Tssihii, olipas hassu viikon aloitus eilen. Koska isännöimme 12.11. pidettävää kuvailutulkkauksen infopäivää, johon kuuluu myös vieraiden kuljettaminen näkövammaisen kahvilakokemukseen, piti ensin tietty itse käydä kokeilemassa pimeää kahvilaa Iiriksessä.
Olihan se. Huoneeseen oli laitettu kaksi pöytää tuoleineen, tiskiltä sai kahvikupin ja vain toisessa pöydässä oli pullat ja maidot. Kahvilan meluisa äänimaailma oli luotu kaiuttimien kautta (ihan naurettava, tuumasivat näkkärit, mutta) meille näkeville se meni täydestä. Meitä oli vajaat 10 ihmistä plus koira, puolet ihmisistä näkeviä. Koiria oli enemmänkin, mutta ne jätettiin eteiseen. Tilaan mahtuu oikeastikin max kymmenen ihmistä, niin että tunnelma oli tiivis.
Huomioita? No, ekanakin toisten koskettaminen on ihan perusteltua. Olkapää, puseron selässä roikkuminen, mitä vaan jos ittee jänskättää. Sitten kun jotenkin pystyy kömpimään pöytään läikyttämättä mukista kenekään päälle, pitää saada itelleen tuoli niin että vielä muistaa, minne laski mukin siksi aikaa. Ja onko se sitten oma muki vai kaverin... Ne maidot ja pullat toisesta pöydästä on sitten oma lukunsa.
Hassua oli se, että kun ihminen siinä vieressä puhuu, sitä kuitenkin kääntää pään puhujan suuntaan, silmät auki. Vaikkei mitään näe. Ja samoin, jos joku puhuu tään ekan takaa, sitten sitä kurkottaa samalla lailla nähdäkseen sen ihmisen, vaikka varppina ei näe. Liike on automaattinen.
Kenellekään ei tullut mitään ahistuksia tai paniikkeja.
Olis ehkä lystikästä kuvata tommoinen 20-minuuttinen hämminki infrapunakameralla tai jotain. Olisi paljon hassuja ja turhia suojautumiseleitä ja tökkimistä näkeviltä, kun taas näkövammaiset on tuossakin tilanteessa ihan tavanomaisessa ympäristössään.
Näkövammaisten lehdessä Kajastuksessa on muutens iso kuva Rosettasta. Ei sillä, että siitä henkilöllisyys mitenkään paljastuisi :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti