Kuulemma noin 40 ilmoittautunutta kuvailutulkkaus-infopäivään! Varsin hyvä saalis. Toistaiseksi olisi semmoinen idea, että Jaana ja minä ollaan ottamassa vieraita vastaan ja ohjataan niitä naulakon kautta auditorion suuntaan. Meillä kaikilla on myös omat ryhmät joita kierrätetään koklauspisteestä toiseen. Toiset ihmiset taas on hoitamassa pisteitä.
Siinähän se päivä meneekin. Neljäksi taas Torkkelinmäelle.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
tiistai 23. lokakuuta 2007
Kulttuurilaitosten edustajat! Semma 12.11.: kuvailutulkkausinfoa
KUTSU SEMINAARIIN
Kuvailutulkkaus kulttuurilaitoksiin! Seminaari kulttuuripalvelujen tuottajille
maanantai 12.11.2007 klo 10:30–16:30
Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Marjaniementie 74, Helsinki
Onko asiakkainanne näkövammaisia ihmisiä, joita haluaisitte palvella entistäkin paremmin? Vai eikö asiakaskunnassanne ole näkövammaisia vielä lainkaan?
Oletteko tutustuneet kuvailutulkkaukseen?
Kuvailutulkkauksen avulla taideteoksen tai -esityksen visuaaliset elementit kuvaillaan ihmiselle, joka ei niitä muuten aisti. Kuvailutulkki kertoo sanoin sen, mitä näkövammainen ei voi nähdä. Kuvailussa on mahdollista hyödyntää myös muita viestinnän tapoja kuin puhetta, esimerkiksi kosketusta ja kehon liikkeitä. Kuvailutulkkaus täydentää ja avartaa taide-elämystä.
Kuvailutulkit kuvailevat mm. taidenäyttelyitä, teatteri- ja elokuvaesityksiä ja museokierroksia. Heitä voi hyödyntää näkövammaisen liikkumistaidon ohjauksessa, arkiaskareissa tai kaupunkikierroksella - vain mielikuvitus on rajana.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjestää 12.11.2007 kuvailutulkkausta esittelevän seminaarin kulttuurilaitoksille ja
muille kulttuuripalvelujen tuottajille. Tilaisuus pidetään Helsingissä näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksessä.
Tarjoamme mahdollisuuden kokeilla, miltä kuvailutulkkaus tuntuu ja miten se avaa aisteja. Esitämme välähdyksiä eri taiteenlajien kuvailusta. Kerromme kuvailutulkin työstä ja kuvailun tilaamisesta. Vakuutamme teidät kuvailutulkkauksen hyödyistä kokijoiden kertomuksin!
Ilmoittautumiset viimeistään 1.11.2007 ja tiedustelut:
kulttuurisihteeri Eeva Jeronen, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry,
eeva.jeronen@kulttuuripalvelu.fi, puh. (09) 3960 5505.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on kouluttanut opetusministeriön tuella noin kaksikymmentä kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeina toimii mm. teatterialan ja viestinnän ammattilaisia, taidelaitosten henkilökuntaa, viittomakielen tulkkeja sekä näkövammaisten parissa työskenteleviä ihmisiä.
Seminaari järjestetään opetusministeriön tuella osana kuvailutulkkauskoulutusta.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry
PL 30, 00030 IIRIS
puh. (09) 3960 5505, 3960 5500
toimisto@kulttuuripalvelu.fi
www.kulttuuripalvelu.fi
Seminaarin ohjelma
11:00 Tervetulosanat
11:10 Kuvailutulkkauspisteet:
- aamukahvi Pimeä Caféssa
- elokuva
- kuvataide
- museokierros
12:30 Lounas
13:15 Miten taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parannetaan?
13:25 Mitä näkövammaiset odottavat kulttuuripalveluilta?
13:45 Mitä kuvailutulkkaus on, miten kuvailu tehdään ja miten
kuvailutulkkaus hankitaan?
