Jatkokoulutuspäivä 26.11.2011

Bloggeri ei anna ladata kuvia kuin yksi kerrallaan, joten laitan jatkokoulutuspäivän kuvat Flickriin. Nimiä ei tule näkyviin, jos joku sitä pelkää :-) pelkkiä naamoja. Jos joku tahtoo, voin myös myöhemmin vaihtaa Flickr-sarjan privaksi, jolloin sitä ei näe muut kuin minä.

Jatkokoulutuspäivä keskittyi elokuvan kuvailutulkkaukseen. Oli kiva tavata sekä wanhoja että uusia kollegoja! Siinä pöydän ääressä istuessa ja muita seuratessa tuli mieleen, miten kauhean paljon terävämpi ote kaikilla muilla on kuvailujuttuihin - mutta minä en olekaan harjoittanut kuvailuja livenä ollenkaan koulutuksen jälkeen... Varsinkin Eija ja Sari sieltä vanhasta setistä herättivät pökräyttävää ihailua - he osasivat jo 2005 tuottaa todella napakasti, ja seitsemän vuoden lisätreeni ei ole suinkaan vähentänyt tehoja :-)

Saatiin Maijalta aika fantsu lista jutuista joita pitää ottaa huomioon elokuvan kuvailussa. Elokuva rakentuu sille, että se manipuloi meidän tunteita omilla keinoillaan. Kuvailutulkin pitää ymmärtää, miten elokuva rakentuu ja osata poimia sieltä oleellinen sekä pystyä välittämään se edelleen. Parhaimmillaan elokuva syntyy uudelleen kielen kautta. Kieli järjestää asioita lineaarisesti, mennään kuvavirran kautta.

Iltapäivällä työskenneltiin hetki neliminuuttisen Aleksis Kivi -pätkän kanssa.

Anu ja Maija ehdottivat, että yrittäisin uittaa AVEK-lehteen jutun kuvailutulkkauksesta. Lupasin pohtia asiaa, mutta en ole veilä ehtinyt tehdä tälle mitään - en edes ottaa yhteyttä Samolan suuntaan. Ehkä lähempänä joulua?

Ulkomaista, töistä ja palkoista

Ilokseni olen nyt tavannut Maija Hirvosen, joka tekee väikkäriä kuvailutulkkauksesta. Fantsu kokemus. Maija tuntee kuvailutulkkausta monen maan osalta eli hänellä on tosi paljon kokemusta jaettavana. Go!

Viime kokouksessa puhe kääntyi usein kuvailutulkkien työmahdollisuuksiin ja palkkaukseen. Työmahdollisuuksien lisääntymisessä YLE on aika keskeisessä asemassa Helsingissä. YLEllä on edelleen omat järjestelyt kesken, mutta meille on tietysti hyvä juttu että uudet kuvailutulkit on päässeet soluttautumaan ison talon koulutukseen. Mutta kuvailijoiden pitäisi muutenkin rintamana mennä YLEä kohti, muistuttaa olemassaolostaan ja laista jne. On hienoa, että meillä alkaa nyt olla kuvailjareserviä, jos vaikka YLEllä aukeaisi ihan oikeasti jotain. Uudet koulutettavat ovat yleissivistynyttä väkeä, monilla lisäksi jokin oma erikoisosaaminen.

Miten kuvailijat sitten noin yleensä saavat töitä? Tässä nousi vertaus äänikirjojen lukijoihin: sitä vaan pääsee ensin tekemään jotain, ja sitten tekee ja tekee, ja lopulta nimi alkaa olla tunnettu, ja sitten töitä riittää kyllä. (Itse olen valinnut toisin, eli en tee livekeikkaa ollenkaan vaan olen tehnyt esim. dvd-kuvailua, sekä promoan kuvailutulkkausta kaikessa mahdollisessa, ja myös olen auttanut ihmisiä lopputöissä, joissa tarvitaan kuvailutulkin tietämystä ja panosta.)

YLElle on edullisinta, jos tuotantoyhtiöt toteuttavat kuvailutulkkauksen elokuviin ja YLE ostaa sitten niitä. Vinksu: yhteys tuotantoyhtiöihin!

