm. teatteriesityksissä ja elokuvissa. YLEn tuotannossa tiedän kuvailua käytetyn ainakin elokuvassa Varpuset, ja ensimmäinen kaupallinen DVD-kuvailu on myös valmistunut, elokuvaan Postia pappi Jaakobille.
Kun puhutte lain muuttamisesta siten että äänitekstityksen ja ohjelmatekstityksen osuutta lisättäisiin ja varmistettaisiin, korostaisin, että näkövammaisten osalta visuaalisen viestin elämyksellinen vastaanotto varmistuu nimenomaan kuvailulla. Kuvailu on helppo liittää valmiisiin ohjelmatuotteisiin, ja uskoisin että haasteellisen suoran lähetyksenkin kuvailusta selviää kuvailija, joka on hankkinut paljon kokemusta alalta ja valmistautunut tilanteeseen etukäteen. Tällä hetkellä Suomessa on koulutettuja kuvailijoita parikymmentä kappaletta - tästä saa tarkempia tietoja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:stä.
Puhuin asiasta Jussi Mäkisen kanssa ja hän sanoi kuvailun tulleen mainituksi lain valmistelussa, mutta että sen jättämisen pois itse tekstistä olisi voinut perustella tarkemmin. Toivoisin tässä vaiheessa voivani vaikuttaa siihen, että keskustelua kuvailun liittämisestä aineistoon käytäisiin vielä ennen lain lukkoon lyömistä, tai että ainakin avattaisiin selkeästi se, miksi kuvailu näkövammaisten apuna ei saa tässä sama lainvoimaa kuin tekstitys ja äänitekstitys.
Asiaan liittyviä linkkejä:
Wiki - Kuvailutulkkaus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvailutulkkaus
Kuvailutulkkaus / Taru, 2006
http://tinyurl.com/ygy9jgz
Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry.
http://www.kulttuuripalvelu.fi/
Esimerkki: kuvailun ammattilaiset UK:ssa - Vocal Eyes
http://www.vocaleyes.co.uk/index.cfm?p=11796;
YLE Varpuset kuvailtuna (tiedote)
http://www.nkl.fi/ajankoht/tiedote/2005/kuvailutulk.htm
Ystävällisin terveisin
Anna Arsniva"
Teoriassa.
Kun hankin käsiini lakiluonnostekstin, siellä mainittiin esimerkkimaan Britannian kohdalla kuvailu termillä 'äänikuvailu' (s. 8 ja 9). Eli kuka tekstin onkin kirjoittanut, hänellä on hiukan hajua siitä mitä esityksestä puuttuu - kuvailun osuus. Soitin asiaa valmistelevalle virkamiehelle Jussi Mäkiselle, ja häneltä sain tietää, että kuvailun osuudesta oli puhuttu, mutta äänitekstityksen tehokkuus oli sitten ajanut sen yli. Mäkinen sanoi myös, että kuvailun puuttumista tekstistä olisi toki voinut avata selvemmin.
No, oli miten oli, samainen Mäkinen kertoi että lausunnon laista voi jättää kuka vain, ei vain ne joille lausuntopyyntö on lähetetty. Lausuntojen tehot on jo nähty, mutta toisaalta tämä lie nyt ainoa hetki kun minämeitsi ikinä sanoisin lainsäädäntöhommiin mitään. Joten pistänpä lausunnon sitten menekseen.
Lausuntopyynnön vastaanottajissa näyttää olevan myös Näkövammaisten keskusliitto, joten toivon tietenkin että he ymmärtää puolestaan myös mäjäyttää samalla seikalla.
Tämmöisen laitoin:
"Asia: Luonnos 9.10.2009 - Hallituksen esitys laeiksi viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain muuttamiseksi
Pyytäisin asiaa valmistelevia viranhaltijoita huomaamaan seuraavan: kuvailu (ennen tunnettu nimellä kuvailutulkkaus, hallituksen esityksessä mainittu Britannian kohdalla s. 8 ja 9 termillä äänikuvailu) on yksi keino saattaa visuaalinen aineisto paremmin näkövammaisten saavuttamaan muotoon. Kuvailua käytetään Suomessa jo mm. teatteriesityksissä ja elokuvissa. YLEn tuotannossa tiedän kuvailua käytetyn ainakin elokuvassa Varpuset, ja ensimmäinen kaupallinen DVD-kuvailu on myös valmistunut, elokuvaan Postia pappi Jaakobille.
