Open doors -julkistus Kiasmassa

Oon niin tyytyväinen! Ensinnäkin, paikalla oli ihan älyttömästi väkeä siihen verrattuna mitä oli veikattu - melkein koko Kiasman teatteri täynnä. Jotain 60-80 ainakin. Huippua!

Omalta pers.kohdaltani hienoin hetki oli kun Helena laittoi DVD:n intron pyörimään, ja siitä nimenomaan sen kuvailutulkatun version. Olin jättänyt työn käsistäni siinä vaiheessa kun olin tehnyt suomenkielisen kässärin ja saattanut englanninkielisen lukijan Rich Lyonsin ja Helenan yhteen. En ollut koskaan nähnyt, saati kuullut e-kielistä versiota. ENNEN KUIN NYT! Awesome! Se oli järjettömän jännää :-) Intro kesti vain seitsemisen minuuttia mutta pökersin nyrkkejä sisäkkäin ja kuuntelin sydämen pu-pumia koko ajan. Se näytti ja kuulosti ihan ehjältä ja hienolta. Mitenkään ei olisi niihin tyhjiin sekunteihin saanut parempaa. Myös se oli ihan ok, että kuvat ja kuvailu kulkivat eri tahtiin, koska ne aina saavuttivat toisensa lopussa, ja pösilökin näki/kuuli että näkövammaiset ihan oikeasti SAA tärkeimmät palat samasta kuvavirrasta kuin näkevätkin. Suuri hetki. Oli myös kiva kun Sari mainitsi mutkin kiitoslistalla, vaikka muut olivat tehneet diljoonasti enemmän töitä.

Helena piti tosi hyvät spiikit, ja myös toinen esimerkkipätkä DVD:ltä oli oikeasti kiinnostava ja tosi siisti. Loistavaa, että DVD:tä saa ilmaiseksi, meitsi hankkii heti huomenna itelle yhden ja töihin yhden.

Vinkut oli julkkarin jälkeen kuten olettaa saattaa. Juttelin siinä Riikan kanssa, ja häneltä kuulin sen mitä oltiin pikkusen mietitty jo ennen kuvailutulkkauksen lukijan valintaa... eli että kun introssa oli jo valmiina miehen ja naisen voiceover-äänet, ei ollut oikein mahdollista löytää erottuvaa lukijaääntä. Oli pakko turvautua eroon am.e. ja br.e., varsinkin kun mieslukijan ja mies-voiceoverin äänet oli aika identtiset :) Aina ei voi pelkästään voittaa. No, paitsi tänään just kaikki tuntuu voitolta. Jepjep!!

Neuvostoliiton inkarnaatio?

Noni, nyt tulikin ihan jotain uutta! Keskusjohtoisuus yritti marssia kuvailutulkkitoiminnan päältä oikein piikkarit jalassa elikkäs meidän työryhmää rappusen ylempänä oleva hallitus kävi tosissaan esittämään, että kt-toimikunnan muodostaa tästä lähtien neljä virka- ja luottamusmiestä jotka sitten aina halutessaan tai tarvitessaan kutsuu asiantuntijajäsenen paikalle kokoukseen, eli siis jonkun kuvailutulkeista.

Me oltiin että mitäVITT. Tarkistin asian esittäneeltä vielä erikseen, koska oli ihan mahdoton uskoa että joku pudottelee leipäluukustaan tommosia: tarkoittaa siis, että kuvailutulkit ei pääse kuvailutulkkitoimikunnan kokouksiin kuin kutsuttuina asiantuntijoina? Juu, näin.

Ei vittu. Olisitte nähneet niitä ilmeitä. No, sivistyneiltä ihmisiltä - ne toiset - vie jonkin aikaa sanoa kauniisti "käärikää ehdotuksenne kulmikkaaksi ja tunkekaa", joten yli tuntihan mokomaa vähintääkin jouduttiin vatvomaan, ennen kuin oli ihan selvää, että tulkit eivät aio edelleenkään pyytää keneltäkään kokouspalkkioita kuten eivät ole pyytäneet tähän mennessäkään, ja että tulkit jatkavat entiseen malliin ideointi- ja kuulumiskokouksiaan keskenään ja talkoilla. Keskushässäkältä tarvitaan tiloja noin 3-4 kertaa vuodessa á 2h ja kulttuurisihteerin työpanos siinä kohtaa, että jos hän pitäisi pöytäkirjaa - ja tulkoon keskushässäkästä jäsen toimikuntaan jos haluaa. Että sen verran saa irrota kyllä talostakin.