15:00 Kahvitauko
15:20 Kokemuksia kuvailutulkkauksen käytöstä: tilaajien ja kokijoitten
puheenvuoroja
15:45 Keskustelua
16:15 - 16:30 Päätössanat
Ilmoittaudu 1.11. mennessä --> Eeva Jeronen
Kuvailutulkkaus kulttuurilaitoksiin! Seminaari kulttuuripalvelujen tuottajille
maanantai 12.11.2007 klo 10:30–16:30
Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Marjaniementie 74, Helsinki
Onko asiakkainanne näkövammaisia ihmisiä, joita haluaisitte palvella entistäkin paremmin? Vai eikö asiakaskunnassanne ole näkövammaisia vielä lainkaan?
Oletteko tutustuneet kuvailutulkkaukseen?
Kuvailutulkkauksen avulla taideteoksen tai -esityksen visuaaliset elementit kuvaillaan ihmiselle, joka ei niitä muuten aisti. Kuvailutulkki kertoo sanoin sen, mitä näkövammainen ei voi nähdä. Kuvailussa on mahdollista hyödyntää myös muita viestinnän tapoja kuin puhetta, esimerkiksi kosketusta ja kehon liikkeitä. Kuvailutulkkaus täydentää ja avartaa taide-elämystä.
Kuvailutulkit kuvailevat mm. taidenäyttelyitä, teatteri- ja elokuvaesityksiä ja museokierroksia. Heitä voi hyödyntää näkövammaisen liikkumistaidon ohjauksessa, arkiaskareissa tai kaupunkikierroksella - vain mielikuvitus on rajana.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjestää 12.11.2007 kuvailutulkkausta esittelevän seminaarin kulttuurilaitoksille ja
muille kulttuuripalvelujen tuottajille. Tilaisuus pidetään Helsingissä näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksessä.
Tarjoamme mahdollisuuden kokeilla, miltä kuvailutulkkaus tuntuu ja miten se avaa aisteja. Esitämme välähdyksiä eri taiteenlajien kuvailusta. Kerromme kuvailutulkin työstä ja kuvailun tilaamisesta. Vakuutamme teidät kuvailutulkkauksen hyödyistä kokijoiden kertomuksin!
Ilmoittautumiset viimeistään 1.11.2007 ja tiedustelut:
kulttuurisihteeri Eeva Jeronen, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry,
eeva.jeronen@kulttuuripalvelu.fi, puh. (09) 3960 5505.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on kouluttanut opetusministeriön tuella noin kaksikymmentä kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeina toimii mm. teatterialan ja viestinnän ammattilaisia, taidelaitosten henkilökuntaa, viittomakielen tulkkeja sekä näkövammaisten parissa työskenteleviä ihmisiä.
Seminaari järjestetään opetusministeriön tuella osana kuvailutulkkauskoulutusta.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry
PL 30, 00030 IIRIS
puh. (09) 3960 5505, 3960 5500
toimisto@kulttuuripalvelu.fi
www.kulttuuripalvelu.fi
Seminaarin ohjelma
11:00 Tervetulosanat
11:10 Kuvailutulkkauspisteet:
- aamukahvi Pimeä Caféssa
- elokuva
- kuvataide
- museokierros
12:30 Lounas
13:15 Miten taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parannetaan?
13:25 Mitä näkövammaiset odottavat kulttuuripalveluilta?
13:45 Mitä kuvailutulkkaus on, miten kuvailu tehdään ja miten
kuvailutulkkaus hankitaan?
15:00 Kahvitauko
15:20 Kokemuksia kuvailutulkkauksen käytöstä: tilaajien ja kokijoitten
puheenvuoroja
15:45 Keskustelua
16:15 - 16:30 Päätössanat
Ilmoittaudu 1.11. mennessä --> Eeva Jeronen
Pimeät kahvit
Tssihii, olipas hassu viikon aloitus eilen. Koska isännöimme 12.11. pidettävää kuvailutulkkauksen infopäivää, johon kuuluu myös vieraiden kuljettaminen näkövammaisen kahvilakokemukseen, piti ensin tietty itse käydä kokeilemassa pimeää kahvilaa Iiriksessä.
