Puolikuiva

28.1.2012 Aamu-TV:ssä

2012-01-28T15:17:00.003+02:00

Juttua kuvailusta, kahdesti: http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1396036. Selvitetään perusjuttuja mitä / miksi / miten. Hyvä, Emmi!

Kuvailijoitten lista on siis Näkövammaisten kulttuuripalvelun toimistossa, yhteys tanja.rantalainen@nkl.fi.

Pressanvaalien julisteiden kuvailut

2012-01-17T15:08:00.002+02:00

Uusinta uutta :-) Pressaehdokkaiden vaalijulisteet on kuvailtu näkövammaisille. Tallenteet löytyvät Näkövammaisten kulttuuripalvelun sivulta.

Iltalehdessä on ollut myös uutinen asiasta.

Jatkokoulutuspäivä 26.11.2011

2011-11-28T15:23:00.004+02:00

Bloggeri ei anna ladata kuvia kuin yksi kerrallaan, joten laitan jatkokoulutuspäivän kuvat Flickriin. Nimiä ei tule näkyviin, jos joku sitä pelkää :-) pelkkiä naamoja. Jos joku tahtoo, voin myös myöhemmin vaihtaa Flickr-sarjan privaksi, jolloin sitä ei näe muut kuin minä.

Jatkokoulutuspäivä keskittyi elokuvan kuvailutulkkaukseen. Oli kiva tavata sekä wanhoja että uusia kollegoja! Siinä pöydän ääressä istuessa ja muita seuratessa tuli mieleen, miten kauhean paljon terävämpi ote kaikilla muilla on kuvailujuttuihin - mutta minä en olekaan harjoittanut kuvailuja livenä ollenkaan koulutuksen jälkeen... Varsinkin Eija ja Sari sieltä vanhasta setistä herättivät pökräyttävää ihailua - he osasivat jo 2005 tuottaa todella napakasti, ja seitsemän vuoden lisätreeni ei ole suinkaan vähentänyt tehoja :-)

Saatiin Maijalta aika fantsu lista jutuista joita pitää ottaa huomioon elokuvan kuvailussa. Elokuva rakentuu sille, että se manipuloi meidän tunteita omilla keinoillaan. Kuvailutulkin pitää ymmärtää, miten elokuva rakentuu ja osata poimia sieltä oleellinen sekä pystyä välittämään se edelleen. Parhaimmillaan elokuva syntyy uudelleen kielen kautta. Kieli järjestää asioita lineaarisesti, mennään kuvavirran kautta.

Iltapäivällä työskenneltiin hetki neliminuuttisen Aleksis Kivi -pätkän kanssa.

Anu ja Maija ehdottivat, että yrittäisin uittaa AVEK-lehteen jutun kuvailutulkkauksesta. Lupasin pohtia asiaa, mutta en ole veilä ehtinyt tehdä tälle mitään - en edes ottaa yhteyttä Samolan suuntaan. Ehkä lähempänä joulua?

Ulkomaista, töistä ja palkoista

2011-11-04T19:34:00.001+02:00

Ilokseni olen nyt tavannut Maija Hirvosen, joka tekee väikkäriä kuvailutulkkauksesta. Fantsu kokemus. Maija tuntee kuvailutulkkausta monen maan osalta eli hänellä on tosi paljon kokemusta jaettavana. Go!

Viime kokouksessa puhe kääntyi usein kuvailutulkkien työmahdollisuuksiin ja palkkaukseen. Työmahdollisuuksien lisääntymisessä YLE on aika keskeisessä asemassa Helsingissä. YLEllä on edelleen omat järjestelyt kesken, mutta meille on tietysti hyvä juttu että uudet kuvailutulkit on päässeet soluttautumaan ison talon koulutukseen. Mutta kuvailijoiden pitäisi muutenkin rintamana mennä YLEä kohti, muistuttaa olemassaolostaan ja laista jne. On hienoa, että meillä alkaa nyt olla kuvailjareserviä, jos vaikka YLEllä aukeaisi ihan oikeasti jotain. Uudet koulutettavat ovat yleissivistynyttä väkeä, monilla lisäksi jokin oma erikoisosaaminen.

Miten kuvailijat sitten noin yleensä saavat töitä? Tässä nousi vertaus äänikirjojen lukijoihin: sitä vaan pääsee ensin tekemään jotain, ja sitten tekee ja tekee, ja lopulta nimi alkaa olla tunnettu, ja sitten töitä riittää kyllä. (Itse olen valinnut toisin, eli en tee livekeikkaa ollenkaan vaan olen tehnyt esim. dvd-kuvailua, sekä promoan kuvailutulkkausta kaikessa mahdollisessa, ja myös olen auttanut ihmisiä lopputöissä, joissa tarvitaan kuvailutulkin tietämystä ja panosta.)

YLElle on edullisinta, jos tuotantoyhtiöt toteuttavat kuvailutulkkauksen elokuviin ja YLE ostaa sitten niitä. Vinksu: yhteys tuotantoyhtiöihin!

Kuvailijat tarvitsevat edelleen ohjeistusta, esim. työn hintapolitiikka on edelleen täysin levällään. Yksi lähtökohta on Anu Aaltosen ja Hannele Koivusen draamakuvailujen hintataso. Täytyisi varmaan miettiä myös aloittelijoiden ja täysammattilaisen hintaeroa. Kansainväliset esimerkit voisivat myös auttaa hahmottamaan hintatasoa. Kunhan muistetaan, että isojen tuotantoyhtiöiden hintojen polkemiseen ei pidä lähteä. Meitä on kuitenkin koulutettu ja treenattu alalle, eli meitä parempia kuvailijoita Suomessa tuskin on :-)

Maija kertoi kuvailijoiden työohjeistuksesta eri maissa. Esimerkiksi espanjalaisten ohjeistus on hyvin perusteellinen. Ulkkarien ohjeet perustuu laajoihin selvityksiin ja käytännön kokemuksiin. Meidän suomalaisten ohjeissa on enemmän livetilanteista. Voisiko ulkkarien ohjeita saada käännettyä? Meidän ohjeet pitäisi saada muokattua edelleen ja nettikuntoon. Nämä ohjeet eivät siis olisi tyhjästä aloittaville vaan jo koulutetuille tulkeille. Anu lupasi hoitaa asiaa tammikuun loppuun mennessä.

Euroopan yhteistä standardia aletaan juuri pohtia. Maija on tässä meillä yhteyshenkilönä.

Suomen teatterien saavutettavuuskartoitus on menossa.

Meille on kertynyt jo hyvin materiaaleja, raportteja ja kokemuksia. Näiden arkistoinnista ei ole sovittu mitään, mutta nyt Anu luovutti juhlallisesti ja aplodiemme säestämänä kaksi paksua kirjekuorta kulttuurisihteeri Tanjalle arkistoitavaksi.

Syksyn satoa

2011-09-27T10:55:00.001+03:00

YLEn kuvailutulkkikoulutukseen on valittu 4 näkövammaista ja 10 näkevää. Koulutus on jo alkanut. Parasta tässä on, että TV-ohjelmien ja elokuvien kuvailu treenataan samassa koulutuksessa; huonoa taas on, että YLEssä työtilaisuuksia ei ole varattu kuin yhden TV-sarjan verran lähimmän vuoden aikana.

Viimeisimmässä kokouksessamme kiinnitimme huomiota myös siihen, että kulttuuripainotteisuus kuvailutulkkauksessa lähti siitä, että Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry oli toiminnan aloittaja. Ymmärrämme kuitenkin, että se ei riitä - koko yhteiskunta on visuaalistunut kovaa vauhtia. "Edes kuorolaulu ei enää synny ilman koreografiaa ja visuaalisia viestejä." Kysymys on tiedon välittämisestä, ei holhoamisesta! Tästä pitäisi saada yhteisymmärrys kautta näkövammisten kentän ja myös kautta näkövammaisten asioita edistävän toimijakentän.

Ollaan myös suunnittelemassa kuvailutulkkien opintomatkaa Ruotsiin.

Mutta se rahoitus

2011-05-24T09:47:00.001+03:00

Kuvailutulkkauksen kehittymisen suhteen on nyt pikkasen junnausta. YLEltä odotetaan päätöksiä muutamaisessa heidän omassa asiassaan, joka vaikuttaa siihen, miten voidaan suhtautua YLEn rooliin lähivuosina näissä meidän kehitelmissä ja koulutuksissa. Suomen Kulttuurirahasto on jo myöntänyt 6kt euroa tv-kuvailukoulutuksen järjestämiseen syksyllä, joten se kurssi toteutuu joka tapauksessa, vaikka YLE hannaisi työtilaisuuksien järjestämisessä. Käsityksemme mukaan elokuvien tuotantoyhtiöt/levittäjät alkavat pikkuhiljaa myös ymmärtää kuvailun tarpeen.

Tv-työn koulutukseen haku on nyt menossa, valinnat tehdään kesäkuussa.

Meidän puolella on ymmärrettävästi pelkoa siitä, että nykyisessä hyvin visuaalisessa ja monimutkaisessa kulttuurissa näkövammaiset nuoret saattaa tipahtaa kokonaan, myös sosiaalisista ympyröistä. Tämänkin estämiseksi kulttuuriartefaktien kuvailua tarvitaan lujasti.

Kuvailutulkkien yleiskoulutuksen tarpeesta ei näytä olevan epäilystä - poolia tarvitaan sitä enemmän, mitä paremmin kuvailumahdollisuudet ovat ihmisten tiedossa. Nytkin on yli 30 kiinnostunutta ympäri maata. Seuraavan peruskoulutuksen muodosta keskustellaan - olisiko se vaikka museohenkilökunnalle ympäri maata, menisi museiden henkilöstökoulutuksen piikkiin? Tarkoituksena olisi myös järjestää laajempi jatkokoulutus niille, jotka olivat alusta mukana mutta tippuneet kuvailukuvioista.

Kansallisteatterin kanssa vedetty pilottiprojekti on loppusuoralla, suunnilleen raportin kirjoittamista vailla. Loppukeskustelu on pidetty ja projekti selvisi "arvosanalla" 3,75 asteikolla 0-5, ei siis huono :-) Haettu asia eli malli kuvailutulkkauksen järjestämiseen teatteriesityksessä ei löytynyt sellaisenaan, mutta ainakin voidaan todeta, että jokainen teatteriproggis on erilainen kuvailun järjestämisen suhteen. Heterogeenisuus jyllää. Mukana ollut henkilökunta on suhtautunut positiivisesti ja asenteet kummallakin puolella on olleet kunnossa. Epäselvyyttä, mikäli sellaisesta voi puhua, on jälleen ja edelleen (kuten YLEssäkin) niissä kohdissa, missä päätetään rahoituksesta. Kuvailun järjestäminen ei ole ilmaista. Vertailukohta: esimerkiksi Ruotsissa - jonne suunnitellaan opintomatkaa - teatterikuvailu on ihan normaalia toimintaa; heille taas kuvailu televisiossa on vieraampi asia, meille taas se alkaa olla tuttua.

Turun amk:ssa järjestetty kuvailukoulutus on ensimmäinen laatuaan Suomessa, josta sai aitoja opintopisteitä :-) Siitäkin opittiin paljon, myös järjestäjäpuolella.

Tauno Tukevan palautteesta

2011-02-14T12:11:00.001+02:00

Taannoin TV:ssä kuvailutulkattu suomalainen draamasarja Tauno Tukevan sota sai kuvailun osalta suhteellisen runsaasti palautetta näkövammaisilta käyttäjiltä. Palautteen sävy oli kaikkiaan positiivinen: kuvailutulkkauksen tarpeellisuus on käsitetty sekä tuottaja- että vastaanottajapuolella jo ilman muuta, mutta täydennykseen on aina tilaa, eli palautteesta pystyi poimimaan myös vinkkejä tuleviin kuvailuihin.

Edellen palautteissa toistui toive YLEn suuntaan, että kuvailtavaksi saisi muutakin kuin totisia ja raskaita draamoja. Moni sarjakin on nykyään jo kovin visuaalinen esitystavoiltaan. "Toivoisin siis  kuvailutulkkausta enemmän viihdeohjelmiin ja -elokuviin, ei niinkään  taide-elokuviin tai sodasta kertoviin tai muihin synkkiin elokuviin." Samoin toivottiin kuvailun saattamista myös Areenaan asti niissä ohjelmissa joissa kuvailu on ollut, sekä toivottiin kuvailun etenevän DVD- ja BluRay-formaatteihin. Tauno Tukevan suhteen asiakkaat huomasivat myös, että kun sarja eteni, kuvailutulkkaukseen tottui yhä paremmin.

Kuvailun edistymisestä ja teatterijutuista

2010-12-24T14:08:00.005+02:00

Uudet kuvailutulkkauslaitteet on nyt päätetty ja olemassa. Ne hankittiin Sohlbergin säätiöltä saadulla apurahalla.

Laitteet hyödyntävät FM-tekniikkaa. Apurahalla saatiin kahdeksan 21 kuulokkeen settiä (168 kpl AKG-kuulokkeita, kahdeksat kuvailijan välineet ja kuljetussalkut). Manuaalista: "Laitteisto koostuu AKG K912 langattomista kuulokkeista, AKG T912 lähettimestä, lähettimen verkkovirtalähteestä, lähettimen paristovirtalähteestä, AKG B 29L mikrofonietuvahvistimesta, maadoitusrannekkeesta ja AKG C 444L pääpantamikrofonista." Suurin osa laitteista sijoitetaan Näkövammaisten keskusliiton jäsenyhdistyksiin.

Teatterin kuvailutulkkaus -projekti on jo käynnissä. Tällä pilotilla pyritään luomaan teatterikuvailulle selkeä ohjeistus. Projektiin on saatu avustus Opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja koordinoija on NKL. Kansallisteatterin Kristuksen morsiamesta olisi tällä tietoa kuvailutulkatut esitykset 16.2. ja 22.2.2011. Olisi hienoa, jos muutkin kuvailijat kuin tämän projektin toteuttajat pääsisivät katsomaan harjoituksia!

Tiedonkulkua kuvailutulkkaustoiminnasta yritetään edelleen parantaa alkavana vuonna 2011. Kurottautumista varsinkin elokuvatulkkauksen suuntaan on jo havaittavissa.

Kuvailutulkkausta televisiossa ja DVD:llä

2010-11-19T11:49:00.000+02:00

Tauno Tukevan sota-TV-sarja kuvailutulkattuna joulukuussa

Heidi Köngäksen ohjaama kolmiosainen draamasarja Tauno Tukevan sota kertoo jatkosodasta ruoanlaiton näkökulmasta.

TV 1 lähettää minisarjan kuvailutulkattuna maanantaisin 13.12., 20.12. ja 27.12. klo 21.30. Uusinnat nähdään saman viikon keskiviikkona klo 19. Kuvailutulkkauksen kuulee, kun valitsee digiboksin äänivalikosta ensisijaiseksi kieleksi hollannin. Kuvailutulkkauksesta vastaavat Anu Aaltonen ja Hannele Antikainen.

Draamasarja Tauno Tukevan sota katsoo jatkosotaa uudesta näkökulmasta. Se kertoo rintamalla ruokaa laittavista miehistä, ns. töpinän porukasta, joka ei ole taistelujen keskiössä. Silti sota osuu myös heihin. Tauno Tukevan sota kuvaa myös kotirintamaa, naisten ja lasten kokemuksia sodasta.

Laila Hirvisaaren ja Eve Hietamiehen käsikirjoittaman sarjan nimihenkilö on keski-ikäinen perheenisä, joka puhuu itsensä töpinään. Pääroolia näyttelee Jaakko Saariluoma. Hän tekee Tauno Tukevana sen vakavan roolin, jota koomikolta on odotettu jo pitkään.

Yleisradio toivoo näkövammaisilta ja näkeviltä vastaanottajilta palautetta Tauno Tukevan sota-sarjan kuvailutulkkauksesta. Käyttäjäpalaute on tärkeää, koska Yleisradiossa pohditaan juuri nyt kuvailutulkkauspalvelun laajentamista. Lähetä palautteesi tammikuun 2011 loppuun mennessä kulttuurisihteeri Tanja Turuselle sähköpostitse tanja.turunen@kulttuuripalvelu.fi tai puhelimitse P. 09-3960 5505

- - - - -

Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras-elokuvan DVD julkaistaan kuvailutulkattuna 19.11.

Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras- elokuvan DVD:ltä löytyy kuvailutulkkaus näkövammaisille. Kuvailutulkkauksesta vastaa Pirkko-Leena Toikka. Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras on toinen Suomessa julkaistu kuvailutulkattu DVD-elokuva ja ensimmäinen lastenelokuva. Kuvailutulkattu Postia pappi Jaakobille (2009) oli Risto Räppääjän tapaan Kinotar Oy:n tuotantoa. Tuottaja Risto Salomaan mukaan DVD on myynnissä laajalti, kaikissa DVD-myyntipisteissä, kaikissa kauppaketjuissa.

Tietoa elokuvasta:

Ensi-ilta: 12.02.2010
Pituus: 79 min
Ikäraja: S
Ohjaus: Mari Rantasila
Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on vauhdikas ja koskettava musiikkikomedia, joka kertoo täysin uuden tarinan Riston seikkailuista. Rauha Räppääjä ja Lennart Lindberg päättävät lähteä lomalle ja Pakastaja-Elvi tulee hoitamaan Ristoa ja Nelli Nuudelipäätä. Risto saa lohduksi uuden valtavan hienon polkupyörän. Valitettavasti pyörä salaperäisesti katoaa. Tästä alkaa huikea seikkailu, jossa kaikkien päähenkilöidemme tiet risteävät mitä kummallisimmin tavoin. Ja mitä tekemistä tässä kaikessa on Bertil ja Robert Rosenbögelillä ja hoitolaitoksella, jota johtavat laulavat lääkärit?

(kirjoittaja: Tanja Turunen)

Sokeat saivat kohokartan Helsingin Kalliosta (HS 28.9.10)

2010-10-28T15:08:00.001+03:00

Tämänpäiväisessä Hesarissa on juttu Hgin Kallion uudesta kohokartasta. Mainiota kansalaisaktiviteettia Eija-Liisa Markkulalta!

"Tänään Markkula haluaa oppia reitin Pengerkadun asunnoltaan Kalliosta elokuvateatteri Kino Tulioon, jonne on matkaa vajaa kilometri. Apuna on juuri julkaistu kohokartta, joka tehtiin Markkulan aloitteesta Helsingin Kalliossa asuville näkövammaisille."

RAY lähti, OKM astui tilalle tukemaan

2010-10-21T15:25:00.002+03:00

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n*) elo jatkuu 80-juhlavuotenaan 2011, huolimatta siitä, että RAY (Raha-automaattiyhdistys) vetäytyi tukemasta yhdistystä yleisavustuksella.

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö) on päättänyt ottaa huolekseen aiemmin RAY:n myöntämän yleisavustuksen. Avustus turvaa yhdistyksen perustoimintojen
ylläpidon. Jatkossakin kuten aikaisempina vuosina, yhdistys joutuu
rahoittamaan merkittävästi kulttuuritoimintaansa erilaisilla kohdeapurahoilla. Talous on tiukkaa edelleen, ja esimerkiksi Kajastus-lehti, joka on tuottanut aiemmin yhdistykselle varallisuutta, ei siihen nykyään pysty.

*)Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on siis juuri se putiikki, joka on esim. kouluttanut meidät kaikki kuvailutulkit ja turvaa osaltaan työmme jatkumista ja sen tunnettuuden paranemista sekä asiakkaiden että kulttuurintuottajien parissa.

Monenlaista päänavausta

2010-08-26T20:43:00.003+03:00

Kuvailutoiminnassa on tapahtumassa kaikenlaista uutta, josta vain siivusta uskaltaa vielä puhua julkisesti.

Lakimuutos on siis ollut eduskunnan käsittelyssä ja hyväksytetty kesäkuun lopulla. Tekstissä ei edelleenkään mainita kuvailutulkkausta; käytetään lähinnä vastaavaa, laajempimerkityksistä termiä "selostuspalvelut". Kaiketi on jälleen kysymys rahasta, sillä kyllä, kuvailutyöstäkin täytyy maksaa, joten lain valmistelijat ovat pitäytyneet kiinnittämättömään termivaihtoehtoon. YLE:lle lankeaa suurin osa velvollisuuksista, juurikin koska se on YLEISradio. Jo heinäkuun 2011 ja vuoden 2016 välillä 50-100% YLEn tv-palveluista edellytetään olevan ääni/tekstitettyä, jonka arvellaan olevan kustannuksiltaan korkeintaan dubbauksen tasoa.

Kuulovammaiset hyötynevät YLEn spessupalveluista toistaiseksi näkövammaisia enemmän.

