Vielä yksi lopputyö (ja osuuteni siinä)

Edit alempana 28.2.

TaiKissa on valmistumassa lopputyö kuvan sanallistamisesta. Olen tietty suht innoissani, koska kuvailutulkkeja on nyt pyydetty auttamaan kahden työn (kuvataiteen) kuvailulla. Innoissani siis siksi, että mähän en ole tehnyt livekeikkaa kun ei hirveästi kiinnosta, mutta tänä vuonna tämä on jo toinen lopputyö jossa pääsen auttamaan siksi, että tuli aikoinaan käytyä kuvailutulkkikoulutus. Ja itse asiassa tuo mennyt Accu-projektikin oli muunmuassa lopputyö!

Linkin takana on tulkkien saamia ohjeita ja materiaaleja. Siellä on myös sanallistettavat kuvat. Olen nyt tehnyt jo kuvailun kyseisestä Linnovaaran pläjäyksestä, mutta Hytönen odottaa vielä vuoroaan. Uskoisin että Hytönen on helpompi; noihin ei-esittäviin täytyy aina paneutua jos mitä kautta ja miettiä tavuviivoin mitä aikoo sanoa, sillä tarkoitushan on kuitenkin välittää keskivertoelämys, jonka teoksesta voi saada.

Alla kuvailuni Juhani Linnovaaran Elollisesta asetelmasta:

Linnovaaran Elollinen asetelma on öljyvärityö kankaalle, korkeus 80 senttiä ja leveys 104. Sille on valittu hopeanväriset aika ohuet alumiinikehykset, jotka eivät vie huomiota itse teoksesta.

Linnovaaran työt ei ole olleet realistisia sitten 50-luvun eli tämäkin työ, vuodelta 1965, on ei-esittävien kategoriassa.

Tästä voi silti aistia tunnelmia ja tuttujen esineiden hahmoja, onhan nimessäkin sana "asetelma" eli jotain voi olettaa asetelluksi. Tämä on vähän kuin leikkiä, taiteilijan ja yleisön välistä sopimista siitä, mitä halutaan esittää ja mitä halutaan nähdä.

Yleisvaikutelmaksi jää harmaa siihen tapaan kuin valoton pakkaspäivä tai sumuinen syysaamu, ei kovin lämmin ja vähän samea, väsynytkin. Keskellä työtä hallitsevana elementtinä voisi nähdä pöytäpinnan, joka melkein täyttää työn alaosan lähes puoliväliin asti korkeutta. Pöydän pinta on suttuisen värinen epämääräinen harmaa-sinertävä-beige ja pintaa on elävöitetty myös raapaisuilla ja valuvilla väreillä. Pöydän ulkopuolella vasemmalla on sinertävää epämääräistä aluetta ja myös sininen pystyviiva, joka jatkuu hentona kehystämään koko asetelman kolmelta sivulta.

Vasemmalla puolen pöytää erottuu matala resuinen asetelma, jossa on värimaailmalle poikkeuksellista kirkasta eli lämmintä keltaista. Saattaisimme sopia huonokuntoisesta kukka-asetelmasta tässä kohtaa. Suoraan tämän kukka-asetelman alapuolella on tyly tumma alue, hiukan kuin varjo joka lankeaisi jostain kuvan ulkopuolella olevasta.

Pöydällä on muutakin. Oikealla reunalla on tummansininen, valuvareunaiseksi jätetty hahmo joka voidaan varmaan turvallisesti tulkita kirjaksi tai sen tapaiseksi esineeksi. Lähellä kirjaa, melkein pöydän keskustassa on sitten tämän asetelman arvoituksellisin viritys, ylöspäin kurottuva ohut hahmo. Tämä hahmo rakentuu kuin pöydälle olisi kerätty parin kämmenellisen verran vaaleita roskia, kasattu ne, ja kuin kasasta erkaantuisi matkalle ylöspäin musta joulukuusenpallo, ja siitä ylös kohoaisi pätkä vaaleaa lettinauhaa huonolla rusetilla. Heti jatkona tässä näiden yläpuolella on taas sininen pilvimäinen alue, joka kooltaan vastaa melkeinpä pöydän kukka-asetelmaa. Eli nyt tässä on kolmionmuotoa, jossa vasemmassa alakulmassa resuinen kukka-asetelma, oikeassa alakulmassa tummansininen kirja, ja ylhäällä, melkein keskellä, sininen pilvi kuin ajatus.