Olihan se. Huoneeseen oli laitettu kaksi pöytää tuoleineen, tiskiltä sai kahvikupin ja vain toisessa pöydässä oli pullat ja maidot. Kahvilan meluisa äänimaailma oli luotu kaiuttimien kautta (ihan naurettava, tuumasivat näkkärit, mutta) meille näkeville se meni täydestä. Meitä oli vajaat 10 ihmistä plus koira, puolet ihmisistä näkeviä. Koiria oli enemmänkin, mutta ne jätettiin eteiseen. Tilaan mahtuu oikeastikin max kymmenen ihmistä, niin että tunnelma oli tiivis.
Huomioita? No, ekanakin toisten koskettaminen on ihan perusteltua. Olkapää, puseron selässä roikkuminen, mitä vaan jos ittee jänskättää. Sitten kun jotenkin pystyy kömpimään pöytään läikyttämättä mukista kenekään päälle, pitää saada itelleen tuoli niin että vielä muistaa, minne laski mukin siksi aikaa. Ja onko se sitten oma muki vai kaverin... Ne maidot ja pullat toisesta pöydästä on sitten oma lukunsa.
Hassua oli se, että kun ihminen siinä vieressä puhuu, sitä kuitenkin kääntää pään puhujan suuntaan, silmät auki. Vaikkei mitään näe. Ja samoin, jos joku puhuu tään ekan takaa, sitten sitä kurkottaa samalla lailla nähdäkseen sen ihmisen, vaikka varppina ei näe. Liike on automaattinen.
Kenellekään ei tullut mitään ahistuksia tai paniikkeja.
Olis ehkä lystikästä kuvata tommoinen 20-minuuttinen hämminki infrapunakameralla tai jotain. Olisi paljon hassuja ja turhia suojautumiseleitä ja tökkimistä näkeviltä, kun taas näkövammaiset on tuossakin tilanteessa ihan tavanomaisessa ympäristössään.
Näkövammaisten lehdessä Kajastuksessa on muutens iso kuva Rosettasta. Ei sillä, että siitä henkilöllisyys mitenkään paljastuisi :-)
Olihan se. Huoneeseen oli laitettu kaksi pöytää tuoleineen, tiskiltä sai kahvikupin ja vain toisessa pöydässä oli pullat ja maidot. Kahvilan meluisa äänimaailma oli luotu kaiuttimien kautta (ihan naurettava, tuumasivat näkkärit, mutta) meille näkeville se meni täydestä. Meitä oli vajaat 10 ihmistä plus koira, puolet ihmisistä näkeviä. Koiria oli enemmänkin, mutta ne jätettiin eteiseen. Tilaan mahtuu oikeastikin max kymmenen ihmistä, niin että tunnelma oli tiivis.
Huomioita? No, ekanakin toisten koskettaminen on ihan perusteltua. Olkapää, puseron selässä roikkuminen, mitä vaan jos ittee jänskättää. Sitten kun jotenkin pystyy kömpimään pöytään läikyttämättä mukista kenekään päälle, pitää saada itelleen tuoli niin että vielä muistaa, minne laski mukin siksi aikaa. Ja onko se sitten oma muki vai kaverin... Ne maidot ja pullat toisesta pöydästä on sitten oma lukunsa.
Hassua oli se, että kun ihminen siinä vieressä puhuu, sitä kuitenkin kääntää pään puhujan suuntaan, silmät auki. Vaikkei mitään näe. Ja samoin, jos joku puhuu tään ekan takaa, sitten sitä kurkottaa samalla lailla nähdäkseen sen ihmisen, vaikka varppina ei näe. Liike on automaattinen.
Kenellekään ei tullut mitään ahistuksia tai paniikkeja.
Olis ehkä lystikästä kuvata tommoinen 20-minuuttinen hämminki infrapunakameralla tai jotain. Olisi paljon hassuja ja turhia suojautumiseleitä ja tökkimistä näkeviltä, kun taas näkövammaiset on tuossakin tilanteessa ihan tavanomaisessa ympäristössään.