Kansallisteatterin kanssa yritetään avata saavutettavuus-pilottiprojekti.Tämä on luontevaa jatkoa Kultturia kaikille -semmalle teatterin saavutettavuudesta.

Sitten joudumme palaamaan myös vanhaan nimikekysymykseen. Taannoin päädyimme keskenämme pitkien keskustelujen ja määrittelyjen jälkeen käyttämään itsestämme nimikettä 'kuvailija', osin koska 'tulkki' kuulemma ärsytti viittomakielen tulkkeja, emmekä muutenkaan olleet varmoja tulkki-sanan sopivuudesta toimintaamme... mallia "Tulkkaammeko, vai kuvailemmeko?". Raaka totuus on kuitenkin, että nimike 'kuvailija' ei ole juurtunut yleisen käyttöön vaan ns. kaikki muut puhuvat edelleen kuvailutulkeista. Olemme valmiit nöyrtymään näiden suuntaviivojen edessä: olemme siis jälleen kuvailutulkkeja.

Ja nyt alamme keskustella työn standardeista, joista tulee olemaan selventävää apua tulkeille itselleen sekä myös asiakkaalle. Kummankin osapuolen on hyvä ymmärtää, mitä kuvailutulkilta voi vaatia.

Hallituksen esitys eduskunnalle

2010-06-30T08:58:00.002+03:00

Homma etenee. Kuvailun osalta ei mitenkään räyhäkkäästi, mutta kuitenkin. Hallituksen esitys eduskunnalle täällä. Helpoimmalla tekstimassasta pääsee kun laittaa selaimen etsimään sanaa 'kuvailu'.

Esityksestä huomaa sen, mikä on ilmastossa jo muutenkin: YLEn osuus kuvailujen julkisessa tuottamisessa on merkittävä ja edelleen kasvussa. Kuvailutoimikunnan viime kokouksessa oli uutisia jotka viittaavat voimalla samaan suuntaan. YLE on hyvin messissä, kuvailijoille tulee lisää töitä ja kuvaillut ohjelmat lisääntyvät pikkuhiljaa.

Kotiliesi 10/2010

2010-05-24T18:52:00.007+03:00

Kas, uusimmassa Kotiliedessä onkin juttua kuvailusta. Ei mitään kauhean syvällistä, helppo pieni tutustumispala - mutta oli sopiva hetki napata julkisuudesta kiinni nyt, kun Postia pappi Jaakobille huudattaa ihmisiä ympäri Eurooppaa. Hyvin tehty!

(Voit klikata kuvat suuremmiksi)

Kuvailutoimikunnassa

2010-05-23T10:52:00.003+03:00

Piti sanomani, että olen nyt siis ihan virallisesti jäsenenä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n kuvailutoimikunnassa. Edustan taidelaitoksia, ja varajäseneni on Jaana Forsström Teatterikorkeakoulusta.

Oma tavoitteeni on edelleen edistää kuvailun tunnettavuutta, seurata alan teknistä ja sisällöllistä kehitystä ja laittaa tietoa eteenpäin näistä asioista.

Lontoon opintomatkan raportti

2010-04-14T19:03:00.005+03:00

Opintomatkaraportti kuvailusta Isossa-Britanniassa

Jakelu: Kulttuuria kaikille -palvelu, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry, Näkövammaisten Keskusliitto, Näkövammaissäätiö, Sokeain Ystävät ry, Tampereen yliopisto, Yleisradio

Anu Aaltonen, Maija Hirvonen,
Mikko Ojanen, Tanja Turunen

Sisällysluettelo
ROYAL NATIONAL INSTITUTE OF BLIND PEOPLE (RNIB) 3
YLEISKATSAUS BRITANNIAN KUVAILUTILANTEESEEN 3
LAINSÄÄDÄNTÖ 4
TEATTERIT 4
TELEVISIO 4
ELOKUVA 5
RNIB:N VAIKUTTAMISTYÖ 5
KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ 6
RNIB:N JÄRJESTÄMÄ KOULUTUS 6
KUVAILTU ELOKUVA ”CRAZY HEART” ODEON-ELOKUVATEATTERISSA 7
ITFC 7
KUVAILUOHJEET JA KUVAILIJOIDEN REKRYTOINTI 7
KUVAILUTYÖ 8
KOULUTUS 9
VOCALEYES 9
KUVAILUTOIMINTA 10
KUVAILUTYÖ 10
KOULUTUS 11
LAITTEET 12
LAPSILLE JA NUORILLE SEKÄ MONIVAMMAISILLE KUVAILU 12
REKRYTOINTI JA PALKKAUS 13
TUTKIMUS 13
ROYAL NATIONAL THEATRE 13
KUVAILUTOIMINTA 13
KUVAILUTYÖ 14
KUVAILUN KUSTANNUKSET 15
KOULUTUS TEATTERIN HENKILÖKUNNALLE 15
KUVAILUSSA KÄYTETTÄVÄ TEKNIIKKA 15
KUVAILTU NÄYTELMÄ ”THE MISANTHROPE” COMEDY THEATRESSA 15
LOPPUKESKUSTELU 17
YHTEENVETO ISON-BRITANNIAN KUVAILUTILANTEESTA 17

Opintomatkaraportti: Kuvailu Isossa-Britanniassa

Näkövammaisten kulttuuripalvelu järjesti 8.-11.3.2010 opintomatkan Lontooseen tutustumaan Ison-Britannian kuvailupalveluihin ja -käytäntöihin. Matkalla olivat mukana seuraavat kuvailuasiantuntijat Suomesta:

Anu Aaltonen, FM, kuvailukouluttaja, kuvailija
Maija Hirvonen, FM, tutkija, Tampereen yliopisto
Mikko Ojanen, TM, näkövammainen kuvailuasiantuntija
Tanja Turunen, kulttuurituottaja AMK, kulttuurisihteeri/ Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry

Tämän raportin tarkoituksena on koota yhteen opintomatkan anti siten, että selostus kustakin vierailusta on omana osionaan kronologisessa järjestyksessä. Näin lukijan on helppo nähdä, mistä opintomatka koostui. Raportin lopussa on esitetty yhteenveto opintomatkalla opituista asioista ja tehty toimenpide-ehdotuksia, joissa Ison-Britannian kokemuksia ja käytäntöjä on sovellettu Suomeen.

Royal National Institute of Blind People (RNIB)

Maanantai 8.3.2010 klo 14.00-17.00

RNIB on Ison-Britannian noin kahden miljoonan näkövammaisten johtava etujärjestö (www.rnib.org.uk). Järjestö on alusta asti ollut mukana kuvailun tuottamisessa ja kehittämisessä, joten sen kokemuksista ja näkemyksistä on hyödyllistä oppia. RNIB:n Media and Culture -osaston Development Officer Joan Greening ja Bollywood Project Officer Sonali Rai kertoivat järjestön toiminnasta kuvailun edistämiseksi.

RNIB on vaikutusvaltainen tekijä valtakunnallisella tasolla ja toiminnan painopiste on siirtynyt koordinoinnista asiantuntijaelimeksi. Nykyinen toiminta on suurelta osin vaikuttamistyötä, lobbausta, eri alojen kuten elokuva- ja televisioyhtiöiden suhteen. RNIB järjestää kuvailukoulutusta ja valvoo, että kuvailu Isossa-Britanniassa on maan viestintäviraston (Office of Communications OFCOM www.ofcom.org.uk) ohjeiden mukaista. RNIB:n Media and Culture -osastolla on yhteensä 10 työntekijää, kuvailuun heistä on keskittynyt kaksi. RNIB ei tuota kuvailua.

Yleiskatsaus Britannian kuvailutilanteeseen

Yleistasolla voidaan sanoa, että kuvailu on Isossa-Britanniassa vakiinnuttanut asemansa saavutettavuuspalveluna. Nykyinen lobbaustyö keskittyykin palvelun lisäämiseen ja laajentamiseen sekä tekniikan, koulutuksen ja laadun kehittämiseen. Kuvailun yleistymisen myötä sen tuotanto on kaupallistunut, ja Isossa-Britanniassa kuvailutuotanto onkin ammattimaista. Markkinoilla toimii useita yrityksiä, joilta kuvailua tarjoavat tahot (esim. teatteri tai tv-yhtiö) ostavat palveluja. Yrityksissä kuvailu voi olla yksi tuote muiden av-palvelujen kuten tekstittämisen joukossa (esim. ITFC).

Lainsäädäntö

Televisiokanavia ohjaa kuvailussa laki Communications Act 2003, joka määrittelee mm. kuvailtujen ja kuulovammaisille tekstitettyjen ohjelmien osuuden vuositasolla kanavan katsojaluvun mukaan.
Teattereiden ja elokuvateattereiden suhteen tilanne on se, että jos teatterilla ei ole kuvailuun tarvittavaa laitteistoa, lainsäädäntö ei velvoita niitä hankkimaan sitä. Jos laitteisto on eikä sitä käytetä, toiminnan voi katsoa olevan lainvastaista.

Teatterit

Kuvailua tarjotaan Isossa-Britanniassa noin 100 teatterissa. Vähintään yksi ohjelmistossa olevan näytelmän näytöksistä on kuvailtu. Lisäksi kuvailu teatterin kiertueilla on yleistä.

Royal National Theatre ja Shakespeare Theatre tarjoavat kuvailun jokaiseen näytelmäänsä. Teatterikuvailua tarjoaa kaksi tahoa (VocalEyes ja Mind’s eyes), ja lisäksi joillakin teattereilla on omat kuvailijansa. Pienemmät teatterit saattavat myös käyttää vapaaehtoisia.

Televisio

Isossa-Britanniassa siirrytään parhaillaan digitaaliseen televisioon. Näkövammaiset ja yli 75-vuotiaat saavat digivastaanottimen veloituksetta. Tutkimusten mukaan yli 80% näkövammaisista Isossa-Britanniassa katselee televisiota.

Television 70 kanavan ohjelmistosta noin 10 % on kuvailtu. Tämä osuus on säädetty laissa (Communications Act 2003) tavoitteeksi vuoteen 2010 mennessä, ja laki pätee tietyn katsojamäärän saavuttaviin kanaviin. Tavoite on seuraavan 5 vuoden sisällä saada nostettua luku 20 %:in. Toisin sanoen televisiokanavan on 5 vuoden kuluessa digitaalisen lähetysluvan saamisesta päästävä siihen, että 20 % ohjelmistosta on kuvailtu. BBC on sitoutunut tavoitteeseen.
RNIB on vaikuttanut voimakkaasti kuvailua säätelevään lainsäädäntöön. Lainsäädäntö ei koske teattereita eikä elokuvatuottajia tai -jakelijoita, mutta ne kokevat moraaliseksi velvollisuudekseen ja hyväksi asiakaspalveluksi tarjota kuvailtuja esityksiä.

Greening esitteli Sonyn ja Panasonicin laitteita, joiden kaukosäätimissä on AD-painike kuvailun vastaanottamista varten. Näkövammainen löytää helposti kuvaillut tv-ohjelmat, koska kanavilla surffatessa äänimerkki ohjelman kohdalla ilmoittaa kuvailusta. RNIB toivoo tekniikan kehittyvän puhuvien laitteiden suuntaan (esim. puhuvat valikot televisiossa ja dvd:llä). RNIB:n Canvas-projekti tähtää siihen, että tulevaisuudessa myös tavalliset televisiot olisi varustettu puhetoiminnoilla.

Myös BBC:n iPLAYER-palvelussa (vrt. YLE Areena) on kuvailtuja ohjelmia. Suomessa Virginien kuvailua ei saatu YLE Areenalle, ja BBC:stä tulisikin selvittää, millä ohjelmistolla kuvailun lähettäminen on siellä toteutettu.

Elokuva

Kuvailtuja elokuvia tarjotaan säännöllisesti televisiossa, elokuvateattereissa sekä dvd:llä ja Blu-ray:llä. Elokuvateattereiden ohjelmistosta 40 % on kuvailtu ja tähän mennessä dvd:lle ja/tai Blu-ray:lle on kuvailtu kaiken kaikkiaan 450 elokuvaa. Tiedot kuvaillusta elokuvateatteriohjelmistosta löytyvät internetistä (www.yourlocalcinema.com); samalta sivulta löytyvät myös kuulovammaisille tekstitetyt elokuvat. Kuvailtuja dvd- ja Blu-ray-elokuvia voi ostaa esim. Amazonista (www.amazon.co.uk).

Elokuvien kuvailun käännekohta Isossa-Britanniassa oli vuosina 2000-2001, kun ensimmäinen Harry Potter -elokuvista kuvailtiin. Tänä päivänä esimerkiksi Warner Brothers -tuotantoyhtiön koko elokuvatuotanto kuvaillaan. Kuvailuun päätyvät yleensä sellaiset elokuvat, jotka kiinnostavat suurta yleisöä. Elokuvakuvailun (teatterit ja tv) markkinat on jaettu käytännössä viiden yrityksen kesken, ja yhdellä tv-kanavalla on omat kuvailijansa.

Elokuvateatterit eivät järjestä erityisiä kuvailtuja näytöksiä vaan kuvailua haluava saa mukaansa saliin kuulokkeen, josta kuvailu tulee. Näin elokuvissa voi käydä ”tavallisen” yleisön mukana. Vastaanottimissa on tosin parantamisen varaa mm. äänenlaadun ja -voimakkuuden suhteen.

Isossa-Britanniassa on käytössä alun perin ITC:n (Independent Television Commission) laatimat ja sittemmin OFCOM:in muokkaamat ohjeet kuvailijoille. Ohjeet koskevat televisiosarjojen ja elokuvien kuvailua. Ohjeet ovat OFCOM:in nettisivuilla (www.ofcom.org.uk/tv/ifi/guidance/tv_access_serv/guidelines).

RNIB:n vaikuttamistyö

Joan Greening osallistuu jatkuvasti esimerkiksi elokuva-alan konferensseihin ja tekee voimakasta vaikuttamistyötä. Greening osallistuu myös kuvailun tuottamiseen asiantuntijana. Hän on aiemmin työskennellyt teatterissa ja elokuvateollisuudessa, joten hänellä on kontakteja alalla. Keskustelun ”rivien väleistä” saattoi ymmärtää, että elokuvien kuvailun merkittävä lisääntyminen on pitkälti Greeningin henkilökohtaisen työn tulosta. Greening korosti, että on eduksi ymmärtää pääpiirteittäin television ja elokuvateattereiden käyttämä kuvailun lähettämiseen liittyvä tekniikka, jotta voi vaikuttaa kuvailun kehittymiseen. Myös hyvät suhteet tekniseen teollisuuteen ovat merkittävä asia.

Esitelmänsä Greening aloittaa usein näyttämällä Potter-elokuvan huispausottelukohtauksen ilman kuvaa. Tämä on Suomessakin todettu tehokkaimmaksi tavaksi havainnollistaa kuvailun merkitystä näkövammaiselle henkilölle. Greening kuvasi itseään henkilöksi, jonka käsi on ylhäällä aina tilaisuuksien lopussa, kun yleisölle annetaan vuoro esittää kysymyksiä – eli aktiivinen lobbaus on tärkeää kuvailun edistämistyössä. RNIB on tehnyt kuvailua tunnetuksi mm. mainostamalla televisiossa ja elokuvateattereissa sekä painamalla flyereitä. Televisio- ja elokuva-yhtiöt maksavat mainoskulut.

Kuvailua tulee Greeningin mukaan perustella moraalisilla näkökohdilla, ei taloudellisilla, ja hän varoitti sortumasta siihen, että kuvailua markkinoidaan tuotantoyhtiöille ansaitsemismahdollisuutena. Kuvailun tarjoaminen on kytköksissä erityisryhmien yhdenvertaisuuden toteutumiseen (esim. Suomessa Yle on julkinen palvelu, josta pitää maksaa).

Sonali Rai johtaa projektia, jonka tarkoituksena on saada Bollywood-elokuvien tuottajat kiinnostumaan kuvailusta. Näissä elokuvissa kuvailulla olisi Hollywoodiakin suuremmat markkinat.

Kansainvälinen yhteistyö

RNIB tekee yhteistyötä kansainvälisen sokeiden liiton (World Blind Union) kanssa, mutta kuvailun tarjonta vaihtelee maittain suurestikin. Kuvailutuotanto Bollywoodissa olisi merkittävä edistysaskel. Australiassa on siirrytty käyttämään dvd-julkaisuissa aluekoodia ”Zone 1”, jotta saataisiin käyttöön brittiläiset kuvaillut elokuvat. Yhdysvalloissa kuvailuasioita jarruttavat kaksi keskenään taistelevaa näkövammaisjärjestöä, ja kuvailtuja dvd-elokuvia on ilmestynyt vasta 12.

Vaikka kuvailu kehittyykin eri maissa eri tahtia ja osin erilaisten käytäntöjen kautta, olisi kaikkien etu, että saataisiin luotua yhteinen (esim. Euroopan- tai maailmanlaajuinen) standardi, joka takaisi kuvailun laadun. Standardi sisältäisi perusasiat ja -säännöt, jotka kuitenkin olisi sovellettavissa jokaisen maan, kielen ja kulttuurin käytäntöihin sopiviksi.

RNIB:n järjestämä koulutus

RNIB järjestää koulutusta avoimessa yliopistossa (Open College) Lontoossa. Koulutus on laajuudeltaan 5 kurssipäivää + 25 opintotuntia. Koulutuksiin osallistuu paljon ulkomaalaisia, ja esimerkiksi kreikkalaiset opiskelijat ovat vieneet RNIB:n antamaa kuvailutietoa kotimaahansa. Greeningin mukaan koulutuksen tarve tulee lisääntymään, kun päästään lähemmäs 20 % tavoitetta.

Kuvailua tuottavia yrityksiä Englannissa:
ITFC, televisio ja elokuva (www.itfc.com)
Red Bee, televisio ja elokuva (www.redbeemedia.com)
IMS, elokuva (www.ims-media.com)
IBF, elokuva (www.ibf.co.uk)
Deluxe, elokuva (www.bydeluxe.com)
VocalEyes, teatteri, kuvataide, arkkitehtuuri, nuoret (www.vocaleyes.co.uk)
Royal National Theatre, teatteri (www.nationaltheatre.org.uk)
Mind´s Eye, teatteri

Kuvailtu elokuva ”Crazy Heart” Odeon-elokuvateatterissa

Maanantai 8.3.2010 klo 17.50-20.00

Kävimme katsomassa elokuvateatterissa elokuvan ”Crazy Heart” kuvailtuna versiona. Elokuvan kuvailusta oli tiedotettu internetissä. Lipunmyyjä ei tiennyt palvelusta vaan joutui soittamaan esimiehelleen. Puhelinsoiton jälkeen vastaanottolaitteet (kuulokkeet) löytyivät nopeasti. Kuulokkeet toimivat infrapunatekniikalla ja olivat helppokäyttöiset. Niissä oli volyymin säätö ja kanava oli haettu valmiiksi paikoilleen. Kuvailu kuului kuulokkeista moitteettomasti koko näytöksen ajan. Ennen elokuvaa näytettiin paljon mainoksia, joita ei ollut kuvailtu.

Kuvailu oli yksinkertaista peruskuvailua. Adverbejä (”ystävällisesti”, ”itkuisesti”) käytettiin melko runsaasti, mutta henkilöiden ulkonäköä ei kuvailtu kovin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi naispäähenkilön ulkonäköä kuvailtiin sanoilla ”hoikka brunette”. Kuvailija ei kuvaillut lainkaan musiikkikohtauksissa, joita elokuvassa oli useita. Näin kuvailu jäi vähäiseksi. Kuvailun yhtäaikaisuus elokuvan tapahtumien kanssa ei ollut kuvailussa etusijalla, vaan kuvailu joko ennakoi tai kertoi tapahtuneesta jälkikäteen. Lukija oli mies ja hänellä kuvaili pehmeällä, tasaisella äänellä.

ITFC

Tiistai 9.3.2010 klo 10.00-13.00

ITFC on kuvailua ja muita av-sisältöjen saavutettavuuspalveluja tuottava yritys (kuvailun lisäksi kuulovammaisille tekstittäminen sekä viittomakielinen tulkkaus televisiossa, dvd:llä, elokuvateattereissa ja Blu-ray:llä).

ITFC:n Audio Description Manager, myös kuvailijana ja kuvailukouluttajana toimiva James O’Hara kertoi meille yrityksen kuvailutoiminnasta ja esitteli toimitiloja sekä kuvailuohjelmistoa. ITFC:n palkkalistoilla on viisi kuvailijaa, mutta tarpeen mukaan kuvailijoita voi olla 8–9. Lisäksi on 20 henkilön joukko freelancereita, joita käytetään tarpeen vaatiessa, esimerkiksi jos tuotantoyhtiö toivoo tietyn henkilön äänityötä.

Warner Brothers ohjaa kuvailutuotantoon kaikki teatterilevitykseen tulevat elokuvansa. BBC valitsee kuvailtavan ohjelmiston. ITFC kuvailee mm. brittien suosikkisarjoja Emmerdalea ja Coronation Streetiä, joita esitetään 5 kertaa viikossa.

Kuvailuohjeet ja kuvailijoiden rekrytointi

ITFC noudattaa OFCOM:in kuvailuohjeita, joita se on muokannut mieleisekseen. WYSIWYS eli ”What You See Is What You Say” on ITFC:n kuvailijoiden ohjeistuksen tiivistys: ”Sano se, mitä näet!”

Kuvailijat tekevät myös äänityötä. Äänityö on neutraalia. Tarkoituksena on, että kuvailija välittää tulkitsematta sen, mikä näkyy. Periaatteena on, että näkövammainen saa samanlaisen kokemuksen kuin näkevä, kun hän ensi kertaa katsoo elokuvaa (periaatteena on: ”ei erikoiskohtelua”). Suomessa on tähdätty siihen, että kuvailija on ”paras mahdollinen katsoja”.

O’Hara hoitaa ITFC:n kuvailijoiden rekrytoinnin. Tärkein kriteeri on, että kuvailija osaa kirjoittaa ja käyttää kieltä luovasti kuvailemiseen. Kuvailijalle on eduksi myös jokin erityismielenkiinnon kohde, esimerkiksi taistelulajit, aseet tai automerkit. Rekrytointitilanteessa O’Hara pyytää kuvailijoita kirjoittamaan kuvauksen itsestään.

Kuvailutyö

Kuvailijat käyttävät itsenäisesti SOFTEL-ohjelmaa. O’Hara havainnollisti ohjelman käyttöä. Suurin osa kuvailtavaksi tulevista televisio-ohjelmista ja elokuvista on jo aikaisemmin tekstitetty kuulovammaisia varten. Tietokoneohjelma aikakoodittaa ne kohdat, joissa ei ole tekstitystä, olettaen, että näissä kohdissa ei replikoida, jolloin niihin mahtuu kuvailu. Ruudun alalaidassa on punainen ja vihreä palkki. Kun vihreä palkki katoaa, kuvailun lukeminen alkaa, ja kun punainen palkki katoaa, kuvailun on päätyttävä. Kuvailija tekee jokaisesta kuvailutekstiblokista oman tiedostonsa. Kun teksti on valmis, kuvailija lukee tekstin yksin äänieristetyssä kopissa. Äänimiestä ei käytetä eikä kuvailua miksata elokuvan tai tv-ohjelman ääniraitaan. Tietokoneohjelma kertoo lukijalle, milloin aloittaa, ja näyttää lukemisen aikana, kuinka paljon aikaa on käytettävissä. Ruudulla näkyy samanaikaisesti sekä kirjoitettu kuvailuteksti että elokuva.

Yhden elokuvan tai ohjelman kuvailuprosessissa on mukana keskimäärin 2-3 henkilöä: kuvailija(t), ”ääni” (ellei kuvailija) ja kuvailun tarkistaja (kokenut kuvailija/kuvailuesimies). Kuvailija alkaa kuvailla ensi katsomalta. O’Hara kertoi, että saippuaoopperaa kuvailtaessa henkilöiden ulkonäön kuvailu saattaa jäädä vähemmälle, koska voidaan olettaa, että katsoja tuntee henkilöt. Hän kuitenkin täsmensi, että uusien katsojien varalta joka jaksoon mahdutetaan jonkun verran henkilöiden kuvailua. Televisiossa mainostauot asettavat ylimääräiseen haasteen kuvailulle: esimerkiksi ennakoivaa kuvailua vaikkapa ennen kohtausta, joka alkaa dialogilla, ei voida käyttää silloin, kun mainostauko katkaisee ohjelman.

O’Hara esitteli myös kaksi erilaista tapaa tuottaa äänitekstitys (audio subtitling) ohjelmaan: kaksi ääntä, joista toinen kuvailee ja toinen puhuu tekstityksen, tai yksi ääni, joka sekä kuvailee että puhuu tekstityksen. Jälkimmäisessä tapauksessa siirtymät kuvailun ja tekstityksen välillä oli tehty sujuviksi, melkein kuin kirjalliseksi tekstiksi: ”Landa nods, saying: Thank you.” (”Nods” eli nyökkää on kuvailua ja ”Thank you” on tekstitystä.)

Kuvailussa voidaan tarvita erikoisalan sanastoa, ja tämä tieto on pyritty ITFC:ssä saamaan kaikkien ulottuville. O’Hara esitteli kuvailijoiden tausta-aineistoa. Hän näytti esimerkin arkistosta, joka oli tiedosto erilaisten hattujen kuvista ja nimityksistä. Tausta-aineistoa päivitetään jatkuvasti kuvailijoiden toimesta. O’Hara kertoi kerran tarkistaneensa erään leikkausinstrumentin nimityksen lääkäriltä ja toteuttaneensa kuvailun niin, että hän ensiksi kuvaili instrumentin, sen jälkeen antoi sille nimen ja loppuajan käytti instrumentista sen oikeaa nimitystä. Vaikka eri kuvailijoilla on erilaista erikoisalan tietoa, ITFC haluaa ylläpitää moniosaamista ja vahvistaa taitojen kehittämistä muun muassa välttämällä sitä, että yhdenlaiset elokuvat päätyvät aina tiettyjen kuvailtaviksi.

Anekdootti: Kun Taru Sormusten Herrasta tuotiin kuvailtavaksi, ITFC:n ulkopuolella oli vartijat. Elokuva oli värjätty siniseksi ja sitä oli sotkettu väriläiskillä; kaikki tämä kopioinnin ja ennenaikaisen esittämisen estämiseksi. Neljällä kuvailijalla oli viikko aikaa kuvailla suurteos. O’Hara luki elokuvan kuvailua 9000 sanan päivävauhtia.

Koulutus

ITFC kouluttaa omat kuvailijansa. O’Hara opettaa kuvailua myös Roehampton Universityssa. Omien sanojensa mukaan hän käyttää opetuksessa runsaasti F-sanaa, joka tarkoittaa tässä tapauksessa sanaa ”fun”.

Lounaskeskustelua James O’Haran, kolmen kuvailijan ja yksikön johtajan kanssa

Tiistai 9.3.2010 klo 13.00-14.00

Kyselimme ITFC:n kuvailijoilta heidän työstään. Koulutustaustana kuvailijoilla oli elokuva-ala, näyttämötaide ja humanistiset aineet. O’Haran ammatillinen tausta on televisiossa. Hän on toiminut muun muassa uutistenlukijana.

Kerroimme, että Suomessa kuvailija ensiksi kuuntelee elokuvan, sitten katselee ja vasta sitten aloittaa kuvailukäsikirjoituksen laatimisen. Koska Isossa-Britanniassa kuvailu on osa elokuvateollisuutta, aikaa ”fiilistelyyn” ei ole.

Kuvailijoilta kysyttiin kuvailun luonteesta. Ilmeiden ja muun ei-kielellisen visuaalisen viestinnän kuvailemisen kuvailijat kokivat haasteellisiksi kahdesta syystä: miten kuvailla tarpeeksi neutraalisti niin, että vastaanottaja voi tehdä oman tulkintansa, ja toisaalta miten kuvailla visuaalisesti havaittavia eleitä, ilmeitä jne. sellaiselle, joka ei ole koskaan nähnyt? Osaako hän yhdistää tietynlaisen ilmeen tiettyyn tunteeseen (toinen suupieli kääntynyt ylöspäin/ vino hymy/ivallinen hymy)? Neutraalin kielenkäytön suhteen eräs kuvailija mainitsi erityisesti pohtivansa adverbien käyttöä (esim. ”suspiciously”) ja käyvänsä itsensä kanssa jatkuvaa ”taistelua” niiden käytöstä. Toiseksi merkittäväksi haasteeksi elokuva-alaa opiskellut kuvailija mainitsi elokuvallisen, erityisesti visuaalisen tyylin ja kerronnan keinot kuten tietyt kamera-ajot, kuvakulmat, nopeat otossarjat jne. Miten verbalisoida ne tai niiden välittämä efekti on kysymys, jota saa usein pohtia.

VocalEyes

Tiistai 9.3. klo 15.10-17.00

Executive Director Judy Dixey ja kuvailija Roz Chalmers kertoivat meille VocalEyesin kuvailutoiminnasta.

VocalEyes on hyväntekeväisyysjärjestö, jota rahoittaa julkinen taho, Arts Council. Järjestö on perustettu 1998 ja se toimii Isossa-Britanniassa. Alkuvaiheessa Arts Council rahoitti koko toiminnan, mutta nyt VocalEyes on tulosvastuullinen. Teatterit maksavat kuvailusta aiheutuvat suorat kulut kuten kuvailijan palkan ja tekniikan. Alkuaikoina VocalEyes keskittyi teatterikiertueiden kuvailuun. VocalEyesin palkkalistoilla oli 90-luvun lopussa 6 kuvailijaa. Toiminta on edelleen valtakunnallista.

Kuvailutoiminta

VocalEyesin tehtävä on valvoa kuvailun hyvää laatua, kehittää kuvailua ja kouluttaa kuvailijoita. VocalEyes tuottaa enimmäkseen livekuvailua teattereille ja teattereiden kiertueille, sirkukseen, tanssiin, musikaaleihin ja oopperaan, sekä tallennettua kuvailua esimerkiksi museoiden internetsivuille ja äänioppaita arkkitehtuuria esitteleville kierroksille, perintökohteisiin ja näyttelyihin. Toiminta on alkanut teatterikiertueiden kuvailulla. Uusin aluevaltaus on hiphoptanssin kuvailu nuorisolle. Yleensä teatterit (esim. ohjelmajohtaja) valitsevat kuvailtavat näytelmät ja tilaavat kuvailun esimerkiksi VocalEyesilta. Jotkut teatterit käyttävät omia kuvailijoita. Yleisö ei joudu maksamaan kuvailupalvelusta ylimääräistä.

VocalEyes voi listojensa kautta tavoittaa 250 000 potentiaalista asiakasta, enimmäkseen kuitenkin vanhempia ihmisiä. VocalEyes kuvailee vuodessa esimerkiksi 58–60 näytelmää, järjestää 6 koulutustilaisuutta museoille ja valmistaa kuvailut 3¬–4 internetsivustolle ja tekee vastaanottotutkimusta. VocalEyesillä on 20 freelance-kuvailijaa. Heistä miehiä on 4. Jokaisella kuvailijalla on oma erikoisalue, johon hän on perehtynyt.

Kuvailijat toimivat aina pareittain. Jokaisen kuvailun tarkistaa vielä ulkopuolinen eli ei kuvailussa mukana ollut ’editor’, joka katsoo, että teksti on sujuvaa ja loogista. Lisäksi kuvailutyössä toimii neuvonantajina näkövammaisia (yht. 12 henkilöä).

VocalEyesilla on omat teatterikuvailuun keskittyvät kuvailuperiaatteensa, joissa on yhteneväisyyksiä OFCOM:in periaatteiden kanssa. ”Jos se on tehty hyvin, et muista sitä”, Chalmers luonnehti kuvailua.

Kuvailutyö

Kuvailua tekemässä on aina kaksi kuvailijaa, koska ”neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi”. Taidelaitoksen henkilökuntaa ohjeistetaan ennen kuvailtua esitystä.

Kuvailukäsikirjoituksen kirjoittaminen kestää päivästä viikkoon kuvailtavasta kohteesta riippuen. Lisäksi on kolme tapaamista, jossa kumpikin kuvailija on läsnä.

Kuvailutyöhön kuuluu CD:n valmistaminen. Se on ”äänikäsiohjelma” joka sisältää myös kuvailua keskeisistä tapahtumapaikoista ja henkilöistä. CD äänitetään 10 päivää ennen esitystä ja lähetetään näkövammaiselle katsojalle viikkoa ennen esitystä. CD:llä kerrotaan esityksen historiallisista taustoista, kuvaillaan lavastus ja tarpeisto, kerrotaan kuinka lavasteita käytetään, onko esim. pyörivä näyttämö, kuvaillaan puvut, kerrotaan kuinka teatterille tullaan, mistä liput haetaan, mistä tullaan koiran kanssa, ym.

Kuvailijat katsovat esityksen aina etukäteen. Chalmers kertoi, että hän tutustuu mielellään lavasteisiin ja rekvisiittaan kävelemällä näyttämöllä: ”Teatterissa kaikki tarkoittaa jotakin. Jos näyttämöllä on parveke, joku tulee tippumaan siltä.” Kumpikin kuvailija tekee muistiinpanoja ja saattaa myös piirtää lavastuksen tai kohtauksia näytelmästä. Kuvailijat sopivat keskenään, mihin kukakin keskittyy. Chalmers vertaa kuvailijan työtä ohjaajan tai leikkaajan työhön, jossa taiteenalan tuntemus ja kokonaisnäkemys on tärkeää. Näyttämömestari on kuvailijan tärkein kontakti teatterilla.

Jos kuvailtavana on tanssiesitys, harjoituksiin osallistuminen ja koreografin ohjeiden kuunteleminen antaa kuvailijalle käsitteitä. Teatteriesityksen suhteen harjoituksiin osallistumista ei katsota tarpeelliseksi. Kuvailtavana on kuitenkin valmis esitys. Chalmers katsoo, että kuvailijan tehtävä ei ole sama kuin ohjaajan, jolloin ohjaajan ei pidä antaa vaikuttaa liiaksi esityksen kuvailuun. Kuvailijan on luotettava omaan ammattitaitoonsa kuvailun luomisessa.

Esityksen katsomisen jälkeen kuvailijat saavat käyttöönsä lehdistönäytöksessä kuvatun dvd:n, jonka avulla he työskentelevät. Dvd ei sisällä lähikuvia vaan on kuvattu laajakuvalinssillä niin että koko näyttämö näkyy. Joskus kuvailijoilla on käytössään myös näytelmän käsikirjoitus. Kuvailukäsikirjoitus valmistetaan dvd:n, mahdollisen käsikirjoituksen ja esityksestä tehtyjen muistiinpanojen avulla.

Ennen esityspäivää kuvailijat harjoittelevat kuvailua eli tekevät ”dry run”:in. Siinä hiotaan kuvailua ja tarkistetaan sen sijoittuminen oikeisiin kohtiin näytelmässä. Tämän jälkeen tehdään lopullinen kuvailukäsikirjoitus, johon kuluu yleensä päivä (vaihtelee kuitenkin näytelmän mukaan). Kuvailussa mukana ollut ’editor’ tarkistaa käsikirjoituksen.

Ennen kuvailtua esitystä näkövammaiselle yleisölle järjestetään touch tour, koskettelukierros. Sen järjestämisessä vain mielikuvitus on rajana. Joskus on mahdollista tavata näyttelijöitä ja keskustella heidän kanssaan. Tällöin näyttelijöille on tähdennettävä, etteivät he saa kertoa juonesta liikaa. Näyttelijöille annetaan myös kevyet ohjeet kosketuskierroksen merkityksestä, jotta he osaavat asennoitua tilanteeseen ja tietävät mitä heiltä odotetaan ja ei odoteta. Joskus on mahdollista tutustua vain rekvisiittaan ja esim. puvustuksen kangastilkkuihin. Tieto koskettelukierroksista leviää Roz Chalmersin mukaan teattereissa, ja esityksen työryhmä on yleensä siitä innostunut.

Kuvailijan paikka teatterissa vaihtelee. Royal National Theatressa kuvailija kuvailee esityksen monitorilta äänieristetyssä kopissa. Kuitenkin katsomossa istuminen olisi VocalEyesin mukaan parempi vaihtoehto, koska jos kuvailija toimii erillisessä huoneessa nähden näyttämön videokuvan kautta, monitorikuvaan saattaa vaikuttaa esim. valaistus niin, ettei siltä näe selkeästi.

Koulutus

VocalEyes järjestää virallisesti tunnustettua kuvailukoulutusta yhteistyössä 10 vuotta sitten perustetun Audio Description Associationin (www.developingaudiences.com/audiodesc.asp) kanssa. Koulutus on 60 opetustunnin laajuinen (vrt. Suomessa 2005 ja 2007 järjestetyt koulutukset 62 opetustunnin laajuudessa). Koulutus sisältää näkövammaistietoutta, muistiinpanotekniikkaa, opastustaitoja ja kuvailuopetusta. VocalEyes katsoo, että koulutuksen jälkeen kuvailija on ”safe to practice” -tasolla eli valmis harjoittelemaan kuvailua kokeneen kuvailijan ohjauksessa. VocalEyesilla on noin 12 näkövammaisen muodostama neuvonantaja- ja testiryhmä, joka antaa palautetta ja jonka kanssa voi keskustella kuvailuun liittyvistä asioista. Ryhmän jäsenet ovat perehtyneet kuvailuun ja sen ohjeistuksiin.

VocalEyes järjestää myös työpajoja vapaaehtoisille. Työpajojen tarkoitus on lisätä tietoisuutta kuvailusta samalla kuitenkin painottaen, että varsinainen kuvailijan työ on ammatti ja vaatii kunnollisen koulutuksen sekä harjoittelua.

Chalmers varoitti rekrytoimasta vapaaehtoisia kuvailuun. Kun henkilö tekee työtä ”hyvästä sydämestään”, hän kuvailee juuri sitä, mistä itse pitää, eikä häntä voi vaatia noudattamaan ohjeita. Tarkoitus olisi myös päästä eroon asetelmasta, jossa näkövammainen joutuu olemaan kiitollisuudenvelassa vapaaehtoiselle kuvailijalle. Negatiivista palautetta ei hennota antaa vaan ajatellaan, että mikä tahansa on parempi kuin ei mikään. Näistä lähtökohdista kuvailijan työn laatu ei myöskään kehity. Chalmers tähdensi myös, ettei ole suotavaa, että kuvailijan ainoa motiivi kuvailla on se että ”tykkää teatterista”. Samalla hän myös korosti, että kaikista ei ole kuvailijoiksi. Se ei ole helppoa työtä, jota kuka tahansa osaa tehdä.

Chalmers ja Dixey listasivat syitä, miksi vapaaehtoisesta kuvailusta tulisi siirtyä ammattimaiseen kuvailupalveluun:
- Kuvailu vaatii ammattiosaamista (audio-/visuaalinen lukutaito, näkövammaisuuden ymmärtäminen, kielelliset taidot, sanavarasto, miellyttävä ääni/äänenkäyttö, tekninen ymmärtäminen jne.).
- Kuvailu ei voi olla henkilökohtaisten mieltymysten varassa vaan kuvailijan on pystyttävä vastaamaan asiakkaan ja tilaajan tarpeisiin.
- Kuvailu on yhdenvertaisuuteen perustuva oikeus (kuten tekstitys kuulovammaisille).
- Kuvailuun tarvitaan standardit, jotka takaavat laadukkaan lopputuloksen.

Laitteet

Chalmers esitteli kuvailijan käyttämiä laitteita. Kuvailija käyttää työssään headset-mikrofonia, joka jättää kädet vapaaksi ja on koko ajan samalla etäisyydellä suusta. Kuvailijalla on myös pieni mikseripöytä Eurotrack, jonka avulla hän avaa ja sulkee mikrofonin. Käytännössä Chalmers selailee toisella kädellä käsikirjoitusta ja käyttää toisella kädellä mikseripöytää, katse monitorissa. ”Ei saa olla koko ajan toisen päässä” eli mikrofoni suljetaan kun ei puhuta.

Kuvailussa käytettävät kuulokkeet hyödyntävät infrapunaa. Ulkoilmatilaisuuksissa VocalEyes käyttää FM-tekniikalla toimivia laitteita. Dixey ja Chalmers kertoivat etsivänsä koko ajan parempia laitteita ja ottavansa kiitollisina vinkkejä vastaan. Kuulokkeiden tulisi olla mahdollisimman ”äänenpitävät” eli ne eivät missään nimessä saisi vuotaa ääntä vieressä istujan harmiksi. Samalla suositellaan, että näkövammainen yleisö istuisi teatterissa mahdollisimman lähellä lavaa, koska näin esityksen tapahtumat voisi kuulla paremmin.

Lapsille ja nuorille sekä monivammaisille kuvailu

VocalEyesillä on kokemusta myös lapsille, nuorille ja monivammaisille kuvailusta. Chalmers kertoi, että kun kuvailua tehdään pienille lapsille, on tärkeää pitää kieli yksinkertaisena. Kuvailija avaa lapsille ja monivammaisille enemmän esityksen tarinaa kuin aikuiskatsojille. Joskus VocalEyes on tehnyt samasta esityksestä kaksi eri käsikirjoitusta, toisen lapsille ja toisen aikuisille.

Rekrytointi ja palkkaus

VocalEyesin ”Theatre manager” välittää kuvailijoille työtarjouksia. Teatterit maksavat kuvailun kustannukset. Yhden teatteriesityksen kuvailu maksaa teatterille n. 1000 puntaa, kun kuvailun tekee kaksi kuvailijaa. Yhdelle kuvailijalle maksetaan 200 puntaa ensimmäisestä kuvailukerrasta, 280 puntaa kuvailun valmistelusta ja 75 puntaa mahdollisesta uusintaesityksestä ellei edellisestä esityksestä ole kulunut kohtuuttoman pitkä aika.

Tutkimus

VocalEyes on tehnyt ja tekee tutkimusta siitä, mitä näkövammaiset kuvailulta haluavat. Tutkimustulokset kertovat, että mieltymykset ovat usein vastakkaisia. Joku pitää koskettelukierrosta tärkeänä, toinen ei. Joku haluaisi istua aivan näyttämön edessä, koska pystyy silloin käyttämään näönjäänteitään, toinen taas istuu mieluummin kauempana katsomossa. Suomessa Virginien palaute kertoi samaa; jokaista positiivista palautetta kohden oli myös negatiivinen kommentti.
Kuriositeetti: Chalmers käytti pelkistetystä kuvailusta ilmaisua ’vanilla description’ viitaten vaniljajäätelöön (=perusjäätelö ilman erityistä makua). Vanilla description ei huomioi yksityiskohtia vaan kertoo lähinnä milloin henkilö istuu, milloin makaa.

Royal National Theatre

Keskiviikko 10.3.2010 klo 10.30-12.10

Ros Hayes, Head of Access eli saavutettavuuspalvelujen päällikkö asiakaspalveluyksiköstä, kertoi meille Royal National Theatren kuvailutoiminnasta. Tapasimme myös Audio Engineer Ben Steinitzin, joka esitteli teatterin kuvailulaitteita ja kuvailijan käyttämiä tiloja.

Kuvailutoiminta

Royal National Theatre käsittää kolme näyttämöä. Teatterissa esitetään n. 25 kuvailtua esitystä vuodessa. Teatterin on mahdollista kuvailu-sähköpostilistansa kautta tavoittaa n. 300 000 näkövammaista. Kerran kolmessa kuukaudessa teatteri julkaisee uuden ohjelmiston ja samalla uuden CD-levyn, jolle se on luettu.
Hayes kertoi, että kuvailutoiminta Royal National Theatressa alkoi 15 vuotta sitten vapaaehtoisten tekemillä kuvailuilla. Tänä päivänä teatteri käyttää kuutta freelance-kuvailijaa, joita Hayes luonnehti meille seuraavasti:

Roz Chalmers on lahjakas kuvailija, joka toimii mm. VocalEyesissä.
Andrew Hollandilla on akateeminen tausta ja hän on tehnyt pitkän uran kuvailijana
Bridget Crowley on taustaltaan lastenkirjailija.
Elisabeth Bell on näyttelijä.
Tony McBride on näyttelijä.
Louis Fryer on lahjakas kuvailija, joka tekee väitöskirjatutkimusta kuvailusta.

Kuvailutyö

Kuvailun valmistaa aina kaksi kuvailijaa. Teatteri antaa heille perustiedot esityksestä, mutta muuten kuvailijat toimivat itsenäisesti. Näyttämömestari on tärkeä linkki kuvailijan ja työryhmän välillä, ja hyvät välit tekniseen henkilökuntaan helpottavat kuvailijan työtä. Henkilökuntaa (esim. ovimiehiä) on koulutettu näkövammaisen kohtaamiseen.

Kuvailijat katsovat esityksen etukäteen. Kuvailijat istuvat silloin lähellä näyttämöä muistiinpanoja tehden. He saavat mahdollisuuden tutustua lavasteisiin ja rekvisiittaan näyttämöllä. Kuvailijat saavat myös ottaa lavasteista valokuvia. He saavat käyttöönsä lehdistötilaisuudessa kuvatun dvd:n, näytelmän käsikirjoituksen ja käsiohjelman. Kuvailijat esittelevät kuvailukäsikirjoituksen Hayesille, joka kommentoi sitä ja saattaa ohjata juttelemaan ratkaisuista esim. ohjaajan kanssa.

Kolme viikkoa ennen kuvailtua näytöstä kuvailijat äänittävät CD-muotoisen äänikäsiohjelman, joka lähetetään näkövammaisille katsojille. Äänityksen tekee freelance-äänittäjä. Äänikäsiohjelma sisältää mm. ”Tervetuloa teatteriin” -osuuden, tietoa koskettelukierroksesta ja opaskoiran kanssa huomioonotettavia seikkoja (kovat äänet yms.). CD lähetetään näkövammaisille viikkoa ennen esitystä.

Jos kuvailtu esitys on lauantaina, palautepalaveri pidetään torstaina esim. klo 15–17.30. Kolmas kuvailija, joka ei ole ollut mukana valmistamassa kuvailukäsikirjoitusta, on mukana palautepalaverissa. Kolmas kuvailija paneutuu kuvailukäsikirjoitukseen, kommentoi ja tekee parannusehdotuksia.

Edelleen jos kuvailu on lauantaina, perjantai-iltana kuvailijat pitävät kuvailun kenraaliharjoituksen, ”dry run”:in. Extantin näkövammainen ohjaaja (Extant on näkövammaisten ammattiteatteri) tulee kenraaliharjoitukseen kuuntelemaa kuvailun ja antaa palautteensa ennen ensimmäistä esitystä. Hän voi esim. huomauttaa milloin kuvailua on liian niukkaa. ”Dry run” äänitetään ja kuvailija kuuntelee sen ennen ensimmäistä esitystä ja tekee viimehetken korjaukset.

Näytöspäivänä ennen kuvailtua esitystä järjestetään koskettelukierros. Paikalla on näyttelijöiden lisäksi näyttämömestari sekä näkövammaisten kohtaamiseen koulutettuja ovimiehiä. Ovimiehet huolehtivat myös kuvailulaitteista ja tarkistavat niiden toimivuuden ennen esitystä. Lisäksi he avustavat väliajalla. Puvustaja tuo tilaisuuteen kangasnäytteitä ja asusteita. Paikalle tuodaan myös joitain esineitä näytelmän tarpeistosta. Jos lavastuksen pienoismalli on ehjä, se tuodaan paikalle tunnusteltavaksi. Koskettelukierros kestää noin puoli tuntia. Se päättyy viimeistään 15 minuuttia ennen esitystä, jotta katsojat ehtivät vielä viettää aikaa lämpiössä ennen esityksen alkua. Katsojia ei siis istuteta yksin katsomossa ennen muiden saapumista (toisin kuin kokemuksemme mukaan Comedy Theatressa).

Jos teatterin kiertueelle järjestetään kuvailua, sen organisoi VocalEyes. Hayes on kertonut VocalEyesille, että näiden vaatimukset teattereille saattavat joskus olla liian kovat esim. kuvailuohjeiden noudattamisen ja laadun suhteen. Hän kaipaisi pehmeämpää lähestymistapaa. Hayes totesi meille toivovansa, että kuvailua pystyttäisiin tuottamaan myös kevyemmällä rakenteella.

Kuvailun kustannukset

Äänimiehen työtä 15 h (teatterin budjetissa)
280 puntaa valmistelusta yhdelle kuvailijalle, kuvailijoita siis kaksi
60 puntaa palautepalaverista kummallekin
75 puntaa kuvaillusta esityksestä kummallekin
60 puntaa toiselle kuvailijalle äänikäsiohjelman lukemisesta
60 puntaa kolmannelle kuvailijalle palautepalaveriin osallistumisesta
60 puntaa näkövammaiselle konsultille + matkakulut + 2 lippua esitykseen
Hyvät paikat katsomosta kuvailijoille eli kahden teatterilipun hinta
Kaksi vapaalippua kuvailijoiden vieraille
Koskettelukierrokseen osallistuvien kahden ovimiehen palkka (teatterin budjetissa)
Piilokuluja syntyy myös siitä, että näkövammainen ja saattaja saavat teatteriliput alennettuun hintaan.

Koulutus teatterin henkilökunnalle

Teatterin 60–70 ovimiehestä 2–3 saa erityiskoulutuksen näkövammaisten kohtaamiseen. Tämä koulutus on sisällytetty teatterin budjettiin. Action for the Blind -järjestön vapaaehtoiset järjestävät kolme kolmen tunnin kurssia vuodessa. Koulutuksessa käsitellään ”ystävällisellä tyylillä” teatteria velvoittavaa lainsäädäntöä, käsitteistöä, teatterin vastuuta ja saavutettavuuspalveluita yleensä (invavessat jne.).

Kuvailussa käytettävä tekniikka

Teatteri on käyttänyt kuvailussa Sennheiserin infrapunalaitteita. Vastikään se on hankkinut 3000 punnalla (600 puntaa setti) Comfort Contego-laitteet, jotka hyödyntävät suljettua radiotaajuutta. Laitteiden maahantuoja Suomessa on KL Support Oy.

Kuvailtu näytelmä ”The Misanthrope” Comedy Theatressa

Keskiviikko 10.3.2010 klo 13.45-16.30

Suomalaisen delegaation mukana yleisössä olivat Joan Greening ja Roz Chalmers. Näytelmän kuvailun oli tehnyt itsenäisesti toimiva kuvailija Holly Reiss.

Lippujen mukana hotellillemme oli toimitettu kirje kuvailijalta ja äänikäsiohjelma CD:llä. Kirjeessä kerrottiin, että koskettelukierrosta ei voida järjestää, koska ”set of The Misanthrope is unsuitable”. Tätä Chalmersin oli vaikea hyväksyä. Hänen mukaansa koskettelukierros olisi pitänyt järjestää muulla tavoin, jos lavasteisiin pääsy oli mahdotonta. Lipun hinta oli näkövammaiselle ja saattajalle 40 puntaa, kun normaalilippu maksoi 49 puntaa.

Kirjeessä pyydettiin saapumaan teatterille 13.30–13.45 välisenä aikana. Esityksen alkamisaika oli 14.30. Saavuimme teatterille 13.45, ja tunnelma oli jo kiireinen, kun teatterin henkilökunta jakoi meille kuulokkeet. Tämän jälkeen meidät ohjattiin katsomoon. Kuvailija oli tervehtimässä katsomoon tulevia näkövammaisia. Myös näyttämömestari tuli tapaamaan meitä, ja salihenkilökunta kävi vielä useaan otteeseen kyselemässä kuulumisiamme kun istuimme paikoillamme. Tähän ”huolenpitoon” saattoi vaikuttaa se, että teatterille oli ilmoitettu ryhmämme olevan tutkimassa kuvailua Isossa-Britanniassa.

Klo 14.10 äänikäsiohjelma alkoi kuulua kuulokkeista. Käsiohjelma oli noin vartin mittainen ja hyvin perusteellinen. Se sisälsi mm. henkilöiden ja lavasteiden hyvin yksityiskohtaisen kuvailun. Kuvailija kertoi myös hahmojen yleisasenteen muita hahmoja kohtaan, esim. ”John on enimmäkseen hiljaa mutta seuraa tilannetta tarkasti hymyillen usein itsekseen.” Ojasen ja Greeningin mukaan informaatiota oli liikaa, ja heitä häiritsi esimerkiksi se, että henkilöluettelo luettiin kahteen kertaan. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, sillä ihmiset tulevat saliin eri aikoina, jolloin kaikki eivät välttämättä kuulleet alussa ollutta henkilöluettelo.

Yksi paikoista oli pylvään takana. Pylväs ja ohimenevät ihmiset aiheuttivat häiriöitä infrapunalaitteisiin. Laitteista kuului myös häiritsevää suhinaa silloin kun kuvailija ei puhunut.

Yleisesti kuvailu oli niukkaa. Kuvailija kuvaili pääosin henkilöiden liikkeitä ja puhui paikoin repliikkien päälle. Joskus kuvailija toisti näyttelijän repliikissä jo antaneen informaation. Musiikin päälle kuvailija ei puhunut. Chalmers sanoi, että hän itse olisi antanut välimusiikin kuulua hetken ja sitten käyttänyt hyväksi tilaa kuvailulle.

Väliajalla salihenkilökunta ohjasi ryhmämme näkövammaisen ja hänen saattajansa teatterin ainoaan invawc:en, joka sijaitsi tilassa, jossa kuvailija kuvaili esitystä monitorilta.

Mukana olleet VocalEysin ja RNIB:n asiantuntijat eivät pitäneet kuvailua onnistuneena. Esityksen jälkeen teatterin henkilökunnan edustaja tuli kysymään mielipidettämme kuvailusta. Kuvailija itse saapui paikalle juuri, kun Greening oli antamassa kuvailusta kritiikkiä. Greening lupasi toimittaa arvionsa kuvailijalle myös sähköpostitse. Tilanteen jälkeen kuvailija saattoi paikalle näkövammaisen henkilön, joka kertoi pitäneensä kuvailusta valtavasti. Kuvailijan olikin silminnähden vaikeaa ottaa negatiivista palautetta vastaan. Chalmersin mukaan yhtenä syynä voi olla, että monet kuvailijat tekevät työtä yksin ilman kuvailijaverkoston tukea, jolloin asiantuntevaa palautetta ei ole saatavilla. Ainoa palaute tulee katsojilta, jotka eivät yleensä halua mainita mitään kielteistä. Kuvailijan kehittymismahdollisuudet omassa työssään ovat tuolloin pienet. Kuvailija alkaa olla epävarma omasta osaamisestaan ja herkästi haavoittuva, ja kriittisen palautteen vastaanottamisesta tulee entistäkin vaikeampaa.

Loppukeskustelu

Keskiviikko 10.3.2010 klo 17.00-18.00

Opintomatkamme ohjelmaosuus päättyi loppukeskustelulla, johon osallistuivat matkalaisten lisäksi Roz Chalmers ja Joan Greening. Sen tiimoilta on koottu seuraavaan yhteenveto Ison-Britannian tilanteesta.

Yhteenveto Ison-Britannian kuvailutilanteesta

Isossa-Britanniassa on asiakaslähtöinen, toimiva järjestelmä kuvailun tuottamiseksi. Kuvailu on saavuttanut vakiintuneen aseman saavutettavuuspalveluna. Yleisstrategiana on tasavertaisuus, mikä näkyy siinä, että kuvailua tuotetaan ensi sijassa ”suurta yleisöä” kiinnostaviin sisältöihin: suosituimpiin elokuviin, tv-sarjoihin ja teatteriesityksiin. Toisaalta kuvailutyön suhteen painotukset vaihtelevat. Esimerkiksi elokuvien kuvailutuotannossa painotetaan tehokkuutta, mutta teatteria kuvaillaan 3–4-henkisen työryhmän voimin kustannuksissa säästämättä. Toimivasta järjestelmästä huolimatta esiintyy myös tietokatkoksia: elokuvateattereiden alipalkattu henkilökunta ei tiedä palvelusta, ja itsenäisesti toimivat kuvailijat ovat palautteen ja työssä kehittymisen ulottumattomissa.

Näkövammaisille on tarjolla sekä hyvin ammattitaitoista että heikkolaatuisempaa kuvailua. Näkövammaisen yleisön palaute on Isossa-Britanniassakin monitulkintaista. Yksittäisten asiantuntijoiden ”karismaattisuus” näyttää olleen ja on osin edelleen kuvailun myönteisen kehityksen edellytys. Toisaalta lainsäädäntö on jo olemassa määrittelemään tämäntyyppisten saavutettavuuspalvelujen tarjonnan.

Anu Aaltonen, Maija Hirvonen,
Mikko Ojanen, Tanja Turunen

Maija Hirvosen artikkeli julkaistu

2010-01-07T12:46:00.003+02:00

Tutustu: Maija Hirvosen artikkeli elokuvan kuvailusta Mikaelin verkkosivulla

Hirvonen, Maija: Elokuvan kuvailutulkkaus semioottisena kääntämisenä multimodaalisessa diskurssissa

Abstract in English, muuten suomeksi, 11 sivua.

Palautteesi on tärkeä!

2009-12-14T11:10:00.001+02:00

Kuvailua televisiossa 14.12. ja 18.12. / Palaute tärkeää!

Virginie on TV-elokuva Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien intohimoisesta suhteesta 1880-luvun kuohuvassa Pariisissa. YLE lähettää elokuvan kuvailtuna TV 1:ssä maanantaina 14.12. klo 21 ja uusintana perjantaina 18.12. klo 22.30. Kotivastaanottimesta kuvailu löytyy kun valitaan kielivalikosta ensisijaiseksi kieleksi hollanti.

Jatkon kannalta on ratkaisevan tärkeää, että Yleisradio saa Virginiestä runsaasti palautetta! Yleisradiossa päätetään palautteen perusteella kuvailutuotannon jatkosta.

Näkövammaiset voivat osoittaa palautteensa Virginie-elokuvan kuvailusta tammikuun 2010 loppuun mennessä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n kulttuurisihteerille Tanja Turuselle sähköpostitse osoitteeseen tanja.turunen@kulttuuripalvelu.fi tai puhelimitse numeroon 09-3960 5505. Kulttuurisihteeri koostaa palautteen Yleisradioon.

Näkevät voivat lähettää palautteensa Yleisradion internet-sivujen kautta. Linkki: http://www.yle.fi/palaute/palaute.php

Enemmän elokuvasta:

Virginie on elokuva taiteesta ja rakkaudesta. Se kertoo Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien välisestä intohimoisesta suhteesta. He tutustuvat 1880-luvun kuohuvassa Pariisissa, rakastuvat ja elävät yhdessä. Kun suhde päättyy, jäljelle jää muutama maalaus ja kaksi lasta.

Laura on taidehistorioitsija, joka haluaa löytää Edelfeltin ja Virginien lapset. Hän etsii jälkiä ja penkoo Pariisin arkistoja. Lauraa ja 1800-luvun Edelfeltiä yhdistää sama intohimon hämärä kohde: malli nimeltä Virginie.

Virginien tekijätiedot: Käsikirjoitus Tove Idström, ohjaus Heidi Köngäs, tuotanto YLE Draama. Päärooleissa Annika Poijärvi, Johannes Korpijaakko, Saana Hyvärinen ja Jussi Vatanen. Kuvailusta vastaavat Anu Aaltonen ja Hannele Antikainen.

Elokuva perustuu Anna Kortelaisen samannimiseen kirjaan.

Jatkokoulutuspäivä 5.12.09 Iiriksessä

2009-12-06T10:30:00.001+02:00

Meillä ei ole koskaan ollut kuvailijoiden kesken pikkujouluja eikä muutakaan ylimääräistä helinää, joten kiva päästä näkemään muita missä tahansa kinkereillä. Vuosittaiset jatkokoulutuspäivät on keränneet porukkaa ihan mukavasti, ja nyt viimeistään oli helppo huomata, että kuvailijoita on koulutettu jo muuallakin Suomessa, ja toiset käyvät hommiin reippaasti ilman erityistä kuvailijakoulutustakin.

Jatkokoulutuspäräyksen keskeisiä asioita oli uutiskatsauksen (Mikko Ojanen, muut) ja esittelyjen lisäksi monikanavakuvailu (Riitta Lahtinen) ja liikkeen kuvailu (Minja Mertanen).

Uutisista sen verran, että kuvailijoiden opintomatka Lontooseen siirtyi taannoin Finnairin lakon vuoksi. Uusi yritys maaliskuussa. Hengessä en pahoittele sillä kevät on niillä leveysasteilla himpan meikäläistä edellä, joten retkeläiset saavat ylimääräisen ilon lämmöstä ja auringosta.

Turun ammattikorkeakoulu aikoo järjestää kuvailijakoulutusta yhteistyössä Kulttuuripääkaupunkisäätiön ja muiden toimijoiden kanssa. Tämän innostajana on siis, kuten näppärästi voi jo arvata, Turun asema kulttuuripääkaupunkina 2011 ja a.o. tapahtumaryppään saavutettavuus.

Ikävämpi uutinen oli se, että RAY aikoo lopettaa avustuksensa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:lle vuonna 2011, eli jos ei uutta kummisetää keksitä siihen kohtaan, toiminta on vaarassa loppua. Ainakin sellainen toiminta mihin tarvitaan yhtään rahaa, siis. Onneksi Näkövammaisten Keskusliitto on jo aktivoitunut kuvailuasioiden suhteen, saatetaan saada tarvitessa jotain apua sieltä.

Koulutuspäivän rahoituksesta kiitos OPM:n suuntaan. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Virginie ja Postia pappi Jaakobille TV:ssä

2009-11-23T14:27:00.004+02:00

Virginie (monelle tuttu Anna Kortelaisen kirjana Edelfeldtin muusasta) on tulossa TV1:n Kotikatsomossa kuvailutulkattuna 14. ja 18.12.

Yle Areenassa Virginie on nähtävissä vain seitsemän päivää TV-esityksen jälkeen.

Samoin Yle on ostanut oikeudet Postia pappi Jaakobin kuvailuun ja se esitetään Teemalla tammikuussa.

EDIT: Lisäinfoja Tanjalta:

Virginie on elokuva taiteesta ja rakkaudesta. Se kertoo Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien välisestä intohimoisesta suhteesta. He tutustuvat 1880-luvun kuohuvassa Pariisissa, rakastuvat ja elävät yhdessä. Kun suhde päättyy, jäljelle jää muutama maalaus ja kaksi lasta.

Laura on taidehistorioitsija, joka haluaa löytää Edelfeltin ja Virginien lapset. Hän etsii jälkiä ja penkoo Pariisin arkistoja. Lauraa ja 1800-luvun Edelfeltiä yhdistää sama intohimon hämärä kohde: malli nimeltä Virginie.

Virginien tekijätiedot: Käsikirjoitus Tove Idström, ohjaus Heidi Köngäs, tuotanto YLE Draama. Päärooleissa Annika Poijärvi, Johannes Korpijaakko, Saana Hyvärinen ja Jussi Vatanen. Kuvailusta vastaavat Anu Aaltonen ja Hannele Antikainen.

Elokuva perustuu Anna Kortelaisen samannimiseen kirjaan.

Hyvässä seurassa ;-)

2009-11-12T14:07:00.001+02:00

Ai, tämähän on kiinnostavaa. Kaikki lausunnon antajat hallituksen esitykseen viestintämarkkinalain ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun muuttamiseksi ovatkin julkisesti listattuina täällä.

Nelosen uutisissa tänään kuvailusta

2009-10-26T15:52:00.002+02:00

Nelosen toimittajan mukaan tänään maanantaina 26.10. klo 18.45 alkavissa Nelosen uutisissa nähdään NKL:n tiedonsaantijohtaja Teuvo Heikkosen ja pastori Mikko Ojasen haastattelut Postia pappi Jaakobille-elokuvan DVD:n kuvailusta. Huomenna 27.10. Ylen radion kulttuuriuutisissa on niin ikään luvassa em. asiantuntijoiden haastattelut. Suomen ensimmäisestä kuvaillusta DVD-elokuvasta ovat uutisoineet myös MTV3 ja Helsingin Sanomat. Huomisista Ilta-Sanomistakin voi löytää aihetta koskevan uutisen.

- - - -

Tässä vielä tiedotetekstiä projektista:

Postia pappi Jaakobille –

ensimmäinen näkövammaisille kuvailtu DVD – elokuva

Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille on ensimmäinen Suomessa julkaistu kuvailuraidalla varustettu DVD. Kuvailu välittää näkövammaiselle katsojalle sen, mitä elokuvan repliikit ja äänimaisema eivät kerro: henkilöiden ulkonäön, ilmeet, eleet ja katseet sekä rakennukset, huoneet ja maiseman. DVD julkaistaan 6.11.2009

Pirkko-Leena Toikan kuvailu sulautuu luontevaksi osaksi Postia pappi Jaakobille - elokuvan kerrontaa. Se ei ole vain päälle liimattu selostus. Kuvailun kuunteleminen ei vastaa elokuvan katsomista, mutta se on erinomainen ”käännös”.

Suomessa ei ole tähän päivään saakka voinut ostaa DVD- elokuvaa, jossa olisi kuvailuraita. Toisin on esimerkiksi Britanniassa, jossa julkaistaan kymmeniä, ellei satoja kuvailtuja DVD- tallenteita vuosittain.

Postia pappi Jaakobille on lämminhenkinen ja koskettava kertomus armahduksen saaneesta elinkautisvanki Leilasta. Leila on tottunut pitämään huolta vain itsestään, joten tehtävä sokean pappi Jaakobin henkilökohtaisena avustajana aiheuttaa ristiriitoja.

Posteljooni tuo päivittäin kirjeitä, joissa ihmiset pyytävät apua pappi Jaakobilta. Kirjeisiin vastaaminen on Jaakobin elämäntehtävä. Leila on jo päättänyt lähteä pappilasta, kun kirjeiden tulo yllättäen lakkaa ja Jaakobin elämä järkkyy.

Kaksi täysin erilaista maailmaa kietoutuvat odottamattomasti toisiinsa, jolloin auttajan ja autettavan osat kääntyvät päälaelleen.

Postia pappi Jaakobille on Suomen ehdokas Oscar-kisaan.

”Postia pappi Jaakobille - elokuvan kuvailuraita kertoo minulle sen, miksi tämä koskettava tarina halutaan kertoa juuri elokuvan keinoin. Itsekin sokeana seurakuntapappina olen kiinnostunut ”näkemään”, miten Jaakob ja hänen avustajansa kohtaavat toisensa sanattomasti.”

Mikko Ojanen, Lappeenrannan seurakunnan kappalainen

Tanja Turunen/ Kulttuuripalvelu

Lausun lakiluonnoksesta!

2009-10-09T13:47:00.005+03:00

Lystikästä, että juuri firman kuulovammainen hemmo kiinnitti huomioni tähän uutiseen (lainsäädäntöhanke tv-ohjelmien tekstityksestä) ja sen mahdolliseen liittymiseen kuvailutyöhön. Olin ohittanut uutiset seminaarista ja lainvalmistelusta, koska kuvittelin otsikoiden perusteella, että aiheena on pelkkä TV-ohjelmien tekstitys. Itse asiassa aiheena on TV-viestinnän saavutettavuuden parantaminen, joten kuvailun on teoriassa pakko liittyä siihen.

Teoriassa.

Kun hankin käsiini lakiluonnostekstin, siellä mainittiin esimerkkimaan Britannian kohdalla kuvailu termillä 'äänikuvailu' (s. 8 ja 9). Eli kuka tekstin onkin kirjoittanut, hänellä on hiukan hajua siitä mitä esityksestä puuttuu - kuvailun osuus. Soitin asiaa valmistelevalle virkamiehelle Jussi Mäkiselle, ja häneltä sain tietää, että kuvailun osuudesta oli puhuttu, mutta äänitekstityksen tehokkuus oli sitten ajanut sen yli. Mäkinen sanoi myös, että kuvailun puuttumista tekstistä olisi toki voinut avata selvemmin.

No, oli miten oli, samainen Mäkinen kertoi että lausunnon laista voi jättää kuka vain, ei vain ne joille lausuntopyyntö on lähetetty. Lausuntojen tehot on jo nähty, mutta toisaalta tämä lie nyt ainoa hetki kun minämeitsi ikinä sanoisin lainsäädäntöhommiin mitään. Joten pistänpä lausunnon sitten menekseen.

Lausuntopyynnön vastaanottajissa näyttää olevan myös Näkövammaisten keskusliitto, joten toivon tietenkin että he ymmärtää puolestaan myös mäjäyttää samalla seikalla.

Tämmöisen laitoin:

"Asia: Luonnos 9.10.2009 - Hallituksen esitys laeiksi viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain muuttamiseksi

Pyytäisin asiaa valmistelevia viranhaltijoita huomaamaan seuraavan: kuvailu (ennen tunnettu nimellä kuvailutulkkaus, hallituksen esityksessä mainittu Britannian kohdalla s. 8 ja 9 termillä äänikuvailu) on yksi keino saattaa visuaalinen aineisto paremmin näkövammaisten saavuttamaan muotoon. Kuvailua käytetään Suomessa jo mm. teatteriesityksissä ja elokuvissa. YLEn tuotannossa tiedän kuvailua käytetyn ainakin elokuvassa Varpuset, ja ensimmäinen kaupallinen DVD-kuvailu on myös valmistunut, elokuvaan Postia pappi Jaakobille.

Kun puhutte lain muuttamisesta siten että äänitekstityksen ja ohjelmatekstityksen osuutta lisättäisiin ja varmistettaisiin, korostaisin, että näkövammaisten osalta visuaalisen viestin elämyksellinen vastaanotto varmistuu nimenomaan kuvailulla. Kuvailu on helppo liittää valmiisiin ohjelmatuotteisiin, ja uskoisin että haasteellisen suoran lähetyksenkin kuvailusta selviää kuvailija, joka on hankkinut paljon kokemusta alalta ja valmistautunut tilanteeseen etukäteen. Tällä hetkellä Suomessa on koulutettuja kuvailijoita parikymmentä kappaletta - tästä saa tarkempia tietoja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:stä.

Puhuin asiasta Jussi Mäkisen kanssa ja hän sanoi kuvailun tulleen mainituksi lain valmistelussa, mutta että sen jättämisen pois itse tekstistä olisi voinut perustella tarkemmin. Toivoisin tässä vaiheessa voivani vaikuttaa siihen, että keskustelua kuvailun liittämisestä aineistoon käytäisiin vielä ennen lain lukkoon lyömistä, tai että ainakin avattaisiin selkeästi se, miksi kuvailu näkövammaisten apuna ei saa tässä sama lainvoimaa kuin tekstitys ja äänitekstitys.

Asiaan liittyviä linkkejä:

Wiki - Kuvailutulkkaus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvailutulkkaus

Kuvailutulkkaus / Taru, 2006
http://tinyurl.com/ygy9jgz

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry.
http://www.kulttuuripalvelu.fi/

Esimerkki: kuvailun ammattilaiset UK:ssa - Vocal Eyes
http://www.vocaleyes.co.uk/index.cfm?p=11796;

YLE Varpuset kuvailtuna (tiedote)
http://www.nkl.fi/ajankoht/tiedote/2005/kuvailutulk.htm

Ystävällisin terveisin
Anna Arsniva"

Uudet kuvailulaitteet antavat laajoja mahdollisuuksia!

2009-09-30T16:58:00.002+03:00

No nyt on testattu uusia kuvailuluureja ja härpättimiä isossa salissa, jossa tekniikkaa pörisee tuvan täydeltä.

Valitettavasti en osaa sanoa varusteiden teknisestä puolesta paljon mitään. Mulla, testiajavalla kuvailutulkilla, oli käytössä asiallisen tuntuinen mikrofoni jossa oli säätöjä enemmän kuin olen nähnyt missään mikissä. Istuin "lennonjohdossa" eli siellä tekniikkakopissa, jossa tulkki muutenkin varmaan istuisi.

Mikrofonin kaverina pöydällä oli joku nökkä - olikohan se modulaattori tms? - ja kuuntelijat taas istuivat salin puolella luurit päässä. Luurit olivat "tavallista" Sennheiseria joita saa kaupasta, ja joita ihmiset käyttävät kuulemma esim. tv:tä katsellessaan. Niistä valitaan vain taajuus, josta kuuluu kuvailijan puhe. Eli periaatteessa näitä voisi hankkia mikä tahansa esityksiä tarjoava putiikki (teatterit, elokuvateatterit) aika siedettävään hintaan, muutamat luurit ja muut tykötarpeet kun maksavat yhteensä alle 500 e per setti.

Tietenkin Näkövammaisten kulttuuripalvelu hankkii näitä myös, mutta musta ei olisi hassumpi idea, jos vaikka joka teatterissa olisi varustus muutamalle näkövammaiselle.

Testaajat taas olivat eniten innoissaan siitä, että näillä varusteilla tai ainakin näiden varusteiden näyttämällä tiellä pystyisi esim DVD-elokuviin liittämään suoraan kuvailuraidan. Käytännössä idea tietenkin pitäisi ensin markkinoida tuotantoyhtiöille ja/tai levittäjille, pitäisi tehdä näyttöjä siitä, miten etukäteen nauhoitetu kuvailu ja elokuva pörisevät yhtäaikaa (juuri näillä vehkeillä onnistuu se) ja millaista etua kuvailu tuo sille joka ei näe. Ja tietenkin: keiden palkkalistoilla kuvailutulkki sitten on? Leffapuolen tietenkin. Taas uudet palkkioneuvottelut.

Mutta testauksen tulos? Vehkeet kestävät työnsä eivätkä ota häiriöitä isostakaan massasta ympäröivää tekniikkaa.

Tilannekomiikkaa:
Tulkki laskettelee kylmiltään tilanteeseen heitettynä pelkkää tekstiä: "Enkeli taivaan lausui näin miks hämmästyitte säikähtäin. Peppi Pitkätossulla on hevonen ja apina. Peppi Pitkätossulla on vieläkin hevonen ja apina. Jag tror jag tror på sommaren, jag tror jag tror på sol igen. ..." ja firman tuotantopäällikkö pistää päänsä kopin ovesta sisään. "Enkelitaivaan lausui Peppi Pitkätossun hevoselle jag tror jag tror.." Hempan ILME oli ikuistamisen arvoinen! :-D

Aisti kuvailu

2009-09-25T17:58:00.002+03:00

Ensimmäinen kuvailuopas, Aisti kuvailu, ilmestyi muutama viikko sitten. Riitta Lahtinen, Russ Palmer ja Merja Lahtinen ovat kirjoittaneet tämän kirjan, jonka nimessä siis *ei* ole yhdys sana vihrettä, vaan "aisti" toimii tässä verbinä :-)

Ostin.

Uudet laitteet testiajossa

2009-09-25T17:47:00.004+03:00

Uusia teatteri- ja elokuvakuvailuun sopivia laitteita ollaan metsästetty ja tulostakin saatu. Nyt on vuorossa "testiajot" paljon tekniikkaa ja mahdollisia häiriöitä sisältävissä julkisissa esitystilojen saleissa. Pääsen ensi viikolla mukaan yhteen testaukseen :-) Herkullinen lisä tavalliseen työpäivään.

Lisäksi salin vastaava henkilökunta ottaa oppia korvan taakse oikein kunnolla, sillä myös heidän intresseissään on varustaa salia paremmin kaikille käyttäjäryhmille. Kun kuvailulaitteiston testaus tuodaan suoraan omalle tontille, niin kaikki asiaan liittyvä tekninen kokemus on helppo poimia siitä. Win-win.

Kuvailuraita kaupalliselle DVD:lle!

2009-09-25T17:43:00.001+03:00

Klaus Härön Postia pappi Jaakobille -elokuvan DVD:lle, joka julkaistaan marraskuun alussa, tulee mukaan kuvailuraita. Kuvailukäsikirjoituksen on tehnyt ja kuvailun myös lukee Pirkko-Leena Toikka. Tuotantoyhtiö Kinotar tuotti kuvailun itsenäisesti ja tuottajan sanojen mukaan "absurdilla aikataululla".

Ensimmäinen kuvailuraita kaupalliselle DVD:lle on nyt siis totta!

Uusia tuulia

2009-05-04T21:10:00.003+03:00

Pitkästä aikaa ehdin kuvailijatyöryhmän kokoukseen. Uusia tuulia, uusia tuulia!

Yritämme taas luopua kuvailutulkki-nimikkeestä ja siirtyä kuvailijaan. On näetsen käynyt niin, että toimintaamme aletaan vihdoin tuntea (jihaa, vasta neljä vuotta ensimmäisestä koulutuksesta :->) ja muut tulkit kuten myös kääntäjät eivät kuulemma tunne oloaan ihan kotoisaksi tämän tulkki-nimikkeemme kanssa. OK, se käy meille vallan. Kuvailu on se mitä tehdään, kai sitä sitten voi olla kuvailija samaan hintaan.

Maailma on myös pyörinyt hyvää vauhtia, eli ne opit mitä meille annettiin ensimmäisissä koulutuksissa, on nyt syöty, eikä Suomessa piileskellen paljon elämässä edetä. Tarkoituksena on käydä tutustumassa vähintään Lontoon/Englannin kuvailijatoimintaan, ja parin ihmisen lähettäminen sinne jollain rahoilla onnistuu kyllä. Myös Saksassa mennään lujaa eteenpäin toisella tapaa kuin meillä tai Englannissa, mutta toiseen matkaan on turha haaveilla rahoja mistään kuin pers kaivaa itse omasta taskusta jos haluaa mennä. Sama vika Barcelonan kesäisen kuvailukonferenssin kanssa - ihan turha haaveilla näillä tietämillä. Mutta se on tullut nyt jo ihan selväksi, että keskenään ei kannata jäädä istumaan, siinä ei tuu kuin sammalta pyllyyn. Tullut selväksi meille siis; nyt pitäisi vielä saada rahoittajat jotenkin hereille...

Kolmas uusi iso asia on kuvailulaitteistojen viimeaikainen tekninen kehitys. Iiriksen kannettavat kuvailulaitteistot vetelee viimeisiään ja ovat alunperinkin olleet kaikkea muuta kuin käyttömukavat. Monissa paikoissa, esim. isommissa museoissa, on jo sekä kuulo- että näkövammaisille sopivia viimeisen kiljahduksen mukaisia langattomia vermeitä ja jopa "kattosuihkuja". Homman heikkous on siinä, että meistä kuvailijoista kukaan ei ole vielä tuttu näiden vehkeiden kanssa. Koulutusta ja tutustumista pitäisi saada kehiin und schnell.

Tämä meidän nykyinen kuvailijatyöryhmä jatkaa edelleen toimintaansa, suunnitteluaan ja päivitystarpeiden silmälläpitoa. Vaikka en ole livekuvaillut lopputyöni jälkeen, olen mielelläni edelleen ryhmässä mukana, sillä haluan kuitenkin päästä edistämään kuvailutoimintaa tietoa levittämällä aina kun mahdollista. Ja sitäpaitsi haluan tuntea ne ihmiset edelleen, koska ne on hyvää porukkaa :-)

Seuraava jatkokoulutuspäivämme sovittiin joulukuun puolelle lauantaiksi. Sitä ennen pitäisi olla hoidettu Lontoo ja pari muuta isompaa tiedonjakokeikkaa.

Vielä yksi lopputyö (ja osuuteni siinä)

2008-02-22T10:12:00.004+02:00

Edit alempana 28.2.

TaiKissa on valmistumassa lopputyö kuvan sanallistamisesta. Olen tietty suht innoissani, koska kuvailutulkkeja on nyt pyydetty auttamaan kahden työn (kuvataiteen) kuvailulla. Innoissani siis siksi, että mähän en ole tehnyt livekeikkaa kun ei hirveästi kiinnosta, mutta tänä vuonna tämä on jo toinen lopputyö jossa pääsen auttamaan siksi, että tuli aikoinaan käytyä kuvailutulkkikoulutus. Ja itse asiassa tuo mennyt Accu-projektikin oli muunmuassa lopputyö!

Linkin takana on tulkkien saamia ohjeita ja materiaaleja. Siellä on myös sanallistettavat kuvat. Olen nyt tehnyt jo kuvailun kyseisestä Linnovaaran pläjäyksestä, mutta Hytönen odottaa vielä vuoroaan. Uskoisin että Hytönen on helpompi; noihin ei-esittäviin täytyy aina paneutua jos mitä kautta ja miettiä tavuviivoin mitä aikoo sanoa, sillä tarkoitushan on kuitenkin välittää keskivertoelämys, jonka teoksesta voi saada.

Alla kuvailuni Juhani Linnovaaran Elollisesta asetelmasta:

Linnovaaran Elollinen asetelma on öljyvärityö kankaalle, korkeus 80 senttiä ja leveys 104. Sille on valittu hopeanväriset aika ohuet alumiinikehykset, jotka eivät vie huomiota itse teoksesta.

Linnovaaran työt ei ole olleet realistisia sitten 50-luvun eli tämäkin työ, vuodelta 1965, on ei-esittävien kategoriassa.

Tästä voi silti aistia tunnelmia ja tuttujen esineiden hahmoja, onhan nimessäkin sana "asetelma" eli jotain voi olettaa asetelluksi. Tämä on vähän kuin leikkiä, taiteilijan ja yleisön välistä sopimista siitä, mitä halutaan esittää ja mitä halutaan nähdä.

Yleisvaikutelmaksi jää harmaa siihen tapaan kuin valoton pakkaspäivä tai sumuinen syysaamu, ei kovin lämmin ja vähän samea, väsynytkin. Keskellä työtä hallitsevana elementtinä voisi nähdä pöytäpinnan, joka melkein täyttää työn alaosan lähes puoliväliin asti korkeutta. Pöydän pinta on suttuisen värinen epämääräinen harmaa-sinertävä-beige ja pintaa on elävöitetty myös raapaisuilla ja valuvilla väreillä. Pöydän ulkopuolella vasemmalla on sinertävää epämääräistä aluetta ja myös sininen pystyviiva, joka jatkuu hentona kehystämään koko asetelman kolmelta sivulta.