Kun puhutte lain muuttamisesta siten että äänitekstityksen ja ohjelmatekstityksen osuutta lisättäisiin ja varmistettaisiin, korostaisin, että näkövammaisten osalta visuaalisen viestin elämyksellinen vastaanotto varmistuu nimenomaan kuvailulla. Kuvailu on helppo liittää valmiisiin ohjelmatuotteisiin, ja uskoisin että haasteellisen suoran lähetyksenkin kuvailusta selviää kuvailija, joka on hankkinut paljon kokemusta alalta ja valmistautunut tilanteeseen etukäteen. Tällä hetkellä Suomessa on koulutettuja kuvailijoita parikymmentä kappaletta - tästä saa tarkempia tietoja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:stä.
Puhuin asiasta Jussi Mäkisen kanssa ja hän sanoi kuvailun tulleen mainituksi lain valmistelussa, mutta että sen jättämisen pois itse tekstistä olisi voinut perustella tarkemmin. Toivoisin tässä vaiheessa voivani vaikuttaa siihen, että keskustelua kuvailun liittämisestä aineistoon käytäisiin vielä ennen lain lukkoon lyömistä, tai että ainakin avattaisiin selkeästi se, miksi kuvailu näkövammaisten apuna ei saa tässä sama lainvoimaa kuin tekstitys ja äänitekstitys.
Asiaan liittyviä linkkejä:
Wiki - Kuvailutulkkaus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvailutulkkaus
Kuvailutulkkaus / Taru, 2006
http://tinyurl.com/ygy9jgz
Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry.
http://www.kulttuuripalvelu.fi/
Esimerkki: kuvailun ammattilaiset UK:ssa - Vocal Eyes
http://www.vocaleyes.co.uk/index.cfm?p=11796;
YLE Varpuset kuvailtuna (tiedote)
http://www.nkl.fi/ajankoht/tiedote/2005/kuvailutulk.htm
Ystävällisin terveisin
Anna Arsniva"
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Uudet kuvailulaitteet antavat laajoja mahdollisuuksia!
No nyt on testattu uusia kuvailuluureja ja härpättimiä isossa salissa, jossa tekniikkaa pörisee tuvan täydeltä.
Valitettavasti en osaa sanoa varusteiden teknisestä puolesta paljon mitään. Mulla, testiajavalla kuvailutulkilla, oli käytössä asiallisen tuntuinen mikrofoni jossa oli säätöjä enemmän kuin olen nähnyt missään mikissä. Istuin "lennonjohdossa" eli siellä tekniikkakopissa, jossa tulkki muutenkin varmaan istuisi.
Mikrofonin kaverina pöydällä oli joku nökkä - olikohan se modulaattori tms? - ja kuuntelijat taas istuivat salin puolella luurit päässä. Luurit olivat "tavallista" Sennheiseria joita saa kaupasta, ja joita ihmiset käyttävät kuulemma esim. tv:tä katsellessaan. Niistä valitaan vain taajuus, josta kuuluu kuvailijan puhe. Eli periaatteessa näitä voisi hankkia mikä tahansa esityksiä tarjoava putiikki (teatterit, elokuvateatterit) aika siedettävään hintaan, muutamat luurit ja muut tykötarpeet kun maksavat yhteensä alle 500 e per setti.
Tietenkin Näkövammaisten kulttuuripalvelu hankkii näitä myös, mutta musta ei olisi hassumpi idea, jos vaikka joka teatterissa olisi varustus muutamalle näkövammaiselle.
Testaajat taas olivat eniten innoissaan siitä, että näillä varusteilla tai ainakin näiden varusteiden näyttämällä tiellä pystyisi esim DVD-elokuviin liittämään suoraan kuvailuraidan. Käytännössä idea tietenkin pitäisi ensin markkinoida tuotantoyhtiöille ja/tai levittäjille, pitäisi tehdä näyttöjä siitä, miten etukäteen nauhoitetu kuvailu ja elokuva pörisevät yhtäaikaa (juuri näillä vehkeillä onnistuu se) ja millaista etua kuvailu tuo sille joka ei näe. Ja tietenkin: keiden palkkalistoilla kuvailutulkki sitten on? Leffapuolen tietenkin. Taas uudet palkkioneuvottelut.
Mutta testauksen tulos? Vehkeet kestävät työnsä eivätkä ota häiriöitä isostakaan massasta ympäröivää tekniikkaa.
Tilannekomiikkaa:
Tulkki laskettelee kylmiltään tilanteeseen heitettynä pelkkää tekstiä: "Enkeli taivaan lausui näin miks hämmästyitte säikähtäin. Peppi Pitkätossulla on hevonen ja apina. Peppi Pitkätossulla on vieläkin hevonen ja apina. Jag tror jag tror på sommaren, jag tror jag tror på sol igen. ..." ja firman tuotantopäällikkö pistää päänsä kopin ovesta sisään. "Enkelitaivaan lausui Peppi Pitkätossun hevoselle jag tror jag tror.." Hempan ILME oli ikuistamisen arvoinen! :-D
Valitettavasti en osaa sanoa varusteiden teknisestä puolesta paljon mitään. Mulla, testiajavalla kuvailutulkilla, oli käytössä asiallisen tuntuinen mikrofoni jossa oli säätöjä enemmän kuin olen nähnyt missään mikissä. Istuin "lennonjohdossa" eli siellä tekniikkakopissa, jossa tulkki muutenkin varmaan istuisi.
