torstai 26. elokuuta 2010

Monenlaista päänavausta

Kuvailutoiminnassa on tapahtumassa kaikenlaista uutta, josta vain siivusta uskaltaa vielä puhua julkisesti.

Lakimuutos on siis ollut eduskunnan käsittelyssä ja hyväksytetty kesäkuun lopulla. Tekstissä ei edelleenkään mainita kuvailutulkkausta; käytetään lähinnä vastaavaa, laajempimerkityksistä termiä "selostuspalvelut". Kaiketi on jälleen kysymys rahasta, sillä kyllä, kuvailutyöstäkin täytyy maksaa, joten lain valmistelijat ovat pitäytyneet kiinnittämättömään termivaihtoehtoon. YLE:lle lankeaa suurin osa velvollisuuksista, juurikin koska se on YLEISradio. Jo heinäkuun 2011 ja vuoden 2016 välillä 50-100% YLEn tv-palveluista edellytetään olevan ääni/tekstitettyä, jonka arvellaan olevan kustannuksiltaan korkeintaan dubbauksen tasoa.

Kuulovammaiset hyötynevät YLEn spessupalveluista toistaiseksi näkövammaisia enemmän.

Kansallisteatterin kanssa yritetään avata saavutettavuus-pilottiprojekti.Tämä on luontevaa jatkoa Kultturia kaikille -semmalle teatterin saavutettavuudesta.

Sitten joudumme palaamaan myös vanhaan nimikekysymykseen. Taannoin päädyimme keskenämme pitkien keskustelujen ja määrittelyjen jälkeen käyttämään itsestämme nimikettä 'kuvailija', osin koska 'tulkki' kuulemma ärsytti viittomakielen tulkkeja, emmekä muutenkaan olleet varmoja tulkki-sanan sopivuudesta toimintaamme... mallia "Tulkkaammeko, vai kuvailemmeko?". Raaka totuus on kuitenkin, että nimike 'kuvailija' ei ole juurtunut yleisen käyttöön vaan ns. kaikki muut puhuvat edelleen kuvailutulkeista. Olemme valmiit nöyrtymään näiden suuntaviivojen edessä: olemme siis jälleen kuvailutulkkeja.

Ja nyt alamme keskustella työn standardeista, joista tulee olemaan selventävää apua tulkeille itselleen sekä myös asiakkaalle. Kummankin osapuolen on hyvä ymmärtää, mitä kuvailutulkilta voi vaatia.