Kuvailijat tarvitsevat edelleen ohjeistusta, esim. työn hintapolitiikka on edelleen täysin levällään. Yksi lähtökohta on Anu Aaltosen ja Hannele Koivusen draamakuvailujen hintataso. Täytyisi varmaan miettiä myös aloittelijoiden ja täysammattilaisen hintaeroa. Kansainväliset esimerkit voisivat myös auttaa hahmottamaan hintatasoa. Kunhan muistetaan, että isojen tuotantoyhtiöiden hintojen polkemiseen ei pidä lähteä. Meitä on kuitenkin koulutettu ja treenattu alalle, eli meitä parempia kuvailijoita Suomessa tuskin on :-)

Maija kertoi kuvailijoiden työohjeistuksesta eri maissa. Esimerkiksi espanjalaisten ohjeistus on hyvin perusteellinen. Ulkkarien ohjeet perustuu laajoihin selvityksiin ja käytännön kokemuksiin. Meidän suomalaisten ohjeissa on enemmän livetilanteista. Voisiko ulkkarien ohjeita saada käännettyä? Meidän ohjeet pitäisi saada muokattua edelleen ja nettikuntoon. Nämä ohjeet eivät siis olisi tyhjästä aloittaville vaan jo koulutetuille tulkeille. Anu lupasi hoitaa asiaa tammikuun loppuun mennessä.

Euroopan yhteistä standardia aletaan juuri pohtia. Maija on tässä meillä yhteyshenkilönä.

Suomen teatterien saavutettavuuskartoitus on menossa.

Meille on kertynyt jo hyvin materiaaleja, raportteja ja kokemuksia. Näiden arkistoinnista ei ole sovittu mitään, mutta nyt Anu luovutti juhlallisesti ja aplodiemme säestämänä kaksi paksua kirjekuorta kulttuurisihteeri Tanjalle arkistoitavaksi.

Syksyn satoa

YLEn kuvailutulkkikoulutukseen on valittu 4 näkövammaista ja 10 näkevää. Koulutus on jo alkanut. Parasta tässä on, että TV-ohjelmien ja elokuvien kuvailu treenataan samassa koulutuksessa; huonoa taas on, että YLEssä työtilaisuuksia ei ole varattu kuin yhden TV-sarjan verran lähimmän vuoden aikana.

Viimeisimmässä kokouksessamme kiinnitimme huomiota myös siihen, että kulttuuripainotteisuus kuvailutulkkauksessa lähti siitä, että Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry oli toiminnan aloittaja. Ymmärrämme kuitenkin, että se ei riitä - koko yhteiskunta on visuaalistunut kovaa vauhtia. "Edes kuorolaulu ei enää synny ilman koreografiaa ja visuaalisia viestejä." Kysymys on tiedon välittämisestä, ei holhoamisesta! Tästä pitäisi saada yhteisymmärrys kautta näkövammisten kentän ja myös kautta näkövammaisten asioita edistävän toimijakentän.

Ollaan myös suunnittelemassa kuvailutulkkien opintomatkaa Ruotsiin.

Mutta se rahoitus

Kuvailutulkkauksen kehittymisen suhteen on nyt pikkasen junnausta. YLEltä odotetaan päätöksiä muutamaisessa heidän omassa asiassaan, joka vaikuttaa siihen, miten voidaan suhtautua YLEn rooliin lähivuosina näissä meidän kehitelmissä ja koulutuksissa. Suomen Kulttuurirahasto on jo myöntänyt 6kt euroa tv-kuvailukoulutuksen järjestämiseen syksyllä, joten se kurssi toteutuu joka tapauksessa, vaikka YLE hannaisi työtilaisuuksien järjestämisessä. Käsityksemme mukaan elokuvien tuotantoyhtiöt/levittäjät alkavat pikkuhiljaa myös ymmärtää kuvailun tarpeen.

Tv-työn koulutukseen haku on nyt menossa, valinnat tehdään kesäkuussa.

Meidän puolella on ymmärrettävästi pelkoa siitä, että nykyisessä hyvin visuaalisessa ja monimutkaisessa kulttuurissa näkövammaiset nuoret saattaa tipahtaa kokonaan, myös sosiaalisista ympyröistä. Tämänkin estämiseksi kulttuuriartefaktien kuvailua tarvitaan lujasti.