Mikrofonin kaverina pöydällä oli joku nökkä - olikohan se modulaattori tms? - ja kuuntelijat taas istuivat salin puolella luurit päässä. Luurit olivat "tavallista" Sennheiseria joita saa kaupasta, ja joita ihmiset käyttävät kuulemma esim. tv:tä katsellessaan. Niistä valitaan vain taajuus, josta kuuluu kuvailijan puhe. Eli periaatteessa näitä voisi hankkia mikä tahansa esityksiä tarjoava putiikki (teatterit, elokuvateatterit) aika siedettävään hintaan, muutamat luurit ja muut tykötarpeet kun maksavat yhteensä alle 500 e per setti.
Tietenkin Näkövammaisten kulttuuripalvelu hankkii näitä myös, mutta musta ei olisi hassumpi idea, jos vaikka joka teatterissa olisi varustus muutamalle näkövammaiselle.
Testaajat taas olivat eniten innoissaan siitä, että näillä varusteilla tai ainakin näiden varusteiden näyttämällä tiellä pystyisi esim DVD-elokuviin liittämään suoraan kuvailuraidan. Käytännössä idea tietenkin pitäisi ensin markkinoida tuotantoyhtiöille ja/tai levittäjille, pitäisi tehdä näyttöjä siitä, miten etukäteen nauhoitetu kuvailu ja elokuva pörisevät yhtäaikaa (juuri näillä vehkeillä onnistuu se) ja millaista etua kuvailu tuo sille joka ei näe. Ja tietenkin: keiden palkkalistoilla kuvailutulkki sitten on? Leffapuolen tietenkin. Taas uudet palkkioneuvottelut.
Mutta testauksen tulos? Vehkeet kestävät työnsä eivätkä ota häiriöitä isostakaan massasta ympäröivää tekniikkaa.
Tilannekomiikkaa:
Tulkki laskettelee kylmiltään tilanteeseen heitettynä pelkkää tekstiä: "Enkeli taivaan lausui näin miks hämmästyitte säikähtäin. Peppi Pitkätossulla on hevonen ja apina. Peppi Pitkätossulla on vieläkin hevonen ja apina. Jag tror jag tror på sommaren, jag tror jag tror på sol igen. ..." ja firman tuotantopäällikkö pistää päänsä kopin ovesta sisään. "Enkelitaivaan lausui Peppi Pitkätossun hevoselle jag tror jag tror.." Hempan ILME oli ikuistamisen arvoinen! :-D
perjantai 25. syyskuuta 2009
Aisti kuvailu
Ensimmäinen kuvailuopas, Aisti kuvailu, ilmestyi muutama viikko sitten. Riitta Lahtinen, Russ Palmer ja Merja Lahtinen ovat kirjoittaneet tämän kirjan, jonka nimessä siis *ei* ole yhdys sana vihrettä, vaan "aisti" toimii tässä verbinä :-)
Ostin.
Ostin.
Uudet laitteet testiajossa
Uusia teatteri- ja elokuvakuvailuun sopivia laitteita ollaan metsästetty ja tulostakin saatu. Nyt on vuorossa "testiajot" paljon tekniikkaa ja mahdollisia häiriöitä sisältävissä julkisissa esitystilojen saleissa. Pääsen ensi viikolla mukaan yhteen testaukseen :-) Herkullinen lisä tavalliseen työpäivään.
Lisäksi salin vastaava henkilökunta ottaa oppia korvan taakse oikein kunnolla, sillä myös heidän intresseissään on varustaa salia paremmin kaikille käyttäjäryhmille. Kun kuvailulaitteiston testaus tuodaan suoraan omalle tontille, niin kaikki asiaan liittyvä tekninen kokemus on helppo poimia siitä. Win-win.
Lisäksi salin vastaava henkilökunta ottaa oppia korvan taakse oikein kunnolla, sillä myös heidän intresseissään on varustaa salia paremmin kaikille käyttäjäryhmille. Kun kuvailulaitteiston testaus tuodaan suoraan omalle tontille, niin kaikki asiaan liittyvä tekninen kokemus on helppo poimia siitä. Win-win.
Kuvailuraita kaupalliselle DVD:lle!