Vasemmalla puolen pöytää erottuu matala resuinen asetelma, jossa on värimaailmalle poikkeuksellista kirkasta eli lämmintä keltaista. Saattaisimme sopia huonokuntoisesta kukka-asetelmasta tässä kohtaa. Suoraan tämän kukka-asetelman alapuolella on tyly tumma alue, hiukan kuin varjo joka lankeaisi jostain kuvan ulkopuolella olevasta.

Pöydällä on muutakin. Oikealla reunalla on tummansininen, valuvareunaiseksi jätetty hahmo joka voidaan varmaan turvallisesti tulkita kirjaksi tai sen tapaiseksi esineeksi. Lähellä kirjaa, melkein pöydän keskustassa on sitten tämän asetelman arvoituksellisin viritys, ylöspäin kurottuva ohut hahmo. Tämä hahmo rakentuu kuin pöydälle olisi kerätty parin kämmenellisen verran vaaleita roskia, kasattu ne, ja kuin kasasta erkaantuisi matkalle ylöspäin musta joulukuusenpallo, ja siitä ylös kohoaisi pätkä vaaleaa lettinauhaa huonolla rusetilla. Heti jatkona tässä näiden yläpuolella on taas sininen pilvimäinen alue, joka kooltaan vastaa melkeinpä pöydän kukka-asetelmaa. Eli nyt tässä on kolmionmuotoa, jossa vasemmassa alakulmassa resuinen kukka-asetelma, oikeassa alakulmassa tummansininen kirja, ja ylhäällä, melkein keskellä, sininen pilvi kuin ajatus.

Linnovaaralle usein tyypillinen huumori puuttuu mielestäni tästä työstä kokonaan. Tämä luo pikemminkin juuri väsynyttä ja syksyistä tunnelmaa, ja mielestäni on varsin mahdollista että Linnovaara on käyttänyt sarkastisesti sanaa 'elollinen' työn otsikoinnissa. Niin vähän mitään elollista tässä voi aistia.

Lisäys 28.2.08:

Petri Hytönen: IHME

Kuvittele matala iso toimistohuone, jossa on muutama ihminen töissä. Toimisto jatkuu omasta pisteestäsi etuvasemmalle ja pitkälle oikealle, suoraan edessäsi on pöytien ja pylväiden täplittämää tilaa. Pitkä rivi ikkunoita hahmottuu kauempana oikealla. Äänimaisema on tavallista toimistojuttua, näppäimistön nakutusta, ihmisten puhetta, askelia, paperinkahinaa. Edessäsi vasemmalla paitahihasillaan oleva mies työskentelee tietokoneella, paljon kauempana vasemmalla on naishahmo pienenä oman pöytänsä ääressä. Kaukana oikealla on myös kaksi mieshahmoa paitahihasillaan, toinen istumassa ja toinen seisoo.

Tämä on Petri Hytösen Ihmeen maisema. Tavanomainen toimistoympäristö arjessaan, vesiväriteiniikalla utuisesti ja hiukan unenomaisesti toteutettuna. Kaikki ääriviivat ja värit on pehmeitä ja epäselviä.

Tämän kaiken arjen keskelle - ja taulussakin keskelle - on ilmaantunut jostain vaalea mieshahmo, luonnollisen kokoinen nuorehko mies joka hymyilee vinosti ja jongleeraa monella pallolla yhtäaikaa. Erikoista kaverissa on että hänen ihonsa on valkoinen ja myös vaatteet ovat valkoiset, tosin teknisesti Hytönen on häivyttänyt jalkoja näkymästä niin että housujen ja kenkien väristä ei voi olla varma. Oikeasti en voi olla myöskään varma ilmaantuuko hahmo nyt vai onko hän ollut toimistossa koko ajan - oli miten oli, kukaan ei kuitenkaan kiinnitä häneen mitään huomiota. Ehkä hän, palloineen, onkin näkymätön toimiston väelle? Hahmon katsekontakti suuntautuu meihin jotka olemme taulun ulkopuolella.

Petri Hytösen Ihme on mittava kooltaan, leveys 230 cm ja korkeus 146. Pari senttiä paksut puukehykset on maalattu mustiksi.

Kuvasisällön osalta tässä on hauskaa ristiriitaa siinä, että kuvattu tila on hyvin arkinen mutta kuvaustekniikka pehmeä, ja että tämä vaalea hahmo pompottelee ilmassa - tai ehkä työntää käsistään esiin, mistä me tiedetään - toistakymmentä eriväristä palloa joita toimiston ilma on sakeanaan; ja kuitenkaan kukaan ei kiinnitä mitään huomiota tähän tyyppiin. Ihme!

TV 1 tänään: Riitta Lahtinen ja haptiisit

2008-02-13T17:27:00.001+02:00

(Viesti Eevalta Kulttuuripalvelusta)

Jos olette television ääressä tänään keskiviikkona illansuussa, katsokaa TV 1:stä tieteen ajankohtaisohjelma Prisma Studio. Haastateltavana on Riitta Lahtinen, joka on taannoin saanut väitöskirjatyönsä päätökseen! Väitöskirjahan käsittelee kosketukseen perustuvaa kommunikaatiota, jota käytetään aikuisena kuurosokeutuneen ihmisen kanssa.

Tässä ohjelmatiedot:

TV 1 Prisma Studio 13.2.2008 klo 18:30 - 19:00

Kuinka kuurosokeutuneelle kuvaillaan maisema? Suomalaistutkija kehitti uuden kielen, joka perustuu kosketukseen.

Täysin onnistunut infopäivä

2007-11-12T22:14:00.000+02:00

Tähän tulis nyt muutama sydämenkuva heti alkuun. Kuvailutulkkien infopäivä kulttuurilaitosten edustajille meni just kuten allaolevaan ohjelmaan on kirjoitettu. Jopa aikataulukin siis piti, mitä ei turhan monessa putiikissa näe nykyään.

Vieraita oli tullut aina Lapista ja Eestistä saakka. Kaikkiaan osallistujia oli noin 40. Hirveän hyvä saldo. Ihan tajuttoman hyvä!

Osa meistä tulkeista oli ryhmiä kuljettavina oppaina - mm. minä tein tätä puuhaa mieluummin kuin esiinnyin - osalla oli oma testipiste hoidettavana. Ip oli vielä muutamia 10-30 minuutin pätkiä, esittelyjä ehkä pikemminkin kuin luentoja. Ei tylsää hetkeäkään, hyvin rytmitetty.

Ensimmäistä kertaa sain lätkän jossa nimeni alla lukee tittelinä kuvailutulkki. Aika lystikäs tunne. Ja mikä parasta: tunsin koko päivän, että minustakin voi olla selvää hyötyä, jos olosuhteet on oikeat. Sekin oli lystikäs tunne, jota ei liian usein koe nykyään!

Tuleepas paljon ihmisiä!

2007-11-11T12:28:00.000+02:00

Kuulemma noin 40 ilmoittautunutta kuvailutulkkaus-infopäivään! Varsin hyvä saalis. Toistaiseksi olisi semmoinen idea, että Jaana ja minä ollaan ottamassa vieraita vastaan ja ohjataan niitä naulakon kautta auditorion suuntaan. Meillä kaikilla on myös omat ryhmät joita kierrätetään koklauspisteestä toiseen. Toiset ihmiset taas on hoitamassa pisteitä.

Siinähän se päivä meneekin. Neljäksi taas Torkkelinmäelle.

Kulttuurilaitosten edustajat! Semma 12.11.: kuvailutulkkausinfoa

2007-10-23T14:15:00.000+03:00

KUTSU SEMINAARIIN

Kuvailutulkkaus kulttuurilaitoksiin! Seminaari kulttuuripalvelujen tuottajille
maanantai 12.11.2007 klo 10:30–16:30
Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Marjaniementie 74, Helsinki

Onko asiakkainanne näkövammaisia ihmisiä, joita haluaisitte palvella entistäkin paremmin? Vai eikö asiakaskunnassanne ole näkövammaisia vielä lainkaan?

Oletteko tutustuneet kuvailutulkkaukseen?

Kuvailutulkkauksen avulla taideteoksen tai -esityksen visuaaliset elementit kuvaillaan ihmiselle, joka ei niitä muuten aisti. Kuvailutulkki kertoo sanoin sen, mitä näkövammainen ei voi nähdä. Kuvailussa on mahdollista hyödyntää myös muita viestinnän tapoja kuin puhetta, esimerkiksi kosketusta ja kehon liikkeitä. Kuvailutulkkaus täydentää ja avartaa taide-elämystä.

Kuvailutulkit kuvailevat mm. taidenäyttelyitä, teatteri- ja elokuvaesityksiä ja museokierroksia. Heitä voi hyödyntää näkövammaisen liikkumistaidon ohjauksessa, arkiaskareissa tai kaupunkikierroksella - vain mielikuvitus on rajana.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjestää 12.11.2007 kuvailutulkkausta esittelevän seminaarin kulttuurilaitoksille ja
muille kulttuuripalvelujen tuottajille. Tilaisuus pidetään Helsingissä näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksessä.

Tarjoamme mahdollisuuden kokeilla, miltä kuvailutulkkaus tuntuu ja miten se avaa aisteja. Esitämme välähdyksiä eri taiteenlajien kuvailusta. Kerromme kuvailutulkin työstä ja kuvailun tilaamisesta. Vakuutamme teidät kuvailutulkkauksen hyödyistä kokijoiden kertomuksin!

Ilmoittautumiset viimeistään 1.11.2007 ja tiedustelut:
kulttuurisihteeri Eeva Jeronen, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry,
eeva.jeronen@kulttuuripalvelu.fi, puh. (09) 3960 5505.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on kouluttanut opetusministeriön tuella noin kaksikymmentä kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeina toimii mm. teatterialan ja viestinnän ammattilaisia, taidelaitosten henkilökuntaa, viittomakielen tulkkeja sekä näkövammaisten parissa työskenteleviä ihmisiä.

Seminaari järjestetään opetusministeriön tuella osana kuvailutulkkauskoulutusta.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry
PL 30, 00030 IIRIS
puh. (09) 3960 5505, 3960 5500
toimisto@kulttuuripalvelu.fi
www.kulttuuripalvelu.fi

Seminaarin ohjelma

11:00 Tervetulosanat

11:10 Kuvailutulkkauspisteet:
- aamukahvi Pimeä Caféssa
- elokuva
- kuvataide
- museokierros

12:30 Lounas

13:15 Miten taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parannetaan?

13:25 Mitä näkövammaiset odottavat kulttuuripalveluilta?

13:45 Mitä kuvailutulkkaus on, miten kuvailu tehdään ja miten
kuvailutulkkaus hankitaan?

15:00 Kahvitauko

15:20 Kokemuksia kuvailutulkkauksen käytöstä: tilaajien ja kokijoitten
puheenvuoroja

15:45 Keskustelua

16:15 - 16:30 Päätössanat

Ilmoittaudu 1.11. mennessä --> Eeva Jeronen

Pimeät kahvit

2007-10-23T13:16:00.000+03:00

Tssihii, olipas hassu viikon aloitus eilen. Koska isännöimme 12.11. pidettävää kuvailutulkkauksen infopäivää, johon kuuluu myös vieraiden kuljettaminen näkövammaisen kahvilakokemukseen, piti ensin tietty itse käydä kokeilemassa pimeää kahvilaa Iiriksessä.

Olihan se. Huoneeseen oli laitettu kaksi pöytää tuoleineen, tiskiltä sai kahvikupin ja vain toisessa pöydässä oli pullat ja maidot. Kahvilan meluisa äänimaailma oli luotu kaiuttimien kautta (ihan naurettava, tuumasivat näkkärit, mutta) meille näkeville se meni täydestä. Meitä oli vajaat 10 ihmistä plus koira, puolet ihmisistä näkeviä. Koiria oli enemmänkin, mutta ne jätettiin eteiseen. Tilaan mahtuu oikeastikin max kymmenen ihmistä, niin että tunnelma oli tiivis.

Huomioita? No, ekanakin toisten koskettaminen on ihan perusteltua. Olkapää, puseron selässä roikkuminen, mitä vaan jos ittee jänskättää. Sitten kun jotenkin pystyy kömpimään pöytään läikyttämättä mukista kenekään päälle, pitää saada itelleen tuoli niin että vielä muistaa, minne laski mukin siksi aikaa. Ja onko se sitten oma muki vai kaverin... Ne maidot ja pullat toisesta pöydästä on sitten oma lukunsa.

Hassua oli se, että kun ihminen siinä vieressä puhuu, sitä kuitenkin kääntää pään puhujan suuntaan, silmät auki. Vaikkei mitään näe. Ja samoin, jos joku puhuu tään ekan takaa, sitten sitä kurkottaa samalla lailla nähdäkseen sen ihmisen, vaikka varppina ei näe. Liike on automaattinen.

Kenellekään ei tullut mitään ahistuksia tai paniikkeja.

Olis ehkä lystikästä kuvata tommoinen 20-minuuttinen hämminki infrapunakameralla tai jotain. Olisi paljon hassuja ja turhia suojautumiseleitä ja tökkimistä näkeviltä, kun taas näkövammaiset on tuossakin tilanteessa ihan tavanomaisessa ympäristössään.

Näkövammaisten lehdessä Kajastuksessa on muutens iso kuva Rosettasta. Ei sillä, että siitä henkilöllisyys mitenkään paljastuisi :-)

12.11. kuvailutulkkauksen esittelypäivä!

2007-09-06T19:31:00.000+03:00

Kuvailutulkkaus ja kuvailijoiden kouluttaminen on osa viime vuosina yhä merkityksellisemmäksi noussutta yleistä saavutettavuus- ja esteettömyysprojektia. Näkövammaisten kulttuuripalvelu ja kuvailutulkit järjestävät seminaari- ja tiedotuspäivän kuvailtulkkauksesta ma 12.11.2007.

Seminaari on suunnattu kaikille kulttuuritapahtumien järjestäjille - esim. teatterit, museot, elokuvanäytösten järjestäjät - joiden tuotannoissa näkövammainen yleisö saattaisi tarvita kuvailutulkkausta. Seminaarissa on tarkoitus näyttää, mitä kuvailutulkkaus käytännössä on ja kertoa yksityiskohtaisesti miksi, miten ja mistä palvelua voi tilata ja myös, miksi palvelu on maksullista.

Lisää infoja myöhemmin!

Iiris-talo

2007-09-06T19:29:00.000+03:00

Nyt kävi silleen, että kuvailutulkit ei olleet varsinaisesti tutustuneet koskaan Iiris-taloon. Tämä huomattiin vähän itsellekin yllättäen viime kokouksessa, ja päätettiin aloittaa tämä uusin kokous nimenomaan taloesittelyllä.

No, Iirishän on hirveän iso ja suunniteltu esteettömäksi ja vimosen päälle muutenkin. Siitä on tehty 25-minuuttinen esittely-dvd (voi kysyä varmaan talon tiedottajalta jos kiinnostaa), joka oli älyttömän hyvä ja kertoi tosi paljon myös näkövammaisuudesta talon kautta. Eikä Iiris lopultakaan ole vain näkövammaisille vaan siellä pyyhältää jos mitä sakkia, on allastilat kuntoutukseen ja studiot äänikirjojen lukemiseen ja pajat keramiikan värkkäämiseen jne. Vaikka mitä.

Katsottiin se filmi ihan lumoissaan ja mentiin sitten pikkuisen kiertelemään - ei voinut paljon kun oppaalta loppui aika. Mutta kaikkein viehättävin oli varmaan just tämä Aviris-apuvälinemyymälä. Puhuvia vehjeksiä! Vehje joka tunnistaa värin ja kertoo sen suomeksi! Puhuvia purkinkansia! Puhuvia vaakoja! Äänteleviä palapelejä! Ja muuta ja muuta. Jäätiin sinne niin jumiin ettei o tottakaan :-)

Kokous oli myös hirveän hyvä. E. oli tehnyt seminaaripäivälle planin ja siitä sitten vaan säädettiin vähän omaan suuntaamme. Pari tuntia tosin tuli istuttua asian ääressä, mut ei se mitään, nyt on selvää sävellystä koko istumisen edestä.

Päivitystä YLEstä ja syksyn semmasta

2007-09-04T11:44:00.000+03:00

Näyttää siltä, että YLEn draamatuotannossa ei ole nyt syksyn puolella mitään joka sopisi hyvin kuvailutulkattavaksi (tai äänikuvailuun, kuten YLE haluaa käyttää omaa termiään), mutta ensi kevään ohjelmakartta on vasta valmisteilla ja vahti on asemissa.

Kuvailutulkkitoimikunnassa olemme valmistelemassa kaikille kulttuurituottajille - ekana mieleen tulevat teatterit, museot, elokuva, kuvataidekokoelmat - suunnattua saavutettavuusseminaaria. Semma toteutuisi marraskuussa. TÄMÄ on nyt se piste, jossa yritetään kertoa kaikille isojen putiikkien avainhenkilöille, että kuvailutulkkausta on olemassa, mitä se on ja miten asia saattaisi vaikuttaa heidän työhönsä tai laitokseensa.

Seminaarin ohjelma on ok. Nyt jänskättää vaan tiedotuksen puolesta: leviääkö tieto varmasti kaikille joiden pitäisi saada tietää? Saadaanko paikalle kaikki joiden tarvitsee saada tietää? To be continued!

Denmark Design Delighting 5 Senses

2007-06-16T08:57:00.000+03:00

via Marjut

Ehkä suuntaudun

2007-06-11T18:24:00.000+03:00

Toimikunnan kokous tänään - huonoon aikaan aina, on normi-ihmisen työpäivän aikana... Nytkin oli tosi vähän tulkkeja paikalla, lähinnä meitä jotka pääsee parhaiten luistelemaan duuneista.

En pitänyt taas mistään. Kuvailutulkkien toiminnan raamituksessa on jotain tavattoman vaikeaa. Byrokraattiset sivutuulet eivät yhtään helpota asiaa.

Nyt kun mulla on mahdollisuus suuntautua kirjoittamaan ja infoamaan toiminnasta, saatan käyttääkin nimenomaan sen mahdollisuuden. Jos on niin - kuten näyttää olevan - ettei mua enää huvita yrittääkään livekeikkoja, voin toki käyttää saamaani oppia muuten. Vaikka toiminnan markkinointiin.

Seminaaripäivä 26.5.07

2007-05-26T15:39:00.000+03:00

Hyvää:
- kaverien näkeminen
- paljon erilaisia uusiakin ihmisiä mukana, kuka mistäkin syystä kiinnostuneena
- äkkipakko ruveta paritulkkaukseen Anun kans kylmiltään - en ole ikinä tehnyt mokomaa mutta yhtään ei hyydyttänyt vaan meni ihan hyvin
- kaikki tekijänoikeuksiin ja palkkiohin liittyvät pohdinnat ja tietopaketit
- Eeva kertoi Saksassa käytössä olevista uusista teknisistä ratkaisuista kuvailujen tallentamisen ja vastaanoton suhteen - tagit ja skanneri... Systeemin on kehittänyt näkövammainen mies. Kuvaus oli äärettömän mielenkiintoinen ja kuulosti maailman helppokäyttöisimältä asiakkaan näkökulmasta. Sanoin, että Eevan on saatava ohjelmasta kymmenminuuttinen, jossa hän kertoo tämän lounaspöydässä smalltalkitun kaikille.

Huonoa:
- uuh, en jaksa edes selittää, mutta yksi puolen tunnin luento oli niin hanurista että muistiinpanoihin ilmestyi vain "lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo lopeta jo"
- lounaalla oli pääosin vihannesjuttuja, mutta otin hieman myös lihaa ja ylipäätän reiman annoksen... josta tiettykin seurasi väsymys iltapäiväksi
- lähdin kotiin kaksi tuntia ennen juttuejn loppumista.

Nyt päiväunille.

Kun ei huvita

2007-05-24T12:22:00.000+03:00

Olen joutunut miettimään omalta osaltani, tuleeko tästä sivuammatista tai harrastuksesta mitään. Oma innostus ei taida enää riittää.

Selitän: koulutus oli mahtava. Se oli juuri sitä mitä kaipasin silloin, ja olin tosi innoissani aloittamaan uusia juttuja ja oikeasti kuvailutulkin hommia. Mutta... kaikki rakenteet puuttui. Mitään ei ollut valmiina. Mikään ei voinut käynnistyä siltä seisomalta, eikä varsinkaan työ. Päätettiin siis tehdä puuttuvat itse, niin infopaketit teattereille ja museoille kuin keikkablogi ja jos mitä. Näitä ei ole vieläkään, kahden vuoden jälkeen. (Postituslista on, jipii.) Mutta nyt tässä vaiheessa - kun on jo sovittu että tehdään - ei yksilö voi ottaa good old "jos haluat sen syntyvän, tee itse" -otetta ja tosiaankin tehdä materiaalit itse ja käydä itse puhumassa kymmenessä eri teatterissa. Eli tässä nyt vähän seisoskellaan motissa, katteli mihin suuntaan vain. Varsin turhauttavaa on ollut jo pitkään, en ole tottunut seisoskelemaan tumppu suussa jos organisointi ja matskut odottaa tekijäänsä.