Linnovaaralle usein tyypillinen huumori puuttuu mielestäni tästä työstä kokonaan. Tämä luo pikemminkin juuri väsynyttä ja syksyistä tunnelmaa, ja mielestäni on varsin mahdollista että Linnovaara on käyttänyt sarkastisesti sanaa 'elollinen' työn otsikoinnissa. Niin vähän mitään elollista tässä voi aistia.


Lisäys 28.2.08:

Petri Hytönen: IHME


Kuvittele matala iso toimistohuone, jossa on muutama ihminen töissä. Toimisto jatkuu omasta pisteestäsi etuvasemmalle ja pitkälle oikealle, suoraan edessäsi on pöytien ja pylväiden täplittämää tilaa. Pitkä rivi ikkunoita hahmottuu kauempana oikealla. Äänimaisema on tavallista toimistojuttua, näppäimistön nakutusta, ihmisten puhetta, askelia, paperinkahinaa. Edessäsi vasemmalla paitahihasillaan oleva mies työskentelee tietokoneella, paljon kauempana vasemmalla on naishahmo pienenä oman pöytänsä ääressä. Kaukana oikealla on myös kaksi mieshahmoa paitahihasillaan, toinen istumassa ja toinen seisoo.

Tämä on Petri Hytösen Ihmeen maisema. Tavanomainen toimistoympäristö arjessaan, vesiväriteiniikalla utuisesti ja hiukan unenomaisesti toteutettuna. Kaikki ääriviivat ja värit on pehmeitä ja epäselviä.

Tämän kaiken arjen keskelle - ja taulussakin keskelle - on ilmaantunut jostain vaalea mieshahmo, luonnollisen kokoinen nuorehko mies joka hymyilee vinosti ja jongleeraa monella pallolla yhtäaikaa. Erikoista kaverissa on että hänen ihonsa on valkoinen ja myös vaatteet ovat valkoiset, tosin teknisesti Hytönen on häivyttänyt jalkoja näkymästä niin että housujen ja kenkien väristä ei voi olla varma. Oikeasti en voi olla myöskään varma ilmaantuuko hahmo nyt vai onko hän ollut toimistossa koko ajan - oli miten oli, kukaan ei kuitenkaan kiinnitä häneen mitään huomiota. Ehkä hän, palloineen, onkin näkymätön toimiston väelle? Hahmon katsekontakti suuntautuu meihin jotka olemme taulun ulkopuolella.

Petri Hytösen Ihme on mittava kooltaan, leveys 230 cm ja korkeus 146. Pari senttiä paksut puukehykset on maalattu mustiksi.

Kuvasisällön osalta tässä on hauskaa ristiriitaa siinä, että kuvattu tila on hyvin arkinen mutta kuvaustekniikka pehmeä, ja että tämä vaalea hahmo pompottelee ilmassa - tai ehkä työntää käsistään esiin, mistä me tiedetään - toistakymmentä eriväristä palloa joita toimiston ilma on sakeanaan; ja kuitenkaan kukaan ei kiinnitä mitään huomiota tähän tyyppiin. Ihme!

TV 1 tänään: Riitta Lahtinen ja haptiisit

(Viesti Eevalta Kulttuuripalvelusta)


Jos olette television ääressä tänään keskiviikkona illansuussa, katsokaa TV 1:stä tieteen ajankohtaisohjelma Prisma Studio. Haastateltavana on Riitta Lahtinen, joka on taannoin saanut väitöskirjatyönsä päätökseen! Väitöskirjahan käsittelee kosketukseen perustuvaa kommunikaatiota, jota käytetään aikuisena kuurosokeutuneen ihmisen kanssa.


Tässä ohjelmatiedot:

TV 1 Prisma Studio 13.2.2008 klo 18:30 - 19:00

Kuinka kuurosokeutuneelle kuvaillaan maisema? Suomalaistutkija kehitti uuden kielen, joka perustuu kosketukseen.