Klaus Härön Postia pappi Jaakobille -elokuvan DVD:lle, joka julkaistaan marraskuun alussa, tulee mukaan kuvailuraita. Kuvailukäsikirjoituksen on tehnyt ja kuvailun myös lukee Pirkko-Leena Toikka. Tuotantoyhtiö Kinotar tuotti kuvailun itsenäisesti ja tuottajan sanojen mukaan "absurdilla aikataululla".
Ensimmäinen kuvailuraita kaupalliselle DVD:lle on nyt siis totta!
Ensimmäinen kuvailuraita kaupalliselle DVD:lle on nyt siis totta!
maanantai 4. toukokuuta 2009
Uusia tuulia
Pitkästä aikaa ehdin kuvailijatyöryhmän kokoukseen. Uusia tuulia, uusia tuulia!
Yritämme taas luopua kuvailutulkki-nimikkeestä ja siirtyä kuvailijaan. On näetsen käynyt niin, että toimintaamme aletaan vihdoin tuntea (jihaa, vasta neljä vuotta ensimmäisestä koulutuksesta :->) ja muut tulkit kuten myös kääntäjät eivät kuulemma tunne oloaan ihan kotoisaksi tämän tulkki-nimikkeemme kanssa. OK, se käy meille vallan. Kuvailu on se mitä tehdään, kai sitä sitten voi olla kuvailija samaan hintaan.
Maailma on myös pyörinyt hyvää vauhtia, eli ne opit mitä meille annettiin ensimmäisissä koulutuksissa, on nyt syöty, eikä Suomessa piileskellen paljon elämässä edetä. Tarkoituksena on käydä tutustumassa vähintään Lontoon/Englannin kuvailijatoimintaan, ja parin ihmisen lähettäminen sinne jollain rahoilla onnistuu kyllä. Myös Saksassa mennään lujaa eteenpäin toisella tapaa kuin meillä tai Englannissa, mutta toiseen matkaan on turha haaveilla rahoja mistään kuin pers kaivaa itse omasta taskusta jos haluaa mennä. Sama vika Barcelonan kesäisen kuvailukonferenssin kanssa - ihan turha haaveilla näillä tietämillä. Mutta se on tullut nyt jo ihan selväksi, että keskenään ei kannata jäädä istumaan, siinä ei tuu kuin sammalta pyllyyn. Tullut selväksi meille siis; nyt pitäisi vielä saada rahoittajat jotenkin hereille...
Kolmas uusi iso asia on kuvailulaitteistojen viimeaikainen tekninen kehitys. Iiriksen kannettavat kuvailulaitteistot vetelee viimeisiään ja ovat alunperinkin olleet kaikkea muuta kuin käyttömukavat. Monissa paikoissa, esim. isommissa museoissa, on jo sekä kuulo- että näkövammaisille sopivia viimeisen kiljahduksen mukaisia langattomia vermeitä ja jopa "kattosuihkuja". Homman heikkous on siinä, että meistä kuvailijoista kukaan ei ole vielä tuttu näiden vehkeiden kanssa. Koulutusta ja tutustumista pitäisi saada kehiin und schnell.
Tämä meidän nykyinen kuvailijatyöryhmä jatkaa edelleen toimintaansa, suunnitteluaan ja päivitystarpeiden silmälläpitoa. Vaikka en ole livekuvaillut lopputyöni jälkeen, olen mielelläni edelleen ryhmässä mukana, sillä haluan kuitenkin päästä edistämään kuvailutoimintaa tietoa levittämällä aina kun mahdollista. Ja sitäpaitsi haluan tuntea ne ihmiset edelleen, koska ne on hyvää porukkaa :-)
Seuraava jatkokoulutuspäivämme sovittiin joulukuun puolelle lauantaiksi. Sitä ennen pitäisi olla hoidettu Lontoo ja pari muuta isompaa tiedonjakokeikkaa.
Yritämme taas luopua kuvailutulkki-nimikkeestä ja siirtyä kuvailijaan. On näetsen käynyt niin, että toimintaamme aletaan vihdoin tuntea (jihaa, vasta neljä vuotta ensimmäisestä koulutuksesta :->) ja muut tulkit kuten myös kääntäjät eivät kuulemma tunne oloaan ihan kotoisaksi tämän tulkki-nimikkeemme kanssa. OK, se käy meille vallan. Kuvailu on se mitä tehdään, kai sitä sitten voi olla kuvailija samaan hintaan.