Keikkaa pukkaisi jo nykyään. Koko kevät on ollut hyvän tarjonnan aikaa. Muut ovat tehneetkin keikkoja. Minä en ole hyväksynyt yhtään työtarjousta (paitsi sen DVDn, mutta se oli kaverihommaa). Kun ei duuni alkanut raivolla heti silloin 2005 vaan jäi tahmaamaan, nyt tarjoukset on jo ihan yhdentekeviä, en jaksa enää välittää. Oma työ vie kahdeksan tuntia päivästä, enkä enää taivu ajattelemaan niin että antaisin lopuista tunneista joidenkin muiden käyttöön. Varsinkaan sellaisen porukan, joka ehdottelee näin hävyttömiä.

Silti on kiva nähdä tulkkikavereita - hyvää porukkaa ja hyviä ihmisiä. Meillä on jatkokoulutuspäivä Teatterikorkeassa ensi viikonloppuna, ja sinne suuntaan kyllä. Käyn myös työryhmän kokouksissa niin kauan kunnes toiset alkaa ihmetellä, miksen tee keikkoja :-) Siksen tee kun ei huvita.

Jumalan kaikki oikut -tv-sarjan 1. osa kuvailutulkattuna

2007-03-12T15:51:00.001+02:00

Aika: tiistai 20.3.2007 klo 18:00
Paikka: Iiriksen auditorio, Marjaniementie 74, Helsinki
Kuvailutulkit: Hannele Antikainen, Seija Hakkarainen ja Taina Miettinen

Jumalan kaikki oikut on YLE Draaman tuottama neliosainen draamasarja. Sarjan tapahtumat sijoittuvat nykypäivään, suomalaiseen keskisuureen kaupunkiin. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus kokea Jumalan kaikki oikut -sarjan ensimmäinen osa kuvailutulkattuna!

Huulipunaa, peruukkeja, tanssitunteja.
Palveluammatteja, moraalin molemmin puolin.
Epäsovinnaista rakkautta.
Raskaus ja lapsettomuus.
Hyväntekijät. Pahantekijät.
Seteleitä, suuria ja pieniä, kaikenlaista kaupan.

Käsikirjoitus Tove Idström. Ohjaus Jarmo Lampela. Pääosissa Rea Mauranen, Janne Reinikainen, Ilja Peltonen, Elsa Saisio, Anu Sinisalo, Laura Birn, Martti Suosalo ja Pertti Sveholm.
Tuotanto: YLE Draama 2006

Tapahtuma on osa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n opetusministeriön tuella järjestämää kuvailutulkkauskoulutusta. Kuvailun jälkeen yleisöllä on mahdollisuus antaa palautetta - keskustelu on erittäin toivottavaa. Vapaa pääsy: tule ja tuo tuttavasikin!

Dvd-opas saavutettavuudesta nyt saatavilla!

2007-02-01T13:19:00.000+02:00

(ja kerta kiellon päälle, vielä Kehyksen tiedote asiasta)

Tilaa Avoimet ovet -dvd!
Kansainvälinen opas kulttuurikohteiden saavutettavuuden kehittämiseen

Saavutettavissa kulttuurikohteissa kaikki voivat hankkia tietoa, saada elämyksiä ja osallistua. Dvd-opas Avoimet ovet - miten kulttuuriperintökohteista ja näyttelyistä tehdään saavutettavia on innostava ja havainnollinen työkalu kulttuurikohteiden saavutettavuuden ja käyttäjäystävällisyyden parantamiseen.

Laaja-alainen audiovisuaalinen opas sisältää esittelyelokuvan lisäksi kahdeksan lyhytelokuvaa (yhteensä 113 min.), joista jokainen käsittelee yhtä saavutettavuuden osa-aluetta. Osa-alueet ovat erilaisten yleisöjen tarpeisiin perehtyminen, toimintasuunnitelmien luominen, kohteiden arviointi, viestinnän kehittäminen, rakennetun ympäristön esteettömyys, ymmärtämisen helpottaminen, monenlaisten kulttuuritaustojen huomioiminen ja oppimaan innostaminen.

Oppaan esimerkit on koottu museoiden ja muiden kulttuurikohteiden kehittämisprojekteista Suomesta, Norjasta, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Kreikasta. Dvd tarjoaa viisi tekstitettyä kielivaihtoehtoa ja esittelyelokuvaan voi tutustua paitsi kuvan ja äänen välityksellä myös kansainvälistä viittomakieltä tai englanninkielistä kuvailutulkkausta hyödyntäen.

Avoimet ovet -dvd on tarkoitettu kulttuuritoimijoiden käyttöön ja se tarjoaa havainnollisia esimerkkejä etenkin kulttuuriperintökohteista. Opasta voi käyttää dvd-asemalla varustetulla tietokoneella tai dvd-soittimella.

Opasta voi käyttää myös koulutustarkoituksiin. Avoimet ovet -dvd:n on tuottanut taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys Valtion taidemuseosta yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun MediaLabin kanssa. Opas on tuotettu osana laajempaa kansainvälisen kulttuuriperinnön ACCU-hanketta. Access to Cultural Heritage: Policies of Presentation and Use 2004-2007 -projektia koordinoi Museovirasto. Hanke on Euroopan unionin Kulttuuri 2000 -ohjelman osarahoittama.

Dvd on maksuton. Tilaukset: shop(at)fng.fi (toimituskulut veloitetaan) tai Museovirasto, Kehittämisyksikkö, PL 913, 00101 Helsinki (kirjeeseen merkintä "Open Doors DVD") Subscriptions from outside Finland to tapani.sainio(at)nba.fi or to the postal address of the Finnish National Board of Antiquities.

Lisätietoja Kulttuuria kaikille -palvelusta Valtion taidemuseosta. Otamme myös mielellään vastaan palautetta.

Lisätietoa ACCU-hankkeesta osoitteesta www.accessculture.org

Kulttuuria kaikille -palvelu
Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys
Valtion taidemuseo
Kaivokatu 2
FIN-00100 Helsinki
info(at)kulttuuriakaikille.info
p. +358 (0)9 1733 6378
f. +358 (0)9 1733 6216
www.kulttuuriakaikille.info

Open doors -julkistus Kiasmassa

2007-01-31T20:34:00.000+02:00

Oon niin tyytyväinen! Ensinnäkin, paikalla oli ihan älyttömästi väkeä siihen verrattuna mitä oli veikattu - melkein koko Kiasman teatteri täynnä. Jotain 60-80 ainakin. Huippua!

Omalta pers.kohdaltani hienoin hetki oli kun Helena laittoi DVD:n intron pyörimään, ja siitä nimenomaan sen kuvailutulkatun version. Olin jättänyt työn käsistäni siinä vaiheessa kun olin tehnyt suomenkielisen kässärin ja saattanut englanninkielisen lukijan Rich Lyonsin ja Helenan yhteen. En ollut koskaan nähnyt, saati kuullut e-kielistä versiota. ENNEN KUIN NYT! Awesome! Se oli järjettömän jännää :-) Intro kesti vain seitsemisen minuuttia mutta pökersin nyrkkejä sisäkkäin ja kuuntelin sydämen pu-pumia koko ajan. Se näytti ja kuulosti ihan ehjältä ja hienolta. Mitenkään ei olisi niihin tyhjiin sekunteihin saanut parempaa. Myös se oli ihan ok, että kuvat ja kuvailu kulkivat eri tahtiin, koska ne aina saavuttivat toisensa lopussa, ja pösilökin näki/kuuli että näkövammaiset ihan oikeasti SAA tärkeimmät palat samasta kuvavirrasta kuin näkevätkin. Suuri hetki. Oli myös kiva kun Sari mainitsi mutkin kiitoslistalla, vaikka muut olivat tehneet diljoonasti enemmän töitä.

Helena piti tosi hyvät spiikit, ja myös toinen esimerkkipätkä DVD:ltä oli oikeasti kiinnostava ja tosi siisti. Loistavaa, että DVD:tä saa ilmaiseksi, meitsi hankkii heti huomenna itelle yhden ja töihin yhden.

Vinkut oli julkkarin jälkeen kuten olettaa saattaa. Juttelin siinä Riikan kanssa, ja häneltä kuulin sen mitä oltiin pikkusen mietitty jo ennen kuvailutulkkauksen lukijan valintaa... eli että kun introssa oli jo valmiina miehen ja naisen voiceover-äänet, ei ollut oikein mahdollista löytää erottuvaa lukijaääntä. Oli pakko turvautua eroon am.e. ja br.e., varsinkin kun mieslukijan ja mies-voiceoverin äänet oli aika identtiset :) Aina ei voi pelkästään voittaa. No, paitsi tänään just kaikki tuntuu voitolta. Jepjep!!

Neuvostoliiton inkarnaatio?

2007-01-16T18:09:00.000+02:00

Noni, nyt tulikin ihan jotain uutta! Keskusjohtoisuus yritti marssia kuvailutulkkitoiminnan päältä oikein piikkarit jalassa elikkäs meidän työryhmää rappusen ylempänä oleva hallitus kävi tosissaan esittämään, että kt-toimikunnan muodostaa tästä lähtien neljä virka- ja luottamusmiestä jotka sitten aina halutessaan tai tarvitessaan kutsuu asiantuntijajäsenen paikalle kokoukseen, eli siis jonkun kuvailutulkeista.

Me oltiin että mitäVITT. Tarkistin asian esittäneeltä vielä erikseen, koska oli ihan mahdoton uskoa että joku pudottelee leipäluukustaan tommosia: tarkoittaa siis, että kuvailutulkit ei pääse kuvailutulkkitoimikunnan kokouksiin kuin kutsuttuina asiantuntijoina? Juu, näin.

Ei vittu. Olisitte nähneet niitä ilmeitä. No, sivistyneiltä ihmisiltä - ne toiset - vie jonkin aikaa sanoa kauniisti "käärikää ehdotuksenne kulmikkaaksi ja tunkekaa", joten yli tuntihan mokomaa vähintääkin jouduttiin vatvomaan, ennen kuin oli ihan selvää, että tulkit eivät aio edelleenkään pyytää keneltäkään kokouspalkkioita kuten eivät ole pyytäneet tähän mennessäkään, ja että tulkit jatkavat entiseen malliin ideointi- ja kuulumiskokouksiaan keskenään ja talkoilla. Keskushässäkältä tarvitaan tiloja noin 3-4 kertaa vuodessa á 2h ja kulttuurisihteerin työpanos siinä kohtaa, että jos hän pitäisi pöytäkirjaa - ja tulkoon keskushässäkästä jäsen toimikuntaan jos haluaa. Että sen verran saa irrota kyllä talostakin.

RISTUS. Tää oli ensimmäinen kunnon näyte siitä, miten byrokratia-älyttömyys jyrää jos sen annetaan jyrätä. No, ei annettu.

Muuten puhuttiin kaikista toimista mitä tarvitaan vielä ennen kuin seuraava setti kuvailijoita on koulutettu loppuun, ja myös vahvistettiin että se jatkosemma tod. tulee, Teakin tiloissa toukokuussa. Ollaan edelleen tietoisia myös siitä, että tiedotus- ja markkinointistrategioista aletaan puhua aktiivisemmin vasta kun toka luokka liukuu uunista ulos. Pers.koht. juuri tuota odotan aika paljon, koska musta on paljon kivempi kun on kunnon matto alla, eikä joudu napsimaan murusia sieltä täältä mikä sattuu kohdalle osumaan.

DocPointissa on Hannes Tiira -leffa jonka kuvailutulkkausta käytiin pyytämässä ja johon saatiin myös vaparit.

Tämä on se DVD johon tein intropätkän

2007-01-16T11:08:00.000+02:00

Kutsu julkistamistilaisuuteen

Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys Valtion taidemuseosta kutsuu dvd-julkaisun Avoimet ovet - miten kulttuurikohteista ja näyttelyistä tehdään saavutettavia julkistamistilaisuuteen Kiasma-teatteriin (Mannerheiminaukio 2) keskiviikkona 31.1.2007 klo 15.00.

Avoimet ovet on laaja-alainen kansainvälisesti toteutettu audiovisuaalinen opas, jonka avulla kulttuurialan toimijat voivat tutustua saavutettavuus-kysymyksiin ja kehittää kohteidensa käyttäjäystävällisyyttä. Oppaan käyttäjä vierailee virtuaalisessa näyttelytilassa, jonka kahdeksassa huoneessa lyhytelokuvat esittelevät saavutettavuuden eri osa-alueita.

Julkistamistilaisuuden avaa Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohonen. Dvd-julkaisua esittelevät ohjaaja Helena Hyvärinen, Kulttuuria kaikille -palvelun projektipäällikkö Sari Salovaara ja Museovirastosta koordinaattori Tapani Sainio.

Induktiosilmukka ja viittomakielen tulkkaus ovat käytettävissä. Tilaisuudessamme on juomatarjoilua.

Tervetuloa!

Kaija Kaitavuori
kehityspäällikkö
Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys
Valtion taidemuseo

Lisätiedot tilaisuudesta:
Kulttuuria kaikille -palvelu / Kehys
tuotantoassistentti Aura Linnapuomi
p. (09) 173 36311, 040 559 8282
aura.linnapuomi fng.fi

Avoimet ovet -dvd-julkaisun on tuottanut taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys Valtion taidemuseosta yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun MediaLabin kanssa. Julkaisu on osa kansainvälistä kulttuuriperinnön saavutettavuushanketta Access to Cultural Heritage: Policies of Presentation and Use (ACCU) 2004-2007, joka on Museoviraston koordinoima ja Euroopan unionin Kulttuuri 2000 -ohjelman tukema yhteistyöhanke. Partnereita hankkeessa on Suomesta, Norjasta, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Kreikasta.
(linkki omaan osuuteen)

Hiljaista on ollu joo

2007-01-07T11:09:00.000+02:00

Kuvailutulkkien seuraava kokous - joita odotan yleensäkin kuin kesää koska muutenhan me ei tavata - uhkasi materialisoitua 9.1. iltapäivällä, jolloin en olisi oikeasti mitenkään päässyt sinne. Harvoin meillä on töissä mitään niin "pakollista" ettei sitä voisi tehdä etu- tai jälkikäteen, mutta nyt... Vaan puuh! sittenkin kokoustaminen siirtyi seuraavalle viikolle! Saattaa siis olla, että kohta olisi taas jotain kirjoitettavaakin tänne.

Olen ollut hirvittävän laiska hankkimaan mitään alan keikkaa. Tämä vaihe, kun maksuttomia keikkoja saisi tehdä niin paljon kuin huvittaa, mutta maksettuja saadakseen pitäisi rakentaa koko suhde- ja markkinointi-infra jonkin tahon (esim. teatterin) suuntaan, ei ihan kiinnosta. Tiedän, että infran edistämistä ollaan puhuttu jo meidän kokouksissa, ja että yksittäisen tulkin olisikin tosi tyhmää lähteä hoitamaan sen kokoista juttua itsekseen. Mutta kun ei se markkinointi myöskään järin kauheesti tunnu edistyvän. Ne keillä on keikkoja, hoitavat ne, ja loput tekevät mitä lystäväät.

Ihan sama.

Myöhemmin keväällä on tulossa seminaari- ja kertauspäivä. Vaikka sitä odotellessa sitten.

Testingkiä

2006-11-06T20:38:00.001+02:00

Vaihdoin tämän blogin juuri Beta bloggeriin. Mielenhäiriö. Uteliaisuus. Jotain. Älytöntä.

Kerro, jos jokin näyttää oudolta: arsniva gmailissa. Tai päräytä kommentteihin. Kiitos!

Kokous pitkästä aikaa

2006-11-06T19:36:00.000+02:00

Kuvailutulkkityöryhmän kokous. Ei oikein mitään uutta. Kaikkea, mitä on ennenkin pyritty edistämään, pyritään edelleen edistämään. Valtakunnan historian toinen kuvailutulkkikoulutus pyörii hyvin Jyväskylässä, osallistujia on tarpeeksi ja intoa riittää. Nyt, itse asiassa, mitä uudempia loikkia toiminnassa ja tiedotuksessa aiotaan ottaa, ne postpounaillaan uusien tulkkien valmistumisen jälkeiseen aikaan.

Näkövammaisten Kultturipalvelun rooli uusien kuvailutulkkien koulutuksessa taitaa hiutua olemattomiin (tähän dollarinkuva), mutta vanhoja tulkkeja eivät hylänne ihan kokonaan kuitenkaan. Esim. jatkokoulutusta ja/tai seminaaripäivää on jo mielissä.

Pitäiskö meidän viettää edes pikkujoulut yhdessä, btw? Ei olla porukoiduttu ikinä muuten kuin työryhmäkokouksiin.

Puleerausta ja viimeistelyjä

2006-10-18T11:57:00.000+03:00

Sain H:n kautta kääntäjän osuuden. Kääntäjä oli joutunut tekemään juttunsa vain mittailemieni sekuntien risukossa, ilman kuvavirtaa (virta oli liian raskas kulkemaan postissa - itsekin hain sen suoraan serveriltä kotiin). Ajattelin että lie fiksuinta laittaa myös englanninkielinen teksti siihen samaan ruudukkoon jossa on jo ne mun suomenkieliset ja huomautukset.

Ruudukko näyttää killeri-asialliselta :-)

Mutta nyt, ihan viimeiset valinnat jää silti H:lle ja R:lle. Heillä on ensi keskiviikona edessään kuvavirta, sekunnit ja kieliversiot. Siitä sitten.

Vocal Eyes juhlii 8-vuotisuuttaan

2006-10-18T11:55:00.000+03:00

http://www.vocaleyes.co.uk/

- - - clip - - -

STOP PRESS .... STOP PRESS ....

VocalEyes 500th audio described performance

Our 500th audio described performance will be Billy Elliot The Musical on Saturday 4 November. Please go to the theatre listings for booking details.

This marks a significant milestone in audio description by VocalEyes, especially as it does not seem that long ago since the very first VocalEyes described performance which was just over eight years ago.

We have come a long way in the last 8 years; in our first year, we described around 10 performances, whereas in the last twelve months, we have described around 100 theatre performances. And we are also doing pioneering work across all sectors, including museums, art galleries and heritage sites.

- - - clip - - -

No kato

2006-10-09T14:31:00.000+03:00

Ne hyväksyivätkin kässärin eka version. Toisaalta, jos ne ei ole ikinä ennen nähneet kuvailukäsikirjoitusta enkä mä ole ikinä ennen tehnyt kuvailukäsikirjoitusta, niin mitä muuta ne voi ku hyväksyä? ;-D

ACCU-DVD:n intron kuvailun eka versio

2006-10-08T18:24:00.000+03:00

Tällaiset tiiviisti tikistettavät projektit on just sitä mistä meitsai tykkää :)

No, olin siis saanut materiaalin (7 min 39 sek) kotiin ja eilen lauantaina aloin tehdä sille jotain. Mitään malleja ei ollut, tietenkään, mutta kuvassa naksutti time code joten siitä oli helppo lähteä. Tein ensin paperin, jossa sarakkeet sekunneille, suomen kielelle, englannille ja huomautuksille. Minähän teen siis vain ensimmäisen eli suomenkielisen kuvailukässärin (siksi ei olekaan niin sekunnintarkkaa tällä kertaa), sitten se käännetään englanniksi (tiiviydeltään erilainen kieli - jännittävää!) ja sitten viimeisenä säätäjänä on Rich eli natiivispiikkerimme.

Olin tietenkin katsonut kuvamateriaalia - sekä vanhaa että nyt tätä lopullista - pariin kertaan että tiedän mitä siellä on. Sitten aloitin vain alusta liikkuvan kuvan ja paperin kanssa. "Daa... ja 13 sekan kohdalla tulee sisään voice over, eli siihen asti voi käyttää aikaa kuvailuun..." ja lähdin tekemään ekaa versiota tekstistä lyijykynällä, kuten aina. Näin jo lyijäriversiossa että tekstiä tulee joka pätkään liikaa vaikka olisi pominut vain kiinnostavimmat tai tärkeimmät. Kun siirsin tekstejä Wordiin, laitoin siinä vaiheessa jo vähemmän tärkeitä sulkuihin ja ohjeistin kääntäjää.

Kuvailutekstiä tarvittiin lopultakin kolmen minuutin kuvavirtaan, yhteensä. Eli voice over hoitaa yli neljä ja puoli minuuttia. SILTI sain tekstin kanssa menemään melkein koko päivän! Ensimmäisen Word-version jälkeen kokeilin lukea tekstejä tyhjien sekuntien kohdalle (joo, VAIKKA nämä vielä käännetään ja käsitellään - kunhan kokeilin). Ihan hirveetä. Kaikesta oli pakko karsia puolet pois, ja jokaisen jäävän sanan/ilmaisun joutuu valitsemaan erikseen. Samalla kun raksii pois tekstiä, joutuu tekemään myös sävy- ja näkökulmapäätöksiä. Lopullisesta versiosta poistin kaikki vähänkin leffatermistöön viittaavat sanat (esim. "häivytys" on sellainen jota kuulee arjessakin, mutta edes se ei saanut armoa näissä sekunneissa), jätin tasan kaksi vähänkin poeettisempaa ilmaisua (toinen sulkuihin eli poistettaviin jos aika käy lyhyeksi) ja loput niin arkea kuin ikinä.

Sitten luin taas ääneen samalla kun leffa pyöri läppärissä. Ei ihan huono. Suomeksi teksti nyt melkein mahtuisi annettuihin sekuntipätkiin!

Seuraavaksi, huomenna kai, ajan suttua vielä läpi ja kiinnitän huomiota entistä enemmän siihen
a) mitä voice over sanoo ja että eihän mun käsikirjoitus riitele sen sävyn kanssa?
b) olenko poiminut kuvavirrasta ihan oikeasti just ne tärkeimmät jutut?
c) miten voin auttaa kääntäjää - kehräänkö esim. ylimääräistä tekstiä kohtiin, vai luotanko siihen, että ongelmana olisi pikemminkin karsiminen?

Tapaan projektin suomalaisen vetäjän tiistaina. Tässä nyt lopulta tarvitse mitään muuta kuin tervettä järkeä ja toisen asemaan asettumista, joten voin varmaan kysyä häneltäkin "taiteellisia" mielipiteitä.

Erityisiä ongelmakohtia?

Introssa on käsittämätön määrä ristikuvia eli pehmeitä leikkauksia kuvasta toiseen häivytyksen avulla. Ensin tuntui mahdottomalta laittaa vain sanoja kuvista peräkkäin mainitsematta ollenkaan, että "täs on nyt semmoinen liukuva siirtymä, että nää kuvat ei siis paukahtele peräkkäin vaan ikäänkuin liukuu toistensa lomaan, juusii" (10 sek). Vasta viimeisessä karsinnassa aloin olla ymmärryksessä ja jopa tyytyväinen sitä kohtaan, että ignoroin kaikki tekniset kikat ja puhun vain siitä mitä kuva esittää. Aina pitäisi vain yrittää muistaa, että kohderyhmä EI NÄE ja poimia vain oleelliset, koko teosta tukevat - ei rikkovat - elementit.

Koska kyseessä on kulttuuriperintöaineisto, ei myöskään voi aina tietää, mitä kuvassa on. Toisaalta ylpeys ei anna periksi kertoa että siinä on "harmaa möykky" tai "huone". Otanko selvää, mikä se on? En, koska mun kuuluu kertoa vain mitä näen. Jätänkö mainitsematta, ohitan vaikeat kohdat? Kyllä - sori, jos ketä ahistaa.

Muihin ongelmakohtiin törmäävät varmaan osaltaan kääntäjä-Susan ja spiikkeri, idolini Rich :-) Richin hommasin itse tähän projektiin, koska laskin, että hommaan tarvitaan puhumisen ammattilainen, jolla on ajoituksen taju eli tietenkin stand-up -koomikko!

Asiaa

2006-10-05T19:33:00.000+03:00

Asiaan. Imutin juuri neljä (!!!) tuntia lopullista mov.-materiaalia, johon pitäisi tehdä se kässärinkökkäre. Ehdin katsoa sitä vasta kaksi minuuttia, mutta sekin ehti jo herättää uteliaisuuden ja innon päästä oikeasti kokeilemaan duunia. Kuvavirrassa on nimittäin lähinnä vain yleistunnelma samaa kuin oli niissä alustavissa materiaaleissa, jotka sain lääpittäviksi noin kuukausi sitten. Nyt on erilaiset rytmit ja erilaista kuvaa, plus mukaan on tullut myös taustamusat. Hmm..!?

Kuvailutulkkauksesta vielä sen verran, että nyt tämän samaisen projektin myötä Saksassa aletaan myös aukaista hommaa ja kouluttaa ihmisiä näkövammaisten avuksi taide- ja kulttuurihärpäkkeiden äärelle. Materiaalia ei ole saksaksi juuri mitään, mutta olin taannoin tavatessamme antanut sikäläiselle kontaktille korttini, ja hän oli sitä mieltä, että mulla on varmaan matskuja englanniksi. No, tulin kotiin ja pengoin vähän - kas, niinhän mulla olikin. Surautin niistä kopsut ja lähetin Saksaan. Välillä tuntuu hassulta, miten pienillä jutuilla voi auttaa muita. Ihan suhteetonta, tok-tok.

Hitaasti mutta kuitenkin

2006-08-28T19:32:00.000+03:00

Meillä oli siis se kuv.tulkkikoulutus menossa jo vuosi sitten. Valmistuttiin yli puoli vuotta sitten. Sen jälkeen mun verenkierto on ollut hyytyä tuhannen kertaa prosessissa, jossa yritetään kokousten avulla edistää niitä kuvioita, joissa tieto tulkeista saatasiin leviämään ja työskentelymahdollisuuksia auki. "Sosiaalinen tilaus on olemassa mutta tilaajat, toimittajat ja työntekijät eivät kohtaa" eli kaikki haluaa että k.tulkkeja on olemassa, mutta teatterit/tuotantoyhtiöt/museot/muut eivät tiedä että nyt niitä on, joten kukaan ei tilaa keikkaa eikä kukaan maksa palkkaa, vaikka joku haluaisi tehdä duuniakin. Tämän kanssa ollaan nyt pähkäilty harvakseltaan puolen vuoden ajan. Kokouksia oli kai kaksi viime keväänä, tänään kolmas.

(Olen ihan epätoivoinen työryhmätyön verkkaisuudesta noin ylipäätäänkin. Jätin jo sen EUn tukeman vammaisteatterihomman, joka osoittautui pelkiksi kokouksiksi niin kauan kuin siellä jaksoin roikkua. Että ei. Toimen ihminen oon.)

Ajan kuluminen on auttanut! Whee, jipii! Vihdoinkin, tänään, motivoiva kokous, jonka lopussa teki mieli taputtaa eikä ois ollut mikään kiire pois!!

Ensinnäkin, kaikilla tulkeilla alkaa olla nyt omia "mikropiirejä" eli heidän lähellään on mahdollisia kuvailutöiden tilaajia, joille voi syöttää tietoa siitä, että täällä ollaan ja kaverit kans, mitä saisi olla? Tämä on ehkä eniten itseäni ilahduttava juttu, koska nyt kun me KAIKKI aletaan saada tuntumaa erilaisiin rajapintoihin ja saadaan myös tehdä jotain, mihin meidät koulutettiin, niin helposti alkaa myös nähdä liitännäisasioita. Alkaa hahmottaa markkinointireittejä. Tajuaa ansojen lukuisuuden, testiryhmien tarpeellisuuden, tulkkien tarpeen laajuuden. Kuulee toisten kontakteista ja löydöistä. Näkee kysynnän kirjoa. Voi TEHDÄ juttuja!

Edelleenkään ei ole tietoa siitä, mistä palkkarahat tulkkien toiminnan lobbausta ja järjestelyä hoitelevan ihmisen palkkaamiseen. Nyt siinä on kai kolmen kuukauden puolipäiväisellä pestillä ihminen, mutta kun hänen osuutensa päättyy, sitten ollaan ihan vain keskenään. JOTEN helvetin hyvään aikaan alkaa nyt hahmottua tämä, että osataan tässä itekin nää markkinoinnit ja muut, jos ei kerta ketään rahoittajaa kiinnosta näkkärien asiat tästä kohtaa.

Varpusten purkua ja "visuaalisen demokratian ongelma"

2006-01-25T19:31:00.000+02:00

Se on kuvailutulkki taas täällä päässä, terse. Varpusten purkua ja kommentointia siis eilen Iiriksen auditoriossa. Paikalla oli ohjaaja Heidi Köngäs sekä Varpusten tuottaja, Jussi ja Anu, kuvailutulkkeja ja yleisö-kohderyhmää elikkäs näkövammaisia ja heidän omaisiaan. Paikalla ei ollut Helena, joka oli työskennellyt Anun ja Jussin kanssa... mikähän se termi on suomeksi, "continuity", huolehtimassa ilmaisun yhtenevyydestä ja jatkumoista. Plus yleisössä myös Sari Salovaara, jonka läsnäolo vammaishommissa on aina hyvä merkki ja Suomen oloissa tae siitä, että nyt mennään kartalla eikä hatelikossa. Näin oon ollut ymmärtävinäni.

Aloite jonkin kuvailutulkkaamiseksi oli lähtenyt siis kulttuuripalvelusta päin, mutta Ylen Kari Kyrönseppä oli napannut ideasta kiinni nopsaan ja tykännyt että Varpuset olisi the one. Siitä lähtien aikataulu olikin reipas. Ajankäytöstä muistiin sen verran, että Anu ja Jussi tekivät noin 80 tuntia eli pari täysipäiväistä työviikkoa tämäm tunnin ja seitsemän minuutin elokuvan purkamiseksi ja kuvailukäsikirjoittamiseksi aikakoodien kanssa. Äänityksen lopullinen istutus tapahtui Ylellä noiden aikakoodien perusteella. Nyt kun tämä on ensimmäinen työ lajissaan, ei mitään työskentelytapoja eikä rutiineja ole. Eteen tulevat työvaiheet ovat yllättäviä, eikä voi tietää kaikesta avusta jota Yleltä olisi saatavilla, jos tietäisi kysyä.

Työtä esiteltiin eri puolilta ja eri vaiheista parin tunnin verran (keskusteluineen), lopputuloksena Ylen edustajien ja tekijöiden puolelta se, että kohdeteoksen äänisuunnittelija pitää ottaa hyvissä ajoin mukaan kuvailuprojektiin, koska hänellä on Ylen vehkeet ja tietotaito takanaan & hänestä on siis oikeasti apua. Kohdeteoksen ohjaajan kannalta taas kuvailutulkkaus on vain yksi työvaihe muiden joukossa, joten hän haluaa seurata ja ottaa siitä vastuun samalla lailla kuin muistakin työvaiheista. Jo teknisen laadun takaamiseksi kuvailun viimeiset vaiheet olisi tehtävä Ylen tiloissa, ja sen jälkeen vielä tarkistettava tavallisesta televisiosta katsomalla.

Myös tuottajan mielestä Ylen rooli on edistää kuvailutulkkauksen leviämistä ja vakiintumista, ja saavutettavuutta ylipäätään. Which is nice.

Työtavoista Anu ja Jussi alleviivaisivat ainakin nämä:
- kun kuvaltavan kohteen katsoo ensimmäisen kerran, se kannattaa tehdä nimenomaan ei silmillä. Vain kuunnellen. Jo tämän ensimmäisen kierroksen varassa pystyy kartoittamaan sitä, mikä jää kohteen äänimaiseman varassa epäselväksi.
- k-käsikirjoittajan aina kysyttävä itseltä ensimmäiseksi 1) mitä näen tässä kohtauksessa 2) mikä on oleellista tässä kohtauksessa 3) mitä ohjaaja haluaa kertoa
- parempi olla hiljaa kuin selittää liikaa
- pyrittävä pienimpään mahdolliseen informaatiomäärään
- valmis työ koekatsotettava jos mahdollista

Haasteena on myös se, että kohdeyleisö on erityisryhmä, jonka sisällä on erityisryhmiä: on syntymäsokeita, eri tavoin heikkonäköisiä, ja niitä jotka ovat ennen nähneet. Yleisöksi tulee, ainakin näin alussa, myös näkeviä, joille kuvailutulkatun version katsominen on, sanovat, hyvin raskasta, koska korvat ja silmät ottaa vastaan tuplaversiot tarinasta. (Silmin katsovan emotionaaliset suvantopaikat täyttyy kuvailusta. Itse en ole huomannut näiden katsomista raskaaksi edes koulutuksen aikana, enkä Varpustenkaan kohdalla. Ehkä suuntaan huomion tarinan ulkopuolelle, siihen miten tulkkaus toteuttaa tehtäväänsä. Nånting likadant.)

Briteissä kuvailutulkkaus on valovuosia edellä meikäläisistä. Sen verran on saatu utsittua heidän työtavoistaan, että kustannukset ainakin näyttää pienemmiltä kuin meikäläisten koneistolla. Mutta homman selvittämiseksi olisi hyvä saada sieltä joku käytännön duudeli käymään tai vastaavasti isännöimään jotain meikäläistä, jos esim. tuleva projektihemppa pääsisi siellä käymään.

Yleisökommenteista sitten. Heikkonäköisille kuvailutulkkaus on kuulemma ihan toppen. Syntymäsokeille maailma hahmottuu hiukan eri tavalla, joten jotkut asiat saattaa jäädä tulkkauksesta huolimatta vieraiksi, mutta silti yleinen mielipide tuntui olevan, että tulkattuna teoksesta saa paljon enemmän irti, myös emotionallisella tasolla. Aiemmin nähnyt ihminen taas sanoi, että nyt vihdoin taas tuntuu palkitsevalta ja upealta katsoa elokuvia, kun ei tarvitse enää tyytyä pelkkään ääniraitaan. Ihanne olisi, jos kuvailutulkkauksen kautta pääsisi käsiksi elokuviin, joita ei pysty ollenkaan tajuamaan pelkän ääniraidan varassa.

Kuvailun on sovittava elokuvan rytmiin. Se ei saa rikkoa mitään, mikä elokuvassa on jo olemassa. Tämänkin takia alkuperäisen teoksen ohjaaja olisi hyvä saada k-vaiheeseen mukaan, jos mahdollista. Kuvailijan äänen ja ilmaisutavan on sovittava teoksen muuhun maisemaan, tietty. Kuvailu lie parhaimmillaan silloin kun sitä ei huomaa ollenkaan - musiikkiin verrattavana, ihan vain olisi siinä. Esimerkiksi moni sanoi Varpusten alusta, että he ei tajunneet, että Jussi on jo aloittanut kuvailun - luulivat että voice over kuuluu elokuvaan :-) Tuohan on niin parasta, kaatakaa lisää vaan!

Kuvailutulkeista voisi muiden tulkkien ja kääntäjien tapaan kasvaa luotettu ammattikunta, joka toimii tasapainoisesti ohjaajan/alkuperäisen tekijän ja yleisön välipalikkana. Kuulostaa uskottavalta, että myöhemmin kuvailutulkkauksesta saattaisi kehittyä erilaisia versiota kohderyhmäfinessien mukaan, samoin kuin viittomat on erilaisia niille joille viittomakieli on ensimmäinen äidinkieli tai niille, jotka on kuuroutuneet vasta myöhemmin. Epäilemättä porukoille kehittyy myös "lempparikuvailijoita" siinä kun nyt on lempparinäyttelijöitä...

PS. Kas, täällähän on kavereita!

Varpusten yleisöesitys Iiriksessä

2006-01-16T19:30:00.000+02:00

Kävin katsomassa kaverien lopputyön ja samalla viisastumassa itsekin. Näkövammaisten toimintakeskuksessa esitettiin nyt kuvailutulkattu Varpuset, eli sama juttu joka oli tullut TV:stä Tapaninpäivänä. Digi-tv:n kautta olisi kuullut tulkkauksen jo silloin, mutta nyt siis tälleen. Yleisöä oli nyt aika hyvin, jotain kolmisenkymmentä ehkä yhteensä.

Istuin Anun (kuvailun käsikirjoittaja) ja Jussin (lukija) vieressä. Leffa kesti ihan hyvin toisenkin katsomisen, enkä voinutkaan olla koko aikaa silmät kiinni, koska Sara Paavolaisen suoritus on myös ulkonäöksellisesti ihan uskomaton. Jossain puolivälissä kuitenkin huomasin, että kaverit vieressä istuu pipot silmillä, joten mäkin yritin jaksaa pitää silmät kii, edes joidenkin pätkien ajan. Mutta toisaalta, oppimisen ja huomaamisen kannalta ehkä ihan hyvä jos työhön osallistumaton katsoo+kuuntelee? En tiedä; katsomisen suhteen neitsyys kumminkin meni jo silloin Tapanina, joten nyt on vähän myöhäistä pihdata.

Varpuset ei ollut järin pitkä. Pikkuisen outo ratkaisu, että keskustelu toteutuksesta, siten että ohjaaja ja nää meidän hempat on paikalla, on järjestetty ensi tiistai-iltaan. Toisaalta, nyt kun monet yleisöstä oli ihan nyyhkis ja noin, ehkä parempi että jonain muuna päivänä. Sen verran kuulin sekalaisia repliikkejä, että vaikka leffa olis katsottu silloin Tapaninakin, analogisena, niin kuvailu antaa kokemukseen lisää hirveän paljon. Niin pitikin.

Tämä on ensimmäisiä kuvailuja (ehkä toinen kaikenkaikkiaan) joka on päätynyt telkkariin asti. Sen verran olen nähnyt sitä vuosia sitten tehtyä ensimmäistä, että kyllä tämä oli pikku puutteineenkin IIIIIHAN toiselta planeetalta. Tällä planeetalla osataan poimia tarpeelliset ja asettaa ne ehjiksi kuviksi filmiin kuuluvien repliikkien väliin. Aaltoo ja rispekkuu tähän väliin! Mutta ei Anu eikä Jussi kumpikaan ole ihan amatöörejä näiden hommien suhteen, siis alunperinkään. Vain se konteksti missä wanhaa ammattitaitoa käytetään, on nyt uusi ja monet aspektit uudella lailla ajateltavia. Sehän täs niin jännää onkin :-))

Mutta. Taas pitää sanoo, että tiedotusstrategia ei lie ihan vahvin kohta tuolla Iiriksen suunnassa. Johan nyt hemmetissä tulkkien valmistujaisiin ois pitänyt saada mediaa paikalle vaikka lahjomalla jos ei ilman, ja esim. kulttuuritoimittajille toinen hyvä tilaisuus tutustua siihen, mitä kuvailutulkkaus tällä hetkellä tässä maassa (parhaimmillaan) olis ollut juuri tänään. Mut huunous, ehkä tässä on jokin pläni tai visio siitä, miks me edelleen istuskellaan tuolla lähimmän asiakasryhmän keskellä ja taputellaan toisiamme selkään.

Meinattiin tehdä yks juttu

2006-01-12T19:27:00.000+02:00

Seuraavat puolisen vuotta on sivuammatillisesti jännittävää aikaa. Nyt on olemassa ryhmä ihmisiä, joilla on uusiin hommiin peruskoulutus ja vain koulutuksen aikana saatu työkokemus. Kaikki muu työmahdollisuuksiin liittyvä puuttuu ympäriltä.

Juuri eilen sain mailin Näkövammaisten kulttuuripalvelusta. On perustettu toimikunta kuvailutulkkauksen edistämiseksi. Tämä kuulostaa kauhean paperiselta, juujuu, mutta sen verran olen pyörinyt julkishallinnon baletissa, että tajuan jo ryhmittymien olevan se "uskottava" kikkare, kun aletaan hakea rahaa tai mitä tahansa. Kaiken juoksentelun, kirjoittamisen ja muut käsityöt tekee kuitenkin yksittäiset ihmiset, as always.

Meitä kuvailutulkkeja on toimikunnassa neljä, mukana meikä. Kaikilla on vähintäänkin rohkaisevat ja sesset päätyömestat takanaan, joista kaikista tulee olemaan ehdottomasti hyötyä sekä tulkeille että asiakkaille. Toimikunnan pj on jo koulutuksesta tuttu Mikko, ja monista lähi-instansseista toki keräytyy edustajajoukkio: Näkövammaisten Kulttuuripalvelusta, Näkövammaisten Keskusliitosta ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistyksestä. Kulttuuria kaikille -neuvonnan Sari Salovaara käy kokouksissa aina kun ehtii.

Jei! Homma alkaa pyöriä! Nyt kun me itse vaan tehdään tämä, niin tuleehan täst jotain. Motivaatiota on, koska tulkkitoiminta on ammatillisesti kiinnostavaa kaikille meille, ja ylipäätään saavutettavuus on ollut nyt jo pari vuotta trendikkäintä mitä maa pinnallaan kantaa tms.