RISTUS. Tää oli ensimmäinen kunnon näyte siitä, miten byrokratia-älyttömyys jyrää jos sen annetaan jyrätä. No, ei annettu.

Muuten puhuttiin kaikista toimista mitä tarvitaan vielä ennen kuin seuraava setti kuvailijoita on koulutettu loppuun, ja myös vahvistettiin että se jatkosemma tod. tulee, Teakin tiloissa toukokuussa. Ollaan edelleen tietoisia myös siitä, että tiedotus- ja markkinointistrategioista aletaan puhua aktiivisemmin vasta kun toka luokka liukuu uunista ulos. Pers.koht. juuri tuota odotan aika paljon, koska musta on paljon kivempi kun on kunnon matto alla, eikä joudu napsimaan murusia sieltä täältä mikä sattuu kohdalle osumaan.

DocPointissa on Hannes Tiira -leffa jonka kuvailutulkkausta käytiin pyytämässä ja johon saatiin myös vaparit.

Tämä on se DVD johon tein intropätkän

Kutsu julkistamistilaisuuteen

Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys Valtion taidemuseosta kutsuu dvd-julkaisun Avoimet ovet - miten kulttuurikohteista ja näyttelyistä tehdään saavutettavia julkistamistilaisuuteen Kiasma-teatteriin (Mannerheiminaukio 2) keskiviikkona 31.1.2007 klo 15.00.

Avoimet ovet on laaja-alainen kansainvälisesti toteutettu audiovisuaalinen opas, jonka avulla kulttuurialan toimijat voivat tutustua saavutettavuus-kysymyksiin ja kehittää kohteidensa käyttäjäystävällisyyttä. Oppaan käyttäjä vierailee virtuaalisessa näyttelytilassa, jonka kahdeksassa huoneessa lyhytelokuvat esittelevät saavutettavuuden eri osa-alueita.

Julkistamistilaisuuden avaa Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohonen. Dvd-julkaisua esittelevät ohjaaja Helena Hyvärinen, Kulttuuria kaikille -palvelun projektipäällikkö Sari Salovaara ja Museovirastosta koordinaattori Tapani Sainio.

Induktiosilmukka ja viittomakielen tulkkaus ovat käytettävissä. Tilaisuudessamme on juomatarjoilua.

Tervetuloa!

Kaija Kaitavuori
kehityspäällikkö
Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys
Valtion taidemuseo


Lisätiedot tilaisuudesta:
Kulttuuria kaikille -palvelu / Kehys
tuotantoassistentti Aura Linnapuomi
p. (09) 173 36311, 040 559 8282
aura.linnapuomi fng.fi

Avoimet ovet -dvd-julkaisun on tuottanut taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys Valtion taidemuseosta yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun MediaLabin kanssa. Julkaisu on osa kansainvälistä kulttuuriperinnön saavutettavuushanketta Access to Cultural Heritage: Policies of Presentation and Use (ACCU) 2004-2007, joka on Museoviraston koordinoima ja Euroopan unionin Kulttuuri 2000 -ohjelman tukema yhteistyöhanke. Partnereita hankkeessa on Suomesta, Norjasta, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Kreikasta.
(linkki omaan osuuteen)

Hiljaista on ollu joo

Kuvailutulkkien seuraava kokous - joita odotan yleensäkin kuin kesää koska muutenhan me ei tavata - uhkasi materialisoitua 9.1. iltapäivällä, jolloin en olisi oikeasti mitenkään päässyt sinne. Harvoin meillä on töissä mitään niin "pakollista" ettei sitä voisi tehdä etu- tai jälkikäteen, mutta nyt... Vaan puuh! sittenkin kokoustaminen siirtyi seuraavalle viikolle! Saattaa siis olla, että kohta olisi taas jotain kirjoitettavaakin tänne.

Olen ollut hirvittävän laiska hankkimaan mitään alan keikkaa. Tämä vaihe, kun maksuttomia keikkoja saisi tehdä niin paljon kuin huvittaa, mutta maksettuja saadakseen pitäisi rakentaa koko suhde- ja markkinointi-infra jonkin tahon (esim. teatterin) suuntaan, ei ihan kiinnosta. Tiedän, että infran edistämistä ollaan puhuttu jo meidän kokouksissa, ja että yksittäisen tulkin olisikin tosi tyhmää lähteä hoitamaan sen kokoista juttua itsekseen. Mutta kun ei se markkinointi myöskään järin kauheesti tunnu edistyvän. Ne keillä on keikkoja, hoitavat ne, ja loput tekevät mitä lystäväät.