Maailma on myös pyörinyt hyvää vauhtia, eli ne opit mitä meille annettiin ensimmäisissä koulutuksissa, on nyt syöty, eikä Suomessa piileskellen paljon elämässä edetä. Tarkoituksena on käydä tutustumassa vähintään Lontoon/Englannin kuvailijatoimintaan, ja parin ihmisen lähettäminen sinne jollain rahoilla onnistuu kyllä. Myös Saksassa mennään lujaa eteenpäin toisella tapaa kuin meillä tai Englannissa, mutta toiseen matkaan on turha haaveilla rahoja mistään kuin pers kaivaa itse omasta taskusta jos haluaa mennä. Sama vika Barcelonan kesäisen kuvailukonferenssin kanssa - ihan turha haaveilla näillä tietämillä. Mutta se on tullut nyt jo ihan selväksi, että keskenään ei kannata jäädä istumaan, siinä ei tuu kuin sammalta pyllyyn. Tullut selväksi meille siis; nyt pitäisi vielä saada rahoittajat jotenkin hereille...
Kolmas uusi iso asia on kuvailulaitteistojen viimeaikainen tekninen kehitys. Iiriksen kannettavat kuvailulaitteistot vetelee viimeisiään ja ovat alunperinkin olleet kaikkea muuta kuin käyttömukavat. Monissa paikoissa, esim. isommissa museoissa, on jo sekä kuulo- että näkövammaisille sopivia viimeisen kiljahduksen mukaisia langattomia vermeitä ja jopa "kattosuihkuja". Homman heikkous on siinä, että meistä kuvailijoista kukaan ei ole vielä tuttu näiden vehkeiden kanssa. Koulutusta ja tutustumista pitäisi saada kehiin und schnell.
Tämä meidän nykyinen kuvailijatyöryhmä jatkaa edelleen toimintaansa, suunnitteluaan ja päivitystarpeiden silmälläpitoa. Vaikka en ole livekuvaillut lopputyöni jälkeen, olen mielelläni edelleen ryhmässä mukana, sillä haluan kuitenkin päästä edistämään kuvailutoimintaa tietoa levittämällä aina kun mahdollista. Ja sitäpaitsi haluan tuntea ne ihmiset edelleen, koska ne on hyvää porukkaa :-)
Seuraava jatkokoulutuspäivämme sovittiin joulukuun puolelle lauantaiksi. Sitä ennen pitäisi olla hoidettu Lontoo ja pari muuta isompaa tiedonjakokeikkaa.
perjantai 22. helmikuuta 2008
Vielä yksi lopputyö (ja osuuteni siinä)
Edit alempana 28.2.
TaiKissa on valmistumassa lopputyö kuvan sanallistamisesta. Olen tietty suht innoissani, koska kuvailutulkkeja on nyt pyydetty auttamaan kahden työn (kuvataiteen) kuvailulla. Innoissani siis siksi, että mähän en ole tehnyt livekeikkaa kun ei hirveästi kiinnosta, mutta tänä vuonna tämä on jo toinen lopputyö jossa pääsen auttamaan siksi, että tuli aikoinaan käytyä kuvailutulkkikoulutus. Ja itse asiassa tuo mennyt Accu-projektikin oli muunmuassa lopputyö!
Linkin takana on tulkkien saamia ohjeita ja materiaaleja. Siellä on myös sanallistettavat kuvat. Olen nyt tehnyt jo kuvailun kyseisestä Linnovaaran pläjäyksestä, mutta Hytönen odottaa vielä vuoroaan. Uskoisin että Hytönen on helpompi; noihin ei-esittäviin täytyy aina paneutua jos mitä kautta ja miettiä tavuviivoin mitä aikoo sanoa, sillä tarkoitushan on kuitenkin välittää keskivertoelämys, jonka teoksesta voi saada.
Alla kuvailuni Juhani Linnovaaran Elollisesta asetelmasta:
Linnovaaran Elollinen asetelma on öljyvärityö kankaalle, korkeus 80 senttiä ja leveys 104. Sille on valittu hopeanväriset aika ohuet alumiinikehykset, jotka eivät vie huomiota itse teoksesta.
Linnovaaran työt ei ole olleet realistisia sitten 50-luvun eli tämäkin työ, vuodelta 1965, on ei-esittävien kategoriassa.
Tästä voi silti aistia tunnelmia ja tuttujen esineiden hahmoja, onhan nimessäkin sana "asetelma" eli jotain voi olettaa asetelluksi. Tämä on vähän kuin leikkiä, taiteilijan ja yleisön välistä sopimista siitä, mitä halutaan esittää ja mitä halutaan nähdä.
