Jatkokoulutuspäivä 26.11.2011

Bloggeri ei anna ladata kuvia kuin yksi kerrallaan, joten laitan jatkokoulutuspäivän kuvat Flickriin. Nimiä ei tule näkyviin, jos joku sitä pelkää :-) pelkkiä naamoja. Jos joku tahtoo, voin myös myöhemmin vaihtaa Flickr-sarjan privaksi, jolloin sitä ei näe muut kuin minä.

Jatkokoulutuspäivä keskittyi elokuvan kuvailutulkkaukseen. Oli kiva tavata sekä wanhoja että uusia kollegoja! Siinä pöydän ääressä istuessa ja muita seuratessa tuli mieleen, miten kauhean paljon terävämpi ote kaikilla muilla on kuvailujuttuihin - mutta minä en olekaan harjoittanut kuvailuja livenä ollenkaan koulutuksen jälkeen... Varsinkin Eija ja Sari sieltä vanhasta setistä herättivät pökräyttävää ihailua - he osasivat jo 2005 tuottaa todella napakasti, ja seitsemän vuoden lisätreeni ei ole suinkaan vähentänyt tehoja :-)

Saatiin Maijalta aika fantsu lista jutuista joita pitää ottaa huomioon elokuvan kuvailussa. Elokuva rakentuu sille, että se manipuloi meidän tunteita omilla keinoillaan. Kuvailutulkin pitää ymmärtää, miten elokuva rakentuu ja osata poimia sieltä oleellinen sekä pystyä välittämään se edelleen. Parhaimmillaan elokuva syntyy uudelleen kielen kautta. Kieli järjestää asioita lineaarisesti, mennään kuvavirran kautta.

Iltapäivällä työskenneltiin hetki neliminuuttisen Aleksis Kivi -pätkän kanssa.

Anu ja Maija ehdottivat, että yrittäisin uittaa AVEK-lehteen jutun kuvailutulkkauksesta. Lupasin pohtia asiaa, mutta en ole veilä ehtinyt tehdä tälle mitään - en edes ottaa yhteyttä Samolan suuntaan. Ehkä lähempänä joulua?

Ulkomaista, töistä ja palkoista

Ilokseni olen nyt tavannut Maija Hirvosen, joka tekee väikkäriä kuvailutulkkauksesta. Fantsu kokemus. Maija tuntee kuvailutulkkausta monen maan osalta eli hänellä on tosi paljon kokemusta jaettavana. Go!

Viime kokouksessa puhe kääntyi usein kuvailutulkkien työmahdollisuuksiin ja palkkaukseen. Työmahdollisuuksien lisääntymisessä YLE on aika keskeisessä asemassa Helsingissä. YLEllä on edelleen omat järjestelyt kesken, mutta meille on tietysti hyvä juttu että uudet kuvailutulkit on päässeet soluttautumaan ison talon koulutukseen. Mutta kuvailijoiden pitäisi muutenkin rintamana mennä YLEä kohti, muistuttaa olemassaolostaan ja laista jne. On hienoa, että meillä alkaa nyt olla kuvailjareserviä, jos vaikka YLEllä aukeaisi ihan oikeasti jotain. Uudet koulutettavat ovat yleissivistynyttä väkeä, monilla lisäksi jokin oma erikoisosaaminen.

Miten kuvailijat sitten noin yleensä saavat töitä? Tässä nousi vertaus äänikirjojen lukijoihin: sitä vaan pääsee ensin tekemään jotain, ja sitten tekee ja tekee, ja lopulta nimi alkaa olla tunnettu, ja sitten töitä riittää kyllä. (Itse olen valinnut toisin, eli en tee livekeikkaa ollenkaan vaan olen tehnyt esim. dvd-kuvailua, sekä promoan kuvailutulkkausta kaikessa mahdollisessa, ja myös olen auttanut ihmisiä lopputöissä, joissa tarvitaan kuvailutulkin tietämystä ja panosta.)

YLElle on edullisinta, jos tuotantoyhtiöt toteuttavat kuvailutulkkauksen elokuviin ja YLE ostaa sitten niitä. Vinksu: yhteys tuotantoyhtiöihin!

Kuvailijat tarvitsevat edelleen ohjeistusta, esim. työn hintapolitiikka on edelleen täysin levällään. Yksi lähtökohta on Anu Aaltosen ja Hannele Koivusen draamakuvailujen hintataso. Täytyisi varmaan miettiä myös aloittelijoiden ja täysammattilaisen hintaeroa. Kansainväliset esimerkit voisivat myös auttaa hahmottamaan hintatasoa. Kunhan muistetaan, että isojen tuotantoyhtiöiden hintojen polkemiseen ei pidä lähteä. Meitä on kuitenkin koulutettu ja treenattu alalle, eli meitä parempia kuvailijoita Suomessa tuskin on :-)

Maija kertoi kuvailijoiden työohjeistuksesta eri maissa. Esimerkiksi espanjalaisten ohjeistus on hyvin perusteellinen. Ulkkarien ohjeet perustuu laajoihin selvityksiin ja käytännön kokemuksiin. Meidän suomalaisten ohjeissa on enemmän livetilanteista. Voisiko ulkkarien ohjeita saada käännettyä? Meidän ohjeet pitäisi saada muokattua edelleen ja nettikuntoon. Nämä ohjeet eivät siis olisi tyhjästä aloittaville vaan jo koulutetuille tulkeille. Anu lupasi hoitaa asiaa tammikuun loppuun mennessä.

Euroopan yhteistä standardia aletaan juuri pohtia. Maija on tässä meillä yhteyshenkilönä.

Suomen teatterien saavutettavuuskartoitus on menossa.

Meille on kertynyt jo hyvin materiaaleja, raportteja ja kokemuksia. Näiden arkistoinnista ei ole sovittu mitään, mutta nyt Anu luovutti juhlallisesti ja aplodiemme säestämänä kaksi paksua kirjekuorta kulttuurisihteeri Tanjalle arkistoitavaksi.