Ihan sama.

Myöhemmin keväällä on tulossa seminaari- ja kertauspäivä. Vaikka sitä odotellessa sitten.

Testingkiä

Vaihdoin tämän blogin juuri Beta bloggeriin. Mielenhäiriö. Uteliaisuus. Jotain. Älytöntä.

Kerro, jos jokin näyttää oudolta: arsniva gmailissa. Tai päräytä kommentteihin. Kiitos!

Kokous pitkästä aikaa

Kuvailutulkkityöryhmän kokous. Ei oikein mitään uutta. Kaikkea, mitä on ennenkin pyritty edistämään, pyritään edelleen edistämään. Valtakunnan historian toinen kuvailutulkkikoulutus pyörii hyvin Jyväskylässä, osallistujia on tarpeeksi ja intoa riittää. Nyt, itse asiassa, mitä uudempia loikkia toiminnassa ja tiedotuksessa aiotaan ottaa, ne postpounaillaan uusien tulkkien valmistumisen jälkeiseen aikaan.

Näkövammaisten Kultturipalvelun rooli uusien kuvailutulkkien koulutuksessa taitaa hiutua olemattomiin (tähän dollarinkuva), mutta vanhoja tulkkeja eivät hylänne ihan kokonaan kuitenkaan. Esim. jatkokoulutusta ja/tai seminaaripäivää on jo mielissä.

Pitäiskö meidän viettää edes pikkujoulut yhdessä, btw? Ei olla porukoiduttu ikinä muuten kuin työryhmäkokouksiin.

Puleerausta ja viimeistelyjä

Sain H:n kautta kääntäjän osuuden. Kääntäjä oli joutunut tekemään juttunsa vain mittailemieni sekuntien risukossa, ilman kuvavirtaa (virta oli liian raskas kulkemaan postissa - itsekin hain sen suoraan serveriltä kotiin). Ajattelin että lie fiksuinta laittaa myös englanninkielinen teksti siihen samaan ruudukkoon jossa on jo ne mun suomenkieliset ja huomautukset.

Ruudukko näyttää killeri-asialliselta :-)

Mutta nyt, ihan viimeiset valinnat jää silti H:lle ja R:lle. Heillä on ensi keskiviikona edessään kuvavirta, sekunnit ja kieliversiot. Siitä sitten.

Vocal Eyes juhlii 8-vuotisuuttaan

http://www.vocaleyes.co.uk/

- - - clip - - -

STOP PRESS .... STOP PRESS ....

VocalEyes 500th audio described performance

Our 500th audio described performance will be Billy Elliot The Musical on Saturday 4 November. Please go to the theatre listings for booking details.

This marks a significant milestone in audio description by VocalEyes, especially as it does not seem that long ago since the very first VocalEyes described performance which was just over eight years ago.

We have come a long way in the last 8 years; in our first year, we described around 10 performances, whereas in the last twelve months, we have described around 100 theatre performances. And we are also doing pioneering work across all sectors, including museums, art galleries and heritage sites.

- - - clip - - -

No kato

Ne hyväksyivätkin kässärin eka version. Toisaalta, jos ne ei ole ikinä ennen nähneet kuvailukäsikirjoitusta enkä mä ole ikinä ennen tehnyt kuvailukäsikirjoitusta, niin mitä muuta ne voi ku hyväksyä? ;-D

ACCU-DVD:n intron kuvailun eka versio

Tällaiset tiiviisti tikistettavät projektit on just sitä mistä meitsai tykkää :)

No, olin siis saanut materiaalin (7 min 39 sek) kotiin ja eilen lauantaina aloin tehdä sille jotain. Mitään malleja ei ollut, tietenkään, mutta kuvassa naksutti time code joten siitä oli helppo lähteä. Tein ensin paperin, jossa sarakkeet sekunneille, suomen kielelle, englannille ja huomautuksille. Minähän teen siis vain ensimmäisen eli suomenkielisen kuvailukässärin (siksi ei olekaan niin sekunnintarkkaa tällä kertaa), sitten se käännetään englanniksi (tiiviydeltään erilainen kieli - jännittävää!) ja sitten viimeisenä säätäjänä on Rich eli natiivispiikkerimme.