Yleisvaikutelmaksi jää harmaa siihen tapaan kuin valoton pakkaspäivä tai sumuinen syysaamu, ei kovin lämmin ja vähän samea, väsynytkin. Keskellä työtä hallitsevana elementtinä voisi nähdä pöytäpinnan, joka melkein täyttää työn alaosan lähes puoliväliin asti korkeutta. Pöydän pinta on suttuisen värinen epämääräinen harmaa-sinertävä-beige ja pintaa on elävöitetty myös raapaisuilla ja valuvilla väreillä. Pöydän ulkopuolella vasemmalla on sinertävää epämääräistä aluetta ja myös sininen pystyviiva, joka jatkuu hentona kehystämään koko asetelman kolmelta sivulta.
Vasemmalla puolen pöytää erottuu matala resuinen asetelma, jossa on värimaailmalle poikkeuksellista kirkasta eli lämmintä keltaista. Saattaisimme sopia huonokuntoisesta kukka-asetelmasta tässä kohtaa. Suoraan tämän kukka-asetelman alapuolella on tyly tumma alue, hiukan kuin varjo joka lankeaisi jostain kuvan ulkopuolella olevasta.
Pöydällä on muutakin. Oikealla reunalla on tummansininen, valuvareunaiseksi jätetty hahmo joka voidaan varmaan turvallisesti tulkita kirjaksi tai sen tapaiseksi esineeksi. Lähellä kirjaa, melkein pöydän keskustassa on sitten tämän asetelman arvoituksellisin viritys, ylöspäin kurottuva ohut hahmo. Tämä hahmo rakentuu kuin pöydälle olisi kerätty parin kämmenellisen verran vaaleita roskia, kasattu ne, ja kuin kasasta erkaantuisi matkalle ylöspäin musta joulukuusenpallo, ja siitä ylös kohoaisi pätkä vaaleaa lettinauhaa huonolla rusetilla. Heti jatkona tässä näiden yläpuolella on taas sininen pilvimäinen alue, joka kooltaan vastaa melkeinpä pöydän kukka-asetelmaa. Eli nyt tässä on kolmionmuotoa, jossa vasemmassa alakulmassa resuinen kukka-asetelma, oikeassa alakulmassa tummansininen kirja, ja ylhäällä, melkein keskellä, sininen pilvi kuin ajatus.
Linnovaaralle usein tyypillinen huumori puuttuu mielestäni tästä työstä kokonaan. Tämä luo pikemminkin juuri väsynyttä ja syksyistä tunnelmaa, ja mielestäni on varsin mahdollista että Linnovaara on käyttänyt sarkastisesti sanaa 'elollinen' työn otsikoinnissa. Niin vähän mitään elollista tässä voi aistia.
Lisäys 28.2.08:
Petri Hytönen: IHME
Kuvittele matala iso toimistohuone, jossa on muutama ihminen töissä. Toimisto jatkuu omasta pisteestäsi etuvasemmalle ja pitkälle oikealle, suoraan edessäsi on pöytien ja pylväiden täplittämää tilaa. Pitkä rivi ikkunoita hahmottuu kauempana oikealla. Äänimaisema on tavallista toimistojuttua, näppäimistön nakutusta, ihmisten puhetta, askelia, paperinkahinaa. Edessäsi vasemmalla paitahihasillaan oleva mies työskentelee tietokoneella, paljon kauempana vasemmalla on naishahmo pienenä oman pöytänsä ääressä. Kaukana oikealla on myös kaksi mieshahmoa paitahihasillaan, toinen istumassa ja toinen seisoo.
Tämä on Petri Hytösen Ihmeen maisema. Tavanomainen toimistoympäristö arjessaan, vesiväriteiniikalla utuisesti ja hiukan unenomaisesti toteutettuna. Kaikki ääriviivat ja värit on pehmeitä ja epäselviä.
Tämän kaiken arjen keskelle - ja taulussakin keskelle - on ilmaantunut jostain vaalea mieshahmo, luonnollisen kokoinen nuorehko mies joka hymyilee vinosti ja jongleeraa monella pallolla yhtäaikaa. Erikoista kaverissa on että hänen ihonsa on valkoinen ja myös vaatteet ovat valkoiset, tosin teknisesti Hytönen on häivyttänyt jalkoja näkymästä niin että housujen ja kenkien väristä ei voi olla varma. Oikeasti en voi olla myöskään varma ilmaantuuko hahmo nyt vai onko hän ollut toimistossa koko ajan - oli miten oli, kukaan ei kuitenkaan kiinnitä häneen mitään huomiota. Ehkä hän, palloineen, onkin näkymätön toimiston väelle? Hahmon katsekontakti suuntautuu meihin jotka olemme taulun ulkopuolella.
Petri Hytösen Ihme on mittava kooltaan, leveys 230 cm ja korkeus 146. Pari senttiä paksut puukehykset on maalattu mustiksi.