Näkövammaisten lehdessä Kajastuksessa on muutens iso kuva Rosettasta. Ei sillä, että siitä henkilöllisyys mitenkään paljastuisi :-)
torstai 6. syyskuuta 2007
12.11. kuvailutulkkauksen esittelypäivä!
Kuvailutulkkaus ja kuvailijoiden kouluttaminen on osa viime vuosina yhä merkityksellisemmäksi noussutta yleistä saavutettavuus- ja esteettömyysprojektia. Näkövammaisten kulttuuripalvelu ja kuvailutulkit järjestävät seminaari- ja tiedotuspäivän kuvailtulkkauksesta ma 12.11.2007.
Seminaari on suunnattu kaikille kulttuuritapahtumien järjestäjille - esim. teatterit, museot, elokuvanäytösten järjestäjät - joiden tuotannoissa näkövammainen yleisö saattaisi tarvita kuvailutulkkausta. Seminaarissa on tarkoitus näyttää, mitä kuvailutulkkaus käytännössä on ja kertoa yksityiskohtaisesti miksi, miten ja mistä palvelua voi tilata ja myös, miksi palvelu on maksullista.
Lisää infoja myöhemmin!
Seminaari on suunnattu kaikille kulttuuritapahtumien järjestäjille - esim. teatterit, museot, elokuvanäytösten järjestäjät - joiden tuotannoissa näkövammainen yleisö saattaisi tarvita kuvailutulkkausta. Seminaarissa on tarkoitus näyttää, mitä kuvailutulkkaus käytännössä on ja kertoa yksityiskohtaisesti miksi, miten ja mistä palvelua voi tilata ja myös, miksi palvelu on maksullista.
Lisää infoja myöhemmin!
Iiris-talo
Nyt kävi silleen, että kuvailutulkit ei olleet varsinaisesti tutustuneet koskaan Iiris-taloon. Tämä huomattiin vähän itsellekin yllättäen viime kokouksessa, ja päätettiin aloittaa tämä uusin kokous nimenomaan taloesittelyllä.
No, Iirishän on hirveän iso ja suunniteltu esteettömäksi ja vimosen päälle muutenkin. Siitä on tehty 25-minuuttinen esittely-dvd (voi kysyä varmaan talon tiedottajalta jos kiinnostaa), joka oli älyttömän hyvä ja kertoi tosi paljon myös näkövammaisuudesta talon kautta. Eikä Iiris lopultakaan ole vain näkövammaisille vaan siellä pyyhältää jos mitä sakkia, on allastilat kuntoutukseen ja studiot äänikirjojen lukemiseen ja pajat keramiikan värkkäämiseen jne. Vaikka mitä.
Katsottiin se filmi ihan lumoissaan ja mentiin sitten pikkuisen kiertelemään - ei voinut paljon kun oppaalta loppui aika. Mutta kaikkein viehättävin oli varmaan just tämä Aviris-apuvälinemyymälä. Puhuvia vehjeksiä! Vehje joka tunnistaa värin ja kertoo sen suomeksi! Puhuvia purkinkansia! Puhuvia vaakoja! Äänteleviä palapelejä! Ja muuta ja muuta. Jäätiin sinne niin jumiin ettei o tottakaan :-)
Kokous oli myös hirveän hyvä. E. oli tehnyt seminaaripäivälle planin ja siitä sitten vaan säädettiin vähän omaan suuntaamme. Pari tuntia tosin tuli istuttua asian ääressä, mut ei se mitään, nyt on selvää sävellystä koko istumisen edestä.
No, Iirishän on hirveän iso ja suunniteltu esteettömäksi ja vimosen päälle muutenkin. Siitä on tehty 25-minuuttinen esittely-dvd (voi kysyä varmaan talon tiedottajalta jos kiinnostaa), joka oli älyttömän hyvä ja kertoi tosi paljon myös näkövammaisuudesta talon kautta. Eikä Iiris lopultakaan ole vain näkövammaisille vaan siellä pyyhältää jos mitä sakkia, on allastilat kuntoutukseen ja studiot äänikirjojen lukemiseen ja pajat keramiikan värkkäämiseen jne. Vaikka mitä.