Kuvailutulkkien yleiskoulutuksen tarpeesta ei näytä olevan epäilystä - poolia tarvitaan sitä enemmän, mitä paremmin kuvailumahdollisuudet ovat ihmisten tiedossa. Nytkin on yli 30 kiinnostunutta ympäri maata. Seuraavan peruskoulutuksen muodosta keskustellaan - olisiko se vaikka museohenkilökunnalle ympäri maata, menisi museiden henkilöstökoulutuksen piikkiin? Tarkoituksena olisi myös järjestää laajempi jatkokoulutus niille, jotka olivat alusta mukana mutta tippuneet kuvailukuvioista.

Kansallisteatterin kanssa vedetty pilottiprojekti on loppusuoralla, suunnilleen raportin kirjoittamista vailla. Loppukeskustelu on pidetty ja projekti selvisi "arvosanalla" 3,75 asteikolla 0-5, ei siis huono :-) Haettu asia eli malli kuvailutulkkauksen järjestämiseen teatteriesityksessä ei löytynyt sellaisenaan, mutta ainakin voidaan todeta, että jokainen teatteriproggis on erilainen kuvailun järjestämisen suhteen. Heterogeenisuus jyllää. Mukana ollut henkilökunta on suhtautunut positiivisesti ja asenteet kummallakin puolella on olleet kunnossa. Epäselvyyttä, mikäli sellaisesta voi puhua, on jälleen ja edelleen (kuten YLEssäkin) niissä kohdissa, missä päätetään rahoituksesta. Kuvailun järjestäminen ei ole ilmaista. Vertailukohta: esimerkiksi Ruotsissa - jonne suunnitellaan opintomatkaa - teatterikuvailu on ihan normaalia toimintaa; heille taas kuvailu televisiossa on vieraampi asia, meille taas se alkaa olla tuttua.

Turun amk:ssa järjestetty kuvailukoulutus on ensimmäinen laatuaan Suomessa, josta sai aitoja opintopisteitä :-) Siitäkin opittiin paljon, myös järjestäjäpuolella.

Tauno Tukevan palautteesta

Taannoin TV:ssä kuvailutulkattu suomalainen draamasarja Tauno Tukevan sota sai kuvailun osalta suhteellisen runsaasti palautetta näkövammaisilta käyttäjiltä. Palautteen sävy oli kaikkiaan positiivinen: kuvailutulkkauksen tarpeellisuus on käsitetty sekä tuottaja- että vastaanottajapuolella jo ilman muuta, mutta täydennykseen on aina tilaa, eli palautteesta pystyi poimimaan myös vinkkejä tuleviin kuvailuihin.

Edellen palautteissa toistui toive YLEn suuntaan, että kuvailtavaksi saisi muutakin kuin totisia ja raskaita draamoja. Moni sarjakin on nykyään jo kovin visuaalinen esitystavoiltaan. "Toivoisin siis 
kuvailutulkkausta enemmän viihdeohjelmiin ja -elokuviin, ei niinkään 
taide-elokuviin tai sodasta kertoviin tai muihin synkkiin elokuviin." Samoin toivottiin kuvailun saattamista myös Areenaan asti niissä ohjelmissa joissa kuvailu on ollut, sekä toivottiin kuvailun etenevän DVD- ja BluRay-formaatteihin. Tauno Tukevan suhteen asiakkaat huomasivat myös, että kun sarja eteni, kuvailutulkkaukseen tottui yhä paremmin.

Kuvailun edistymisestä ja teatterijutuista

Uudet kuvailutulkkauslaitteet on nyt päätetty ja olemassa. Ne hankittiin Sohlbergin säätiöltä saadulla apurahalla.

Laitteet hyödyntävät FM-tekniikkaa. Apurahalla saatiin kahdeksan 21 kuulokkeen settiä (168 kpl AKG-kuulokkeita, kahdeksat kuvailijan välineet ja kuljetussalkut). Manuaalista: "Laitteisto koostuu AKG K912 langattomista kuulokkeista, AKG T912 lähettimestä, lähettimen verkkovirtalähteestä, lähettimen paristovirtalähteestä, AKG B 29L mikrofonietuvahvistimesta, maadoitusrannekkeesta ja AKG C 444L pääpantamikrofonista." Suurin osa laitteista sijoitetaan Näkövammaisten keskusliiton jäsenyhdistyksiin.

Teatterin kuvailutulkkaus -projekti on jo käynnissä. Tällä pilotilla pyritään luomaan teatterikuvailulle selkeä ohjeistus. Projektiin on saatu avustus Opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja koordinoija on NKL. Kansallisteatterin Kristuksen morsiamesta olisi tällä tietoa kuvailutulkatut esitykset 16.2. ja 22.2.2011. Olisi hienoa, jos muutkin kuvailijat kuin tämän projektin toteuttajat pääsisivät katsomaan harjoituksia!

Tiedonkulkua kuvailutulkkaustoiminnasta yritetään edelleen parantaa alkavana vuonna 2011. Kurottautumista varsinkin elokuvatulkkauksen suuntaan on jo havaittavissa.

Kuvailutulkkausta televisiossa ja DVD:llä

Tauno Tukevan sota-TV-sarja kuvailutulkattuna joulukuussa

Heidi Köngäksen ohjaama kolmiosainen draamasarja Tauno Tukevan sota kertoo jatkosodasta ruoanlaiton näkökulmasta.

TV 1 lähettää minisarjan kuvailutulkattuna maanantaisin 13.12., 20.12. ja 27.12. klo 21.30. Uusinnat nähdään saman viikon keskiviikkona klo 19. Kuvailutulkkauksen kuulee, kun valitsee digiboksin äänivalikosta ensisijaiseksi kieleksi hollannin. Kuvailutulkkauksesta vastaavat Anu Aaltonen ja Hannele Antikainen.

Draamasarja Tauno Tukevan sota katsoo jatkosotaa uudesta näkökulmasta. Se kertoo rintamalla ruokaa laittavista miehistä, ns. töpinän porukasta, joka ei ole taistelujen keskiössä. Silti sota osuu myös heihin. Tauno Tukevan sota kuvaa myös kotirintamaa, naisten ja lasten kokemuksia sodasta.

Laila Hirvisaaren ja Eve Hietamiehen käsikirjoittaman sarjan nimihenkilö on keski-ikäinen perheenisä, joka puhuu itsensä töpinään. Pääroolia näyttelee Jaakko Saariluoma. Hän tekee Tauno Tukevana sen vakavan roolin, jota koomikolta on odotettu jo pitkään.

Yleisradio toivoo näkövammaisilta ja näkeviltä vastaanottajilta palautetta Tauno Tukevan sota-sarjan kuvailutulkkauksesta. Käyttäjäpalaute on tärkeää, koska Yleisradiossa pohditaan juuri nyt kuvailutulkkauspalvelun laajentamista. Lähetä palautteesi tammikuun 2011 loppuun mennessä kulttuurisihteeri Tanja Turuselle sähköpostitse tanja.turunen@kulttuuripalvelu.fi tai puhelimitse P. 09-3960 5505



- - - - -



Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras-elokuvan DVD julkaistaan kuvailutulkattuna 19.11.

Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras- elokuvan DVD:ltä löytyy kuvailutulkkaus näkövammaisille. Kuvailutulkkauksesta vastaa Pirkko-Leena Toikka. Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras on toinen Suomessa julkaistu kuvailutulkattu DVD-elokuva ja ensimmäinen lastenelokuva. Kuvailutulkattu Postia pappi Jaakobille (2009) oli Risto Räppääjän tapaan Kinotar Oy:n tuotantoa. Tuottaja Risto Salomaan mukaan DVD on myynnissä laajalti, kaikissa DVD-myyntipisteissä, kaikissa kauppaketjuissa.

Tietoa elokuvasta:

Ensi-ilta: 12.02.2010
Pituus: 79 min
Ikäraja: S
Ohjaus: Mari Rantasila
Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on vauhdikas ja koskettava musiikkikomedia, joka kertoo täysin uuden tarinan Riston seikkailuista. Rauha Räppääjä ja Lennart Lindberg päättävät lähteä lomalle ja Pakastaja-Elvi tulee hoitamaan Ristoa ja Nelli Nuudelipäätä. Risto saa lohduksi uuden valtavan hienon polkupyörän. Valitettavasti pyörä salaperäisesti katoaa. Tästä alkaa huikea seikkailu, jossa kaikkien päähenkilöidemme tiet risteävät mitä kummallisimmin tavoin. Ja mitä tekemistä tässä kaikessa on Bertil ja Robert Rosenbögelillä ja hoitolaitoksella, jota johtavat laulavat lääkärit?

(kirjoittaja: Tanja Turunen)

Sokeat saivat kohokartan Helsingin Kalliosta (HS 28.9.10)

Tämänpäiväisessä Hesarissa on juttu Hgin Kallion uudesta kohokartasta. Mainiota kansalaisaktiviteettia Eija-Liisa Markkulalta!

"Tänään Markkula haluaa oppia reitin Pengerkadun asunnoltaan Kalliosta elokuvateatteri Kino Tulioon, jonne on matkaa vajaa kilometri. Apuna on juuri julkaistu kohokartta, joka tehtiin Markkulan aloitteesta Helsingin Kalliossa asuville näkövammaisille."

RAY lähti, OKM astui tilalle tukemaan

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n*) elo jatkuu 80-juhlavuotenaan 2011, huolimatta siitä, että RAY (Raha-automaattiyhdistys) vetäytyi tukemasta yhdistystä yleisavustuksella.

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö) on päättänyt ottaa huolekseen aiemmin RAY:n myöntämän yleisavustuksen. Avustus turvaa yhdistyksen perustoimintojen
ylläpidon. Jatkossakin kuten aikaisempina vuosina, yhdistys joutuu
rahoittamaan merkittävästi kulttuuritoimintaansa erilaisilla kohdeapurahoilla. Talous on tiukkaa edelleen, ja esimerkiksi Kajastus-lehti, joka on tuottanut aiemmin yhdistykselle varallisuutta, ei siihen nykyään pysty.


*)Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on siis juuri se putiikki, joka on esim. kouluttanut meidät kaikki kuvailutulkit ja turvaa osaltaan työmme jatkumista ja sen tunnettuuden paranemista sekä asiakkaiden että kulttuurintuottajien parissa.

Monenlaista päänavausta

Kuvailutoiminnassa on tapahtumassa kaikenlaista uutta, josta vain siivusta uskaltaa vielä puhua julkisesti.

Lakimuutos on siis ollut eduskunnan käsittelyssä ja hyväksytetty kesäkuun lopulla. Tekstissä ei edelleenkään mainita kuvailutulkkausta; käytetään lähinnä vastaavaa, laajempimerkityksistä termiä "selostuspalvelut". Kaiketi on jälleen kysymys rahasta, sillä kyllä, kuvailutyöstäkin täytyy maksaa, joten lain valmistelijat ovat pitäytyneet kiinnittämättömään termivaihtoehtoon. YLE:lle lankeaa suurin osa velvollisuuksista, juurikin koska se on YLEISradio. Jo heinäkuun 2011 ja vuoden 2016 välillä 50-100% YLEn tv-palveluista edellytetään olevan ääni/tekstitettyä, jonka arvellaan olevan kustannuksiltaan korkeintaan dubbauksen tasoa.

Kuulovammaiset hyötynevät YLEn spessupalveluista toistaiseksi näkövammaisia enemmän.

Kansallisteatterin kanssa yritetään avata saavutettavuus-pilottiprojekti.Tämä on luontevaa jatkoa Kultturia kaikille -semmalle teatterin saavutettavuudesta.

Sitten joudumme palaamaan myös vanhaan nimikekysymykseen. Taannoin päädyimme keskenämme pitkien keskustelujen ja määrittelyjen jälkeen käyttämään itsestämme nimikettä 'kuvailija', osin koska 'tulkki' kuulemma ärsytti viittomakielen tulkkeja, emmekä muutenkaan olleet varmoja tulkki-sanan sopivuudesta toimintaamme... mallia "Tulkkaammeko, vai kuvailemmeko?". Raaka totuus on kuitenkin, että nimike 'kuvailija' ei ole juurtunut yleisen käyttöön vaan ns. kaikki muut puhuvat edelleen kuvailutulkeista. Olemme valmiit nöyrtymään näiden suuntaviivojen edessä: olemme siis jälleen kuvailutulkkeja.

Ja nyt alamme keskustella työn standardeista, joista tulee olemaan selventävää apua tulkeille itselleen sekä myös asiakkaalle. Kummankin osapuolen on hyvä ymmärtää, mitä kuvailutulkilta voi vaatia.