Olin tietenkin katsonut kuvamateriaalia - sekä vanhaa että nyt tätä lopullista - pariin kertaan että tiedän mitä siellä on. Sitten aloitin vain alusta liikkuvan kuvan ja paperin kanssa. "Daa... ja 13 sekan kohdalla tulee sisään voice over, eli siihen asti voi käyttää aikaa kuvailuun..." ja lähdin tekemään ekaa versiota tekstistä lyijykynällä, kuten aina. Näin jo lyijäriversiossa että tekstiä tulee joka pätkään liikaa vaikka olisi pominut vain kiinnostavimmat tai tärkeimmät. Kun siirsin tekstejä Wordiin, laitoin siinä vaiheessa jo vähemmän tärkeitä sulkuihin ja ohjeistin kääntäjää.

Kuvailutekstiä tarvittiin lopultakin kolmen minuutin kuvavirtaan, yhteensä. Eli voice over hoitaa yli neljä ja puoli minuuttia. SILTI sain tekstin kanssa menemään melkein koko päivän! Ensimmäisen Word-version jälkeen kokeilin lukea tekstejä tyhjien sekuntien kohdalle (joo, VAIKKA nämä vielä käännetään ja käsitellään - kunhan kokeilin). Ihan hirveetä. Kaikesta oli pakko karsia puolet pois, ja jokaisen jäävän sanan/ilmaisun joutuu valitsemaan erikseen. Samalla kun raksii pois tekstiä, joutuu tekemään myös sävy- ja näkökulmapäätöksiä. Lopullisesta versiosta poistin kaikki vähänkin leffatermistöön viittaavat sanat (esim. "häivytys" on sellainen jota kuulee arjessakin, mutta edes se ei saanut armoa näissä sekunneissa), jätin tasan kaksi vähänkin poeettisempaa ilmaisua (toinen sulkuihin eli poistettaviin jos aika käy lyhyeksi) ja loput niin arkea kuin ikinä.

Sitten luin taas ääneen samalla kun leffa pyöri läppärissä. Ei ihan huono. Suomeksi teksti nyt melkein mahtuisi annettuihin sekuntipätkiin!

Seuraavaksi, huomenna kai, ajan suttua vielä läpi ja kiinnitän huomiota entistä enemmän siihen
a) mitä voice over sanoo ja että eihän mun käsikirjoitus riitele sen sävyn kanssa?
b) olenko poiminut kuvavirrasta ihan oikeasti just ne tärkeimmät jutut?
c) miten voin auttaa kääntäjää - kehräänkö esim. ylimääräistä tekstiä kohtiin, vai luotanko siihen, että ongelmana olisi pikemminkin karsiminen?

Tapaan projektin suomalaisen vetäjän tiistaina. Tässä nyt lopulta tarvitse mitään muuta kuin tervettä järkeä ja toisen asemaan asettumista, joten voin varmaan kysyä häneltäkin "taiteellisia" mielipiteitä.

Erityisiä ongelmakohtia?

Introssa on käsittämätön määrä ristikuvia eli pehmeitä leikkauksia kuvasta toiseen häivytyksen avulla. Ensin tuntui mahdottomalta laittaa vain sanoja kuvista peräkkäin mainitsematta ollenkaan, että "täs on nyt semmoinen liukuva siirtymä, että nää kuvat ei siis paukahtele peräkkäin vaan ikäänkuin liukuu toistensa lomaan, juusii" (10 sek). Vasta viimeisessä karsinnassa aloin olla ymmärryksessä ja jopa tyytyväinen sitä kohtaan, että ignoroin kaikki tekniset kikat ja puhun vain siitä mitä kuva esittää. Aina pitäisi vain yrittää muistaa, että kohderyhmä EI NÄE ja poimia vain oleelliset, koko teosta tukevat - ei rikkovat - elementit.

Koska kyseessä on kulttuuriperintöaineisto, ei myöskään voi aina tietää, mitä kuvassa on. Toisaalta ylpeys ei anna periksi kertoa että siinä on "harmaa möykky" tai "huone". Otanko selvää, mikä se on? En, koska mun kuuluu kertoa vain mitä näen. Jätänkö mainitsematta, ohitan vaikeat kohdat? Kyllä - sori, jos ketä ahistaa.

Muihin ongelmakohtiin törmäävät varmaan osaltaan kääntäjä-Susan ja spiikkeri, idolini Rich :-) Richin hommasin itse tähän projektiin, koska laskin, että hommaan tarvitaan puhumisen ammattilainen, jolla on ajoituksen taju eli tietenkin stand-up -koomikko!