Katsottiin se filmi ihan lumoissaan ja mentiin sitten pikkuisen kiertelemään - ei voinut paljon kun oppaalta loppui aika. Mutta kaikkein viehättävin oli varmaan just tämä Aviris-apuvälinemyymälä. Puhuvia vehjeksiä! Vehje joka tunnistaa värin ja kertoo sen suomeksi! Puhuvia purkinkansia! Puhuvia vaakoja! Äänteleviä palapelejä! Ja muuta ja muuta. Jäätiin sinne niin jumiin ettei o tottakaan :-)
Kokous oli myös hirveän hyvä. E. oli tehnyt seminaaripäivälle planin ja siitä sitten vaan säädettiin vähän omaan suuntaamme. Pari tuntia tosin tuli istuttua asian ääressä, mut ei se mitään, nyt on selvää sävellystä koko istumisen edestä.
tiistai 4. syyskuuta 2007
Päivitystä YLEstä ja syksyn semmasta
Näyttää siltä, että YLEn draamatuotannossa ei ole nyt syksyn puolella mitään joka sopisi hyvin kuvailutulkattavaksi (tai äänikuvailuun, kuten YLE haluaa käyttää omaa termiään), mutta ensi kevään ohjelmakartta on vasta valmisteilla ja vahti on asemissa.
Kuvailutulkkitoimikunnassa olemme valmistelemassa kaikille kulttuurituottajille - ekana mieleen tulevat teatterit, museot, elokuva, kuvataidekokoelmat - suunnattua saavutettavuusseminaaria. Semma toteutuisi marraskuussa. TÄMÄ on nyt se piste, jossa yritetään kertoa kaikille isojen putiikkien avainhenkilöille, että kuvailutulkkausta on olemassa, mitä se on ja miten asia saattaisi vaikuttaa heidän työhönsä tai laitokseensa.
Seminaarin ohjelma on ok. Nyt jänskättää vaan tiedotuksen puolesta: leviääkö tieto varmasti kaikille joiden pitäisi saada tietää? Saadaanko paikalle kaikki joiden tarvitsee saada tietää? To be continued!
Kuvailutulkkitoimikunnassa olemme valmistelemassa kaikille kulttuurituottajille - ekana mieleen tulevat teatterit, museot, elokuva, kuvataidekokoelmat - suunnattua saavutettavuusseminaaria. Semma toteutuisi marraskuussa. TÄMÄ on nyt se piste, jossa yritetään kertoa kaikille isojen putiikkien avainhenkilöille, että kuvailutulkkausta on olemassa, mitä se on ja miten asia saattaisi vaikuttaa heidän työhönsä tai laitokseensa.
Seminaarin ohjelma on ok. Nyt jänskättää vaan tiedotuksen puolesta: leviääkö tieto varmasti kaikille joiden pitäisi saada tietää? Saadaanko paikalle kaikki joiden tarvitsee saada tietää? To be continued!
lauantai 16. kesäkuuta 2007
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Ehkä suuntaudun
Toimikunnan kokous tänään - huonoon aikaan aina, on normi-ihmisen työpäivän aikana... Nytkin oli tosi vähän tulkkeja paikalla, lähinnä meitä jotka pääsee parhaiten luistelemaan duuneista.
En pitänyt taas mistään. Kuvailutulkkien toiminnan raamituksessa on jotain tavattoman vaikeaa. Byrokraattiset sivutuulet eivät yhtään helpota asiaa.
Nyt kun mulla on mahdollisuus suuntautua kirjoittamaan ja infoamaan toiminnasta, saatan käyttääkin nimenomaan sen mahdollisuuden. Jos on niin - kuten näyttää olevan - ettei mua enää huvita yrittääkään livekeikkoja, voin toki käyttää saamaani oppia muuten. Vaikka toiminnan markkinointiin.
En pitänyt taas mistään. Kuvailutulkkien toiminnan raamituksessa on jotain tavattoman vaikeaa. Byrokraattiset sivutuulet eivät yhtään helpota asiaa.
Nyt kun mulla on mahdollisuus suuntautua kirjoittamaan ja infoamaan toiminnasta, saatan käyttääkin nimenomaan sen mahdollisuuden. Jos on niin - kuten näyttää olevan - ettei mua enää huvita yrittääkään livekeikkoja, voin toki käyttää saamaani oppia muuten. Vaikka toiminnan markkinointiin.
lauantai 26. toukokuuta 2007
Seminaaripäivä 26.5.07
Hyvää:
- kaverien näkeminen
- paljon erilaisia uusiakin ihmisiä mukana, kuka mistäkin syystä kiinnostuneena
- äkkipakko ruveta paritulkkaukseen Anun kans kylmiltään - en ole ikinä tehnyt mokomaa mutta yhtään ei hyydyttänyt vaan meni ihan hyvin
- kaikki tekijänoikeuksiin ja palkkiohin liittyvät pohdinnat ja tietopaketit
- Eeva kertoi Saksassa käytössä olevista uusista teknisistä ratkaisuista kuvailujen tallentamisen ja vastaanoton suhteen - tagit ja skanneri... Systeemin on kehittänyt näkövammainen mies. Kuvaus oli äärettömän mielenkiintoinen ja kuulosti maailman helppokäyttöisimältä asiakkaan näkökulmasta. Sanoin, että Eevan on saatava ohjelmasta kymmenminuuttinen, jossa hän kertoo tämän lounaspöydässä smalltalkitun kaikille.
Huonoa:
- uuh, en jaksa edes selittää, mutta yksi puolen tunnin luento oli niin hanurista että muistiinpanoihin ilmestyi vain "lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo"
- lounaalla oli pääosin vihannesjuttuja, mutta otin hieman myös lihaa ja ylipäätän reiman annoksen... josta tiettykin seurasi väsymys iltapäiväksi
- lähdin kotiin kaksi tuntia ennen juttuejn loppumista.
Nyt päiväunille.
- kaverien näkeminen
- paljon erilaisia uusiakin ihmisiä mukana, kuka mistäkin syystä kiinnostuneena
- äkkipakko ruveta paritulkkaukseen Anun kans kylmiltään - en ole ikinä tehnyt mokomaa mutta yhtään ei hyydyttänyt vaan meni ihan hyvin
- kaikki tekijänoikeuksiin ja palkkiohin liittyvät pohdinnat ja tietopaketit
- Eeva kertoi Saksassa käytössä olevista uusista teknisistä ratkaisuista kuvailujen tallentamisen ja vastaanoton suhteen - tagit ja skanneri... Systeemin on kehittänyt näkövammainen mies. Kuvaus oli äärettömän mielenkiintoinen ja kuulosti maailman helppokäyttöisimältä asiakkaan näkökulmasta. Sanoin, että Eevan on saatava ohjelmasta kymmenminuuttinen, jossa hän kertoo tämän lounaspöydässä smalltalkitun kaikille.
Huonoa:
- uuh, en jaksa edes selittää, mutta yksi puolen tunnin luento oli niin hanurista että muistiinpanoihin ilmestyi vain "lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo"
- lounaalla oli pääosin vihannesjuttuja, mutta otin hieman myös lihaa ja ylipäätän reiman annoksen... josta tiettykin seurasi väsymys iltapäiväksi
- lähdin kotiin kaksi tuntia ennen juttuejn loppumista.
Nyt päiväunille.
torstai 24. toukokuuta 2007
Kun ei huvita
Olen joutunut miettimään omalta osaltani, tuleeko tästä sivuammatista tai harrastuksesta mitään. Oma innostus ei taida enää riittää.