Kuvasisällön osalta tässä on hauskaa ristiriitaa siinä, että kuvattu tila on hyvin arkinen mutta kuvaustekniikka pehmeä, ja että tämä vaalea hahmo pompottelee ilmassa - tai ehkä työntää käsistään esiin, mistä me tiedetään - toistakymmentä eriväristä palloa joita toimiston ilma on sakeanaan; ja kuitenkaan kukaan ei kiinnitä mitään huomiota tähän tyyppiin. Ihme!
TaiKissa on valmistumassa lopputyö kuvan sanallistamisesta. Olen tietty suht innoissani, koska kuvailutulkkeja on nyt pyydetty auttamaan kahden työn (kuvataiteen) kuvailulla. Innoissani siis siksi, että mähän en ole tehnyt livekeikkaa kun ei hirveästi kiinnosta, mutta tänä vuonna tämä on jo toinen lopputyö jossa pääsen auttamaan siksi, että tuli aikoinaan käytyä kuvailutulkkikoulutus. Ja itse asiassa tuo mennyt Accu-projektikin oli muunmuassa lopputyö!
Linkin takana on tulkkien saamia ohjeita ja materiaaleja. Siellä on myös sanallistettavat kuvat. Olen nyt tehnyt jo kuvailun kyseisestä Linnovaaran pläjäyksestä, mutta Hytönen odottaa vielä vuoroaan. Uskoisin että Hytönen on helpompi; noihin ei-esittäviin täytyy aina paneutua jos mitä kautta ja miettiä tavuviivoin mitä aikoo sanoa, sillä tarkoitushan on kuitenkin välittää keskivertoelämys, jonka teoksesta voi saada.
Alla kuvailuni Juhani Linnovaaran Elollisesta asetelmasta:
Linnovaaran Elollinen asetelma on öljyvärityö kankaalle, korkeus 80 senttiä ja leveys 104. Sille on valittu hopeanväriset aika ohuet alumiinikehykset, jotka eivät vie huomiota itse teoksesta.
Linnovaaran työt ei ole olleet realistisia sitten 50-luvun eli tämäkin työ, vuodelta 1965, on ei-esittävien kategoriassa.
Tästä voi silti aistia tunnelmia ja tuttujen esineiden hahmoja, onhan nimessäkin sana "asetelma" eli jotain voi olettaa asetelluksi. Tämä on vähän kuin leikkiä, taiteilijan ja yleisön välistä sopimista siitä, mitä halutaan esittää ja mitä halutaan nähdä.
Yleisvaikutelmaksi jää harmaa siihen tapaan kuin valoton pakkaspäivä tai sumuinen syysaamu, ei kovin lämmin ja vähän samea, väsynytkin. Keskellä työtä hallitsevana elementtinä voisi nähdä pöytäpinnan, joka melkein täyttää työn alaosan lähes puoliväliin asti korkeutta. Pöydän pinta on suttuisen värinen epämääräinen harmaa-sinertävä-beige ja pintaa on elävöitetty myös raapaisuilla ja valuvilla väreillä. Pöydän ulkopuolella vasemmalla on sinertävää epämääräistä aluetta ja myös sininen pystyviiva, joka jatkuu hentona kehystämään koko asetelman kolmelta sivulta.
Vasemmalla puolen pöytää erottuu matala resuinen asetelma, jossa on värimaailmalle poikkeuksellista kirkasta eli lämmintä keltaista. Saattaisimme sopia huonokuntoisesta kukka-asetelmasta tässä kohtaa. Suoraan tämän kukka-asetelman alapuolella on tyly tumma alue, hiukan kuin varjo joka lankeaisi jostain kuvan ulkopuolella olevasta.
Pöydällä on muutakin. Oikealla reunalla on tummansininen, valuvareunaiseksi jätetty hahmo joka voidaan varmaan turvallisesti tulkita kirjaksi tai sen tapaiseksi esineeksi. Lähellä kirjaa, melkein pöydän keskustassa on sitten tämän asetelman arvoituksellisin viritys, ylöspäin kurottuva ohut hahmo. Tämä hahmo rakentuu kuin pöydälle olisi kerätty parin kämmenellisen verran vaaleita roskia, kasattu ne, ja kuin kasasta erkaantuisi matkalle ylöspäin musta joulukuusenpallo, ja siitä ylös kohoaisi pätkä vaaleaa lettinauhaa huonolla rusetilla. Heti jatkona tässä näiden yläpuolella on taas sininen pilvimäinen alue, joka kooltaan vastaa melkeinpä pöydän kukka-asetelmaa. Eli nyt tässä on kolmionmuotoa, jossa vasemmassa alakulmassa resuinen kukka-asetelma, oikeassa alakulmassa tummansininen kirja, ja ylhäällä, melkein keskellä, sininen pilvi kuin ajatus.
Linnovaaralle usein tyypillinen huumori puuttuu mielestäni tästä työstä kokonaan. Tämä luo pikemminkin juuri väsynyttä ja syksyistä tunnelmaa, ja mielestäni on varsin mahdollista että Linnovaara on käyttänyt sarkastisesti sanaa 'elollinen' työn otsikoinnissa. Niin vähän mitään elollista tässä voi aistia.
Lisäys 28.2.08:
Petri Hytönen: IHME
Kuvittele matala iso toimistohuone, jossa on muutama ihminen töissä. Toimisto jatkuu omasta pisteestäsi etuvasemmalle ja pitkälle oikealle, suoraan edessäsi on pöytien ja pylväiden täplittämää tilaa. Pitkä rivi ikkunoita hahmottuu kauempana oikealla. Äänimaisema on tavallista toimistojuttua, näppäimistön nakutusta, ihmisten puhetta, askelia, paperinkahinaa. Edessäsi vasemmalla paitahihasillaan oleva mies työskentelee tietokoneella, paljon kauempana vasemmalla on naishahmo pienenä oman pöytänsä ääressä. Kaukana oikealla on myös kaksi mieshahmoa paitahihasillaan, toinen istumassa ja toinen seisoo.
Tämä on Petri Hytösen Ihmeen maisema. Tavanomainen toimistoympäristö arjessaan, vesiväriteiniikalla utuisesti ja hiukan unenomaisesti toteutettuna. Kaikki ääriviivat ja värit on pehmeitä ja epäselviä.
Tämän kaiken arjen keskelle - ja taulussakin keskelle - on ilmaantunut jostain vaalea mieshahmo, luonnollisen kokoinen nuorehko mies joka hymyilee vinosti ja jongleeraa monella pallolla yhtäaikaa. Erikoista kaverissa on että hänen ihonsa on valkoinen ja myös vaatteet ovat valkoiset, tosin teknisesti Hytönen on häivyttänyt jalkoja näkymästä niin että housujen ja kenkien väristä ei voi olla varma. Oikeasti en voi olla myöskään varma ilmaantuuko hahmo nyt vai onko hän ollut toimistossa koko ajan - oli miten oli, kukaan ei kuitenkaan kiinnitä häneen mitään huomiota. Ehkä hän, palloineen, onkin näkymätön toimiston väelle? Hahmon katsekontakti suuntautuu meihin jotka olemme taulun ulkopuolella.
Petri Hytösen Ihme on mittava kooltaan, leveys 230 cm ja korkeus 146. Pari senttiä paksut puukehykset on maalattu mustiksi.
Kuvasisällön osalta tässä on hauskaa ristiriitaa siinä, että kuvattu tila on hyvin arkinen mutta kuvaustekniikka pehmeä, ja että tämä vaalea hahmo pompottelee ilmassa - tai ehkä työntää käsistään esiin, mistä me tiedetään - toistakymmentä eriväristä palloa joita toimiston ilma on sakeanaan; ja kuitenkaan kukaan ei kiinnitä mitään huomiota tähän tyyppiin. Ihme!
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
TV 1 tänään: Riitta Lahtinen ja haptiisit
(Viesti Eevalta Kulttuuripalvelusta)
Jos olette television ääressä tänään keskiviikkona illansuussa, katsokaa TV 1:stä tieteen ajankohtaisohjelma Prisma Studio. Haastateltavana on Riitta Lahtinen, joka on taannoin saanut väitöskirjatyönsä päätökseen! Väitöskirjahan käsittelee kosketukseen perustuvaa kommunikaatiota, jota käytetään aikuisena kuurosokeutuneen ihmisen kanssa.
Tässä ohjelmatiedot:
TV 1 Prisma Studio 13.2.2008 klo 18:30 - 19:00
Kuinka kuurosokeutuneelle kuvaillaan maisema? Suomalaistutkija kehitti uuden kielen, joka perustuu kosketukseen.
Jos olette television ääressä tänään keskiviikkona illansuussa, katsokaa TV 1:stä tieteen ajankohtaisohjelma Prisma Studio. Haastateltavana on Riitta Lahtinen, joka on taannoin saanut väitöskirjatyönsä päätökseen! Väitöskirjahan käsittelee kosketukseen perustuvaa kommunikaatiota, jota käytetään aikuisena kuurosokeutuneen ihmisen kanssa.
Tässä ohjelmatiedot:
TV 1 Prisma Studio 13.2.2008 klo 18:30 - 19:00
Kuinka kuurosokeutuneelle kuvaillaan maisema? Suomalaistutkija kehitti uuden kielen, joka perustuu kosketukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)