tiistai 23. lokakuuta 2007

Kulttuurilaitosten edustajat! Semma 12.11.: kuvailutulkkausinfoa

KUTSU SEMINAARIIN

Kuvailutulkkaus kulttuurilaitoksiin! Seminaari kulttuuripalvelujen tuottajille
maanantai 12.11.2007 klo 10:30–16:30
Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Marjaniementie 74, Helsinki

Onko asiakkainanne näkövammaisia ihmisiä, joita haluaisitte palvella entistäkin paremmin? Vai eikö asiakaskunnassanne ole näkövammaisia vielä lainkaan?

Oletteko tutustuneet kuvailutulkkaukseen?

Kuvailutulkkauksen avulla taideteoksen tai -esityksen visuaaliset elementit kuvaillaan ihmiselle, joka ei niitä muuten aisti. Kuvailutulkki kertoo sanoin sen, mitä näkövammainen ei voi nähdä. Kuvailussa on mahdollista hyödyntää myös muita viestinnän tapoja kuin puhetta, esimerkiksi kosketusta ja kehon liikkeitä. Kuvailutulkkaus täydentää ja avartaa taide-elämystä.

Kuvailutulkit kuvailevat mm. taidenäyttelyitä, teatteri- ja elokuvaesityksiä ja museokierroksia. Heitä voi hyödyntää näkövammaisen liikkumistaidon ohjauksessa, arkiaskareissa tai kaupunkikierroksella - vain mielikuvitus on rajana.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjestää 12.11.2007 kuvailutulkkausta esittelevän seminaarin kulttuurilaitoksille ja
muille kulttuuripalvelujen tuottajille. Tilaisuus pidetään Helsingissä näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksessä.

Tarjoamme mahdollisuuden kokeilla, miltä kuvailutulkkaus tuntuu ja miten se avaa aisteja. Esitämme välähdyksiä eri taiteenlajien kuvailusta. Kerromme kuvailutulkin työstä ja kuvailun tilaamisesta. Vakuutamme teidät kuvailutulkkauksen hyödyistä kokijoiden kertomuksin!

Ilmoittautumiset viimeistään 1.11.2007 ja tiedustelut:
kulttuurisihteeri Eeva Jeronen, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry,
eeva.jeronen@kulttuuripalvelu.fi, puh. (09) 3960 5505.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on kouluttanut opetusministeriön tuella noin kaksikymmentä kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeina toimii mm. teatterialan ja viestinnän ammattilaisia, taidelaitosten henkilökuntaa, viittomakielen tulkkeja sekä näkövammaisten parissa työskenteleviä ihmisiä.

Seminaari järjestetään opetusministeriön tuella osana kuvailutulkkauskoulutusta.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry
PL 30, 00030 IIRIS
puh. (09) 3960 5505, 3960 5500
toimisto@kulttuuripalvelu.fi
www.kulttuuripalvelu.fi

Seminaarin ohjelma

11:00 Tervetulosanat

11:10 Kuvailutulkkauspisteet:
- aamukahvi Pimeä Caféssa
- elokuva
- kuvataide
- museokierros

12:30 Lounas

13:15 Miten taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parannetaan?

13:25 Mitä näkövammaiset odottavat kulttuuripalveluilta?

13:45 Mitä kuvailutulkkaus on, miten kuvailu tehdään ja miten
kuvailutulkkaus hankitaan?

15:00 Kahvitauko

15:20 Kokemuksia kuvailutulkkauksen käytöstä: tilaajien ja kokijoitten
puheenvuoroja

15:45 Keskustelua

16:15 - 16:30 Päätössanat

Ilmoittaudu 1.11. mennessä --> Eeva Jeronen

Pimeät kahvit

Tssihii, olipas hassu viikon aloitus eilen. Koska isännöimme 12.11. pidettävää kuvailutulkkauksen infopäivää, johon kuuluu myös vieraiden kuljettaminen näkövammaisen kahvilakokemukseen, piti ensin tietty itse käydä kokeilemassa pimeää kahvilaa Iiriksessä.

Olihan se. Huoneeseen oli laitettu kaksi pöytää tuoleineen, tiskiltä sai kahvikupin ja vain toisessa pöydässä oli pullat ja maidot. Kahvilan meluisa äänimaailma oli luotu kaiuttimien kautta (ihan naurettava, tuumasivat näkkärit, mutta) meille näkeville se meni täydestä. Meitä oli vajaat 10 ihmistä plus koira, puolet ihmisistä näkeviä. Koiria oli enemmänkin, mutta ne jätettiin eteiseen. Tilaan mahtuu oikeastikin max kymmenen ihmistä, niin että tunnelma oli tiivis.

Huomioita? No, ekanakin toisten koskettaminen on ihan perusteltua. Olkapää, puseron selässä roikkuminen, mitä vaan jos ittee jänskättää. Sitten kun jotenkin pystyy kömpimään pöytään läikyttämättä mukista kenekään päälle, pitää saada itelleen tuoli niin että vielä muistaa, minne laski mukin siksi aikaa. Ja onko se sitten oma muki vai kaverin... Ne maidot ja pullat toisesta pöydästä on sitten oma lukunsa.

Hassua oli se, että kun ihminen siinä vieressä puhuu, sitä kuitenkin kääntää pään puhujan suuntaan, silmät auki. Vaikkei mitään näe. Ja samoin, jos joku puhuu tään ekan takaa, sitten sitä kurkottaa samalla lailla nähdäkseen sen ihmisen, vaikka varppina ei näe. Liike on automaattinen.

Kenellekään ei tullut mitään ahistuksia tai paniikkeja.

Olis ehkä lystikästä kuvata tommoinen 20-minuuttinen hämminki infrapunakameralla tai jotain. Olisi paljon hassuja ja turhia suojautumiseleitä ja tökkimistä näkeviltä, kun taas näkövammaiset on tuossakin tilanteessa ihan tavanomaisessa ympäristössään.

Näkövammaisten lehdessä Kajastuksessa on muutens iso kuva Rosettasta. Ei sillä, että siitä henkilöllisyys mitenkään paljastuisi :-)