Selitän: koulutus oli mahtava. Se oli juuri sitä mitä kaipasin silloin, ja olin tosi innoissani aloittamaan uusia juttuja ja oikeasti kuvailutulkin hommia. Mutta... kaikki rakenteet puuttui. Mitään ei ollut valmiina. Mikään ei voinut käynnistyä siltä seisomalta, eikä varsinkaan työ. Päätettiin siis tehdä puuttuvat itse, niin infopaketit teattereille ja museoille kuin keikkablogi ja jos mitä. Näitä ei ole vieläkään, kahden vuoden jälkeen. (Postituslista on, jipii.) Mutta nyt tässä vaiheessa - kun on jo sovittu että tehdään - ei yksilö voi ottaa good old "jos haluat sen syntyvän, tee itse" -otetta ja tosiaankin tehdä materiaalit itse ja käydä itse puhumassa kymmenessä eri teatterissa. Eli tässä nyt vähän seisoskellaan motissa, katteli mihin suuntaan vain. Varsin turhauttavaa on ollut jo pitkään, en ole tottunut seisoskelemaan tumppu suussa jos organisointi ja matskut odottaa tekijäänsä.
Keikkaa pukkaisi jo nykyään. Koko kevät on ollut hyvän tarjonnan aikaa. Muut ovat tehneetkin keikkoja. Minä en ole hyväksynyt yhtään työtarjousta (paitsi sen DVDn, mutta se oli kaverihommaa). Kun ei duuni alkanut raivolla heti silloin 2005 vaan jäi tahmaamaan, nyt tarjoukset on jo ihan yhdentekeviä, en jaksa enää välittää. Oma työ vie kahdeksan tuntia päivästä, enkä enää taivu ajattelemaan niin että antaisin lopuista tunneista joidenkin muiden käyttöön. Varsinkaan sellaisen porukan, joka ehdottelee näin hävyttömiä.
Silti on kiva nähdä tulkkikavereita - hyvää porukkaa ja hyviä ihmisiä. Meillä on jatkokoulutuspäivä Teatterikorkeassa ensi viikonloppuna, ja sinne suuntaan kyllä. Käyn myös työryhmän kokouksissa niin kauan kunnes toiset alkaa ihmetellä, miksen tee keikkoja :-) Siksen tee kun ei huvita.
Selitän: koulutus oli mahtava. Se oli juuri sitä mitä kaipasin silloin, ja olin tosi innoissani aloittamaan uusia juttuja ja oikeasti kuvailutulkin hommia. Mutta... kaikki rakenteet puuttui. Mitään ei ollut valmiina. Mikään ei voinut käynnistyä siltä seisomalta, eikä varsinkaan työ. Päätettiin siis tehdä puuttuvat itse, niin infopaketit teattereille ja museoille kuin keikkablogi ja jos mitä. Näitä ei ole vieläkään, kahden vuoden jälkeen. (Postituslista on, jipii.) Mutta nyt tässä vaiheessa - kun on jo sovittu että tehdään - ei yksilö voi ottaa good old "jos haluat sen syntyvän, tee itse" -otetta ja tosiaankin tehdä materiaalit itse ja käydä itse puhumassa kymmenessä eri teatterissa. Eli tässä nyt vähän seisoskellaan motissa, katteli mihin suuntaan vain. Varsin turhauttavaa on ollut jo pitkään, en ole tottunut seisoskelemaan tumppu suussa jos organisointi ja matskut odottaa tekijäänsä.
Keikkaa pukkaisi jo nykyään. Koko kevät on ollut hyvän tarjonnan aikaa. Muut ovat tehneetkin keikkoja. Minä en ole hyväksynyt yhtään työtarjousta (paitsi sen DVDn, mutta se oli kaverihommaa). Kun ei duuni alkanut raivolla heti silloin 2005 vaan jäi tahmaamaan, nyt tarjoukset on jo ihan yhdentekeviä, en jaksa enää välittää. Oma työ vie kahdeksan tuntia päivästä, enkä enää taivu ajattelemaan niin että antaisin lopuista tunneista joidenkin muiden käyttöön. Varsinkaan sellaisen porukan, joka ehdottelee näin hävyttömiä.
Silti on kiva nähdä tulkkikavereita - hyvää porukkaa ja hyviä ihmisiä. Meillä on jatkokoulutuspäivä Teatterikorkeassa ensi viikonloppuna, ja sinne suuntaan kyllä. Käyn myös työryhmän kokouksissa niin kauan kunnes toiset alkaa ihmetellä, miksen tee keikkoja :-) Siksen tee kun